Vain (arki)elämää

Kuukausiliitteestä päivää... Olen laiminlyönyt blogiani hävyttömän paljon, eikä minulla ole siihen oikeastaan edes mitään erityisen hyvää syytä. En vain ole saanut aikaiseksi..! Lisäksi tässä on aina välillä pyörinyt mielessä, että eipä minulla edes ole mitään, mistä kirjoittaa, mutta onhan sitä vaikka mitä.　Täällä ollessa unohtaa aika helposti, että ihan tavallisetkin arkipäivän jutut voivat olla mielenkiintoisia, arkielämä kun on järjestäänkin vähän erilaista kuin kotona.

Perusvaatteiden lisäksi Japanista löytyy myös tällaisia! Hinta oli aika suolainen, mutta ainahan sitä saa katsoa...

Tavallisista asioista siis ajattelin kirjoittaa tällä kertaa, ja mistäpä parempi aloittaa kuin sadan jenin kaupasta. Sadan jenin kauppoja on useita erilaisia, ja (pääsääntöisesti) kaikki niissä olevat tavarat maksavat 108 jeniä (aikaisemmin siis tasan 100, mutta käsittääkseni verot ovat sittemmin nousseet). Euroissa tämä on nykykurssilla noin 0,78€, eli siis puoli-ilmaista tavaraa. Periaatteessa näitä kauppoja voi verrata vaikkapa Suomessakin oleviin euron kauppoihin, mutta käytännössä ei - näistä kaupoista kun löytyy ihan mitä tahansa, ja laatukin on yleisesti ottaen ihan hyvä, riippuen toki vähän tavarasta.

Arkipäivän asioita: ravintolalaskuista voi löytää hymiöitä, hih. Huomattavaa lienee myös se, että neljän hengen jättiläislounaat ihan kelvollisessa ravintolassa maksoivat yhteensä vain n. 25€.

Tässä meidän asuntolan lähellä on yksi pieni sadan jenin kauppa, jossa olen käynyt suht paljon. Kokoa kaupalla on kutakuinkin keskikokoisen R-kioskin verran, mutta tavaraa löytyy vähintäänkin yhden Prisman edestä. Kyseistä kaupasta olen ostanut muun muassa mopin, suihkusaippuaa, shampoota, pienen maton, erilaisia pesuaineita, spaghettia, säkillisen suolaa, astioita.... Olin jo oikein otettu tästä pikkuisesta kaupasta, joten voitte kuvitella hämmästykseni, kun menin ensimmäistä kertaa isoon sadan jenin kauppaan! Ja niistä isoista kaupoista sitä tavaraa vasta on tullut ostettua, huh! Edellisellä kerralla mukaani tarttui mm. iso (ja mielestäni aika hieno) laatikko erästä syntymäpäivälahjaa varten, bambuhöyrytin, paketillinen sheivaushöyliä, meikkejä, ja niin edelleen. Ja kaikki nämä siis maksavat alle euron kappale, mikäs siinä. Joka kerta kaupasta löytyy jotain, mikä saa meidän sanomaan "täällä siis myydään oikeasti ihan kaikkea". 

Mutta onhan sitä muissakin kaupoissa tullut käytyä. Käytettyjä kirjoja, CD- ja DVD-levyjä myyvässä Book-Offissa olen käynyt pari kertaa, ja vaatekaupoista lähinnä Uniqlossa. Molemmat ovat edullisia, ja tähän väliin lienee sopivaa mainita, että yksi vaatekaappi ei kerta kaikkiaan riitä meikäläiselle. Tila loppuu kesken! Vaatteita ja kenkiä löytyy laidasta laitaan, sekä halpoja että kalliita. Ennen Japaniin tulemista minulle sanottiin, että täältä on mahdotonta löytää hyviä talvikenkiä, mutta ihan normaaleilta nuo vaikuttavat. Ehkä Sapporossa on vähän eri valikoima, kuin tuolla etelämpänä. Kunnollisia talvitakkejakin näkyy olevan, ja lisäksi superlämpimiä HeatTech -vaatteita myydään jok'ikisessä putiikissa.

Cafe Danmarkista luulin löytäneeni jonkin sortin korvapuustin, mutta sisällä olikin makeita adzuki-papuja. Hyvältä maistui, mutta ei minulle kyllä Tanska heti ensimmäisenä tullut mieleen.

Lapasia ja pipoa etsin pitkään, koska mokovat ovat mielestäni täällä aika kalliita. Lopulta löysin suht hyvät, mutta vähän kyllä jäi hinta harmittamaan (varsinkin, kun Suomessa suurin osa lapasistani on siskoni tekemiä, ja siis käytännössä ilmaisia). Mutta minkäs teet, sen verran kylmä on viime aikoina ollut, että ilman lapasia ei enää oikein pärjää. 

