Hokkaido, here I come!

Juuri kun valitin odottelusta ja siihen liittyvästä tuskasta, niin eikös sähköpostiini kilahtanut sanoilla "Onneksi olkoon!" alkanut viesti - olen siis saanut Helsingin yliopistolta myönteisen päätöksen, ja jollei mitään mullistavaa tapahdu, niin lähden ensi syksynä (alle vuoden päästä! Kuvitelkaa!) Japanin Hokkaidon yliopistoon opiskelemaan japania ja Japanin kulttuuria. 

....JIHUU! : D

Aikamoista! Muutama päivä meni asian prosessoimiseen ja sellaiseen yleiseen "ohhoh, kuinkas tässä nyt pitäisi asiaan suhtautua" pohdintaan, eikä tätä nyt vieläkään ole ihan lopullisesti sisäistänyt. Toisaalta, eipä sitä nyt vielä ole saanut lopullista varmistustakaan asiaan (sen saa vasta joskus kesällä Hokkaidon päästä), mutta silti. Onneksi moni kaverini sai myös vaihtopaikan, niin ei tarvitse yksin pohdiskella näitä kaikkia juttuja. 

Mutta siis, tarina kokonaisuudessan. Me kaikki hakijat saimme viime tiistaina sähköpostia, jossa itse kukin sai tietää kv-palveluiden päätöksen. Jotkut pääsivät ensimmäiseen hakukohteeseensa, jotkut toiseen, ja jotkut eivät ollenkaan (jälkimmäinen on tietenkin se ikävin vaihtoehto, mutta onneksi aina voi hakea uudestaan seuraavana vuonna.. nimim. "kokemusta on"). Hokkaidon JLCS-ohjelmaan kiintiