Joulukuu

Vielä hengissä! Kiirettä on pitänyt, ja silloin kun ei ole pitänyt, niin olen laiskotellut, joten postaaminen on jäänyt asialistalla aivan viimeiseksi. Mutta nyt, kun läksyt on tehty ja koko päivä on vapaana, niin mikäpäs tässä kirjoitellessa. 

Jo pidemmän aikaa minulla on ollut tarkoituksena tehdä suuri ruoka-aiheinen postaus, ja olen kerännyt jo aikamoisen läjän kuvia sitä varten. Mutta nyt näin pyhien jälkeen monet ovat kyselleet, miten joulua vietetään Japanissa, joten ehkäpä kerron tässä nyt vähän siitä, miten pyhät sujuivat täällä.

Kiinnitin itse tekemäni (eikö olekin hieno) joulukoristeen asuntolahuoneeni oveen, jotta täällä olisi edes vähän jouluisempaa!

Yleisesti ottaen joulu on (kaupallinen) kristillinen juhla, joten täällä buddhalais-shintolaisessa Japanissa ei sitä sen kummemmin vietetä. Täysin huomiotta joulu ei kuitenkaan jää, sillä kaupoissa raikuvat joululaulut, ja ostoskeskuksia koristavat mukamas-mistelinoksat ja muut koristeet. Joululahjoja ja -koristeita löytyy, kuin myös joulupaperia, kortteja, "glögiä" (= kuumaa viiniä, veteen lantrattuna), hyvällä tuurilla pipareita... Sapporon perinteiset saksalaiset joulumarkkinat ovat yksi joulukuun kohokohdista, ja itse pääsin tutustumaan tapahtumaan oikein kulissien taakse. 

Joulumarkkinat, eli Sapporo München Christmas Market, järjestettiin siellä, missä kaikki muutkin suuret ja suurehkot tapahtumat Sapporossa, eli Odori -keskuspuistossa. Paikalla oli valokoristeiden ja valtaisan valokuusen lisäksi useita pieniä kojuja, joista suurin osa edusti jotain Euroopan maata tai ruokaa. Saksalaisesta makkarasta ei ollut pulaa! Paikalla oli myös Rovaniemen kaupungin koju, johon pääsin pariksi päiväksi töihin. Jäätävästä ilmasta huolimatta kojussa oli oikein hauskaa, ja ihmisiä tuntui aidosti kiinnostavan kaikki käsintehdyt tavarat (joista suurin osa oli poronsarvista tai taljoista tehtyjä).

Suomi -seuran järjestämistä itsenäisyyspäivän juhlista käteen jäi (Finlandia-vodkan lisäksi) tällainen joulukortti. Ääkköset puuttuvat, mutta muuten hyvä yritys....

Vaihtarikavereiden kanssa suunnittelimme, että kävisimme joulumarkkinoilla vähintäänkin joka viikonloppu, mutta loppujen lopuksi - työvuoroja lukuunottamatta - kävin siellä vain kahdesti. Ei siksi, että siellä ei olisi ollut mukavan jouluinen tunnelma, vaan lähinnä siksi, että joulukuulle sattui myös tenttikausi, joka vei elinvoimat aika tehokkaasti. Joulumarkkinoilla oli myöskin suht kallista, ja koska uskollisest kotijoukkoni lähettivät minulle glögintekotarvikkeita Suomesta, totesin, että sitä kuumaa viiniä voi tehdä ihan itsekin.

Selviytymispaketti Suomesta. Kiitos äiti!

Joulu ei ole täällä perhejuhla, vaan jouluaatto on tunnettu yhtenä vuoden suosituimmista treffi-illoista. Silloin rakastavaiset syövät yhdessä friteerattua kanaa (miten romanttista...), syövät kakkua ja menevät hotelliin. Kauniisti koristeltuja joulukakkuja myydään joka paikassa, ja monet tilaavat niitä jo viikkoja etukäteen. Joulun jälkeen ne luonnollisesti myydään puoleen hintaan, jonka yli 25 -vuotiaat sinkkunaiset (ja siis käsittääkseni todellakin vain naiset, ei miehet) tunnetaan nimellä "myymättä jäänyt joulukakku". Halvalla lähtisi, mutta kukaan ei enää huoli!

Jouluaaton illallinen. Joulusaunan ja -kylvyn jälkeen tempurasetti ja olut kyllä maistuivat!

No, ei siitä sen enempää. Joulu meni siis luennoilla, tai ainakin aatto. Joulupäivänä puolestaan lähdin muutaman suomalaiskaverin kanssa läheiseen brittipubiin, jossa oli sattumoisin livebändi soittamassa. Tunnelma ei ollut kovin jouluinen, mutta mukavaa oli! Varsinaisesti olimme juhlineet joulua jo vähän aikaisemmin, kun järjestimme pienellä vaihtariporukalla joulujuhlat täällä asuntolalla. Pukeuduimme siististi, ja teimme kaikki jotain omaan jouluun kuuluvia ruokia. Joululahjojakin oli, ja ilta sujui oikein mukavasti, kunnes sääntöjä orjallisesti noudattava building manager käski lopettaa juhlat välittömästi, sillä olihan kello jo yhdeksän. No jaa, tämä on sitä asuntolaelämää...

Joulujuhliin tekemämme ruoat. Ottaen huomioon, että meillä ei ollut uunia, niin saimme aika hyvän juhlapöydän aikaiseksi!