Ja kylmyydestä puheenollen, Sapporossa oli muutaman päivän ajan ihan kunnon talvi. Lunta satoi kolme päivää putkeen, ja vieläpä oikein kunnolla. Pari päivää myöhemmin lämpötila taas nousi, ja nyt lähes kaikki lumet ovat jo sulaneet, mutta kyllä täällä hetken aikaa oli aikamoinen talven ihmemaa. Suomalaisporukalla pohdimme, että jos lunta sataa samaa tahtia sitten sydäntalvella, niin jää kyllä Suomi kakkoseksi aika nopeasti. Lämpötila ei kuitenkaan putoa yhtä alas, kuin mitä kotona, ja hyvä niin! Tätä nykyä lämpötila ulkona on n. +6 astetta (miinuksen puolella ollaan käyty vain kahtena tai kolmena päivänä), ja pahimmillaan huoneeni lämpötila on ollut +11 astetta. Lämpömittarini tosin on suoraan ikkunan alla, joten hieman alakanttiin tuo saattaa näyttää, mutta kerrottakoon, että tälläkin hetkellä minulla on päälläni lämpökerrasto, kolmet sukat (joista kahdet villaiset), villatakki, kaulahuivi ja rannelämmittimet. Siihen sitten vielä peitto, joka lämmittää jalkojani. Ei silleen, että täällä kylmä olis....

Lumisaldo oli tässä vaiheessa vielä aika vähäinen, mutta maisema muuttui siitä huolimatta kovin kotoisaksi. Kuva kaverini Bethin ottama, voitte seurata häntä täällä.

Tällä hetkellä huoneeni lämmitin ei ole päällä, lähinnä siksi, että menen kohta nukkumaan ja peittoni on superlämmin. Jos nyt laitan lämmittimen päälle, paahdun! Muutenkin olen hieman vältellyt lämmittimen käyttöä, sillä kaasu on suht kallista... Hinnalle ei tietenkään voi mitään eikä ihmisen tällaisessa kylmyydessä kuulu elää, joten shou ga nai, minkäs teet, mutta toisaalta tuon masiinan käyttäminen hirvittää ihan jo siitäkin syystä, että sanat "kaasukäyttöinen", "räjähdysaltis" ja "kaasumyrkytys" kulkevat mielestäni käsi kädessä. Englantilainen kaverini nauroi minulle, kun kerroin täysin rationaalisesta pelostani kaasulämmittimiä kohtaan, hmph. Toisaalta kun kerroin, että meikäläisillä puulämmitteinen sauna ja takka ovat ihan normaaleja, oli minun vuoroni naureskella; "Ei se tuli sieltä takasta mihinkään karkaa, haha! Kaasu sen sijaan, siihen voi kuolla..!"

Muita mielenkiintoisia jokapäiväisen elämän havaintoja ovat kiinalaiset. Kovin montaa en henkilökohtaisesti tunne, mutta ne, joiden kanssa olen jutellut, ovat erittäin mukavia. Yhdelle tytölle tein pienen palveluksen, ja sain siitä kiitokseksi luksussuklaata ja upean muffinsin, eli niiltäkään osin ei voi valittaa! Luennoilla ollessa kuitenkin huomaa kyllä väkisinkin jotain kulttuurieroja, joiden kanssa meinaa välillä mennä hermo isostikin.

Muffinssi ja suklaata, jee!

Ensinnäkin, ilmeisesti Kiinassa on suht ok tulla tunneille myöhässä. Alkuviikkoina tätä tapahtui paljon, ja räikeimmät tapaukset olivat jo suorastaan surkuhupaisia. Eräs tyttö saapui kahtena peräkkäisenä kertana noin 15 minuuttia myöhässä tunnille, jonka opettaja on yksi tiukimmista koko ohjelmassa. Samainen opettaja oli ennen tätä painottanut useaan kertaan, että myöhästymistä ei sallita, ja että kolme myöhästymistä on yhtä kuin yksi poissaolo. Joka tapauksessa, kun tältä tytöltä kysyttiin syytä myöhästymiselle, oli molemmilla kerroilla syynä 家遠いからです, "koska koti kaukana". Voi elämän kevät..! Lienee sanomattakin selvää, että tuollainen syy ei ihan mennyt läpi. Eräs toinen myöhästelijä kysyi tältä samalta opettajalta, että saako selittää myöhästymisensä syyn englanniksi. Yllättäen intermediate -tason opiskelija (tai kukaan muukaan) ei saanut lupaa moiseen, ja opettajan ilmeestä päätellen ei ollut kovin montaa kertaa tullut tuollaista kysymystä vastaan. Ja kaiken lisäksi, syy myöhästymiseen taisi olla ihan vain väärään luokkaan meneminen. 

Myöhästely on nyt onneksi vähän vähentynyt, eikä se nyt ihan niin hirveästi minua vaivannutkaan - paitsi siinä mielessä, että tunneilla menee aikaa hukkaan, kun ihmiset marssivat ovesta sisään kuka milloinkin. Mutta toinen ärsyttävä tapa, mikä heillä tuntuu olevan, on tunneilla puhuminen. Että miten rasittavaa voi olla, kun kuulee koko ajan selän takana jonkin asteista supatusta ja ihan suoranaista juttelua. Kuunteluita tehdessä mietitään vieruskaverin kanssa yhdessä kiinaksi, että mikäköhän vastaus olikaan (samalla tietenkin muiden on vaikea keskittyä), ja uusien sanojen tullessa vastaan, on ne sanotaan parikin kertaa ääneen, ihan vaan huvikseen. Jälkimmäinen tapa on varmaan muistamisen kannalta ihan hyvä juttu, mutta on se vaan rasittavan kuuloista. Mainittakoon tähän väliin myös se, että kiinalaiset (ja korealaiset ja japanilaiset) voivat nukkua ihan missä tahansa, ja milloin tahansa. Kesken luennon on hyvä hetki ottaa nokoset, koska miksipä ei.

(Huom. En yritä väittää, että vain kiinalaisilla (tai muilla aasialaisilla) olisi ärsyttäviä tapoja, sillä niitä on tietenkin kaikilla. Eurooppalaisten tapoihin olen vain niin tottunut, että en oikein osaa kiinnittää niihin huomiota.)

Muilta osin luennoilla sujuu edelleen ihan hyvin. Suurin osa kursseista on mielenkiintoisia ja ennen kaikkea hyödyllisiä (mm. である -muoto ja radikaalit ovat tulleet tutuimmiksi, ja helpottavat elämää kummasti. Terkkuja vaan kotiyliopistoon...), ja ensi viikolla onkin jo ensimmäisten tenttien aika. Neljäsosa opiskelua siis jo takana, mitä kummaa!

Aika menee hälyttävän nopeasti ja tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi. En ole edes poistunut Sapporosta vielä! Eräs ystäväni huomauttikin minulle, että ei vaihdossa kannata liikaa opiskeluun panostaa, vaan ottaa ennemmin kaikki irti itse Japanista, joten kaipa sitä täytyy pikkuhiljaa uskaltautua vähän pidemmillekin reissuille. Uudeksi vuodeksi lähden kyllä Kiotoon, että on sitä edes jotain matkasuunnitelmia jo tehty!

Sapporo Factory -ostoskeskuksen joulukuusi. Se on.... värikäs.

Kuitenkin matkailu sun muu on vielä aika etäinen ajatus, kun tuntuu että Sapporossakin on ihan tarpeeksi näkemistä. Uusia ostoskeskuksia ja ravintoloita löytyy jatkuvasti, ja edellisetkin on vielä puolituntemattomia. Ja nyt kun joulu lähestyy, täyttyvät tavaratalot ihan uusista tavaroista (joulukadusta puhumattakaan!), joten nähtävää tosiaan riittää. Ja onneksi joulun alla vapaapäiviä on vähän enemmänkin, ehkäpä voisin silloin käydä Otarussa tai vaikkapa Hakodatessa. Kevätlomalla aikaa on vaikka kuinka, ja silloin ajattelin matkustaa niin paljon kuin vain kykenen.

Mutta joka tapauksessa, Japani on edelleenkin kohdellut minua hyvin. Kulttuurishokkia ei ole näkynyt eikä kuulunut, toisin kuin monilla muilla. Eräs tuttavani kiteytti tunteensa sanoihin "luulin olevani vahva, mutta en olekaan", joten kaipa se koti-ikävä ja masennus voi iskeä itsevarmempiinkin ihmisiin. Vastapainona on toki sitten ne ihmiset, joiden mielestä kaikki on mahtavaa ja upeaa ja maailma suorastaan säkeinöi, koska Japani. En edelleenkään oikein samaistu heihinkään, vaan liikun jossain välimaastossa. Japanista olen löytänyt asioita, jotka ovat mielestäni suorastaan nerokkaita, ja Suomesta kaipaan itsestäänselvyyksiä kuten deodoranttia, kevyen liikenteen sääntöjä, ja ennen kaikkea juustoa. Tuleville vierailijoille tiedoksi, että Oltermannia on saatava...!

Asioita, joita ilman en ehkä voi enää elää: elektroninen sanakirja, mustapääntappajat, silmälasienpuhdistuslaput, bambuhöyrytin, mainosnenäliinat, kynsilakanpoistoainelaput.... Kuvasta puuttuu oil blotting paper -laput, joilla selättää kiiltävän naaman hetkessä!

Tällaisia en ehkä kaipaisi elämääni. Hevosenrasvaa sisältävä hoitoaine? Ei kiitos. Olenpa myös törmännyt kasvonaamiopaketteihin, joissa komeilivat sanat "etana" ja "istukka". Öö.

Hm, Sapporo-elämäni kuulostaa tylsältä... Jotta ette nyt ihan väärää kuvaa tästä kaikesta saa, niin kerrottakoon, että olen mm. käynyt ystävien kanssa teatterissa katsomassa Oopperan kummituksen (japaniksi, tietenkin), elokuvissa katsomassa Kaunottaren ja hirviön (ranskaksi, tietenkin...), monissa monissa upeissa ravintoloissa, koto -konsertissa, purikurassa.... Ja niin, sainpa vetää ylleni pari kimonoakin! Että mikäs tässä ollessa :)

Henk.koht. suosikkini <3

Yleisön suosikki. Valitettavasti kuvalaatu on mitä on, kuvaajani kädet tärisivät niin pahasti, että suurin osa otoksista meni suoraan virtuaaliseen roskakoriin. Oh well, there's always next time!