Välipäivinä en muista tehneeni mitään sen kummempaa, paitsi että shoppailin alennusmyynneissä ja valmistelin Kioton matkaani. Muutama päivä ennen uutta vuotta suuntasin siis Japanin entiseen pääkaupunkiin yhdessä muutaman kaverin kanssa, ja meillä oli oikein hauskaa. Pääsin muun muassa näkemään omin silmin, millaisissa oloissa Saara asustelee, ja vaihtelin kuulumisia Emman kanssa. Izumossa asuva kaverini ja minä majoittauduimme keskustassa olevaan hotelliin, joka oli sijainniltaan vallan mainio - shoppailukaduille oli matkaa vain muutama askel, ja metroasemallekaan ei tarvinnut pitkään kävellä.

Fushimi Inari -pyhättö Kiotossa. Sää oli mahtava, ja maisemat hulppeat.

Kiotossa oli lähes koko ajan +10 astetta lämmintä ja aurinkoista, ja me sapporolaiset olimme aivan haltioissamme. Kesä! Pipoa, kaulaliinaa ja lapasia ei tarvinnut, ja takkiakin sai pitää auki! Mahtavaa! Vuoden ensimmäisenä päivänä Kiotossa sitten satoikin lunta niin paljon, että paikallisetkin olivat aivan häkeltyneitä - käsittääkseni tämä oli jokseenkin harvinainen sääilmiö. Saara onneksi keksi, että Kiotossa oleva Ginkakuji -pyhättö on kuuluisa mm. siitä, että se on erityisen kaunis talvella, ja sinnehän me sitten suuntasimme. Ja huhut olivat totta, paikka oli uskomattoman hieno! Sapporossa temppeleitä ja pyhättöjä on kovin vähän, joten oli kyllä aika surrealistista kävellä pitkin Kioton katuja ja nähdä näitä upeita rakennuksia joka nurkassa.

Ginkakuji. Kuva by Saara.

Ginkakuji. Kuva by Saara.

Yleisesti ottaen uusi vuosi ei ehkä ole sitä parasta mahdollista matkustamisaikaa Japanissa, sillä todella monet paikat ovat kiinni. Uusi vuosi on perhejuhla, jolloin paikalliset eivät lähde mihinkään. Meitä turisteja varten Kiotossa oli kuitenkin lähes kaikki ostoskatujen kojut ja ravintolat auki, joten ihan tylsäksi ei aika päässyt käymään. Ja toki vaikka kaikki olisikin ollut kiinni, niin seura oli sen verran hyvää, että emmeköhän me olisi pärjänneet muutenkin!

Tytöt söi sushia.

Ennen pyhiä meillä oli täällä yliopistolla välikokeet, eli ensimmäisen lukukauden puolivälissä pidettävä tenttikausi. Tämä todellakin söi ihmiseltä oikein mukavasti kaiken vapaa-ajan, ja tekemistä riitti. Kamalinta koko urakassa oli kuitenkin se, että tenttien jälkeen ei ollut lomaa, vaan luennot jatkuivat ihan normaalisti..! Vasta pari viikkoa urakan jälkeen alkoi talviloma, ja nyt kun se on ohi, saakin jo valmistautua seuraavaan tenttikauteen. Huoh. Onneksi kohta on kevätloma, joka kestääkin sitten vähän pidempään.

Joulukuun alkupuolella ja välikokeiden aikaan osallistuin myös yliopistolla järjestettyyn kansainväliseen festivaaliin, jossa eri maiden edustajat mainostivat maitaan ja kertoivat kulttuureistaan. Meillä Suomi-kojulla oli tarjolla (asiaankuuluvasti) kahvia ja Fazerin sinistä, tableteilla sai pelata Angry Birdsiä ja kuunnella suomalaista musiikkia, ja arvontaan osallistumalla oli mahdollista voittaa itselleen Marimekon, Aarikan tai Muumien tuotteita. Suomi-koju oli kohtalaisen suosittu, ja mukavaa oli. Jos vastaava tapahtuma järjestetään ensi vuonna, niin kannattaa käydä kurkkaamassa.

Festareiden hulinaa. Kuvasta ei nyt oikein näy, mutta ihmisiä oli aika paljon. 

Arvonnan pääpalkintona oli piparkakkutalo.

Tämän tapahtuman lisäksi osallistuin myös Sapporo International Night -nimiseen tilaisuuteen. Alun perin minun oli tarkoitus mennä paikan päälle vain katsojaksi, mutta Hokkaidon Suomi -seuran puheenjohtaja kyseli, olisinko kiinnostunut osallistumaan tapahtumaan vähän enemmänkin. Long story short, olin tapahtumassa sekä yksi keskusteluryhmän koordinaattori että illalla järjestetyn juhlan seremoniamestari/juontaja. Koko ilta ja sen valmisteluihin käytetyt viikot olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, ja kiinnostuneille voin kertoa aiheesta enemmänkin. Tässä sanottakoon nyt vaikkapa sen verran, että paikalla oli itse keisarillinen prinsessa Akiko, ja että Suomesta mukana tuomalleni puvulle oli käyttöä oikein olan takaa.

Hulppeahko Keio Plaza tarjosi puitteet Sapporo International Nightin iltajuhlalle. 

Joulukuuni ei näin lyhennettynä kuulosta kovin erikoiselta tai kiireiseltä, mutta voi pojat että se tuntui pitkältä..! Tekemistä oli aivan liikaa, ja yksi sun toinen vaihtari valitteli väsymystä. Se, että talviloman jälkeen opiskelu jatkui entiseen malliin (omat opintoni alkoivat esitelmän merkeissä), teki lomasta kovin lyhyen tuntuisen, mutta oli kyllä mukava käydä Kiotossa ja nähdä vihdoinkin vähän sitä perinteisempääkin Japania - mutta Sapporoon oli kyllä kiva tulla takaisin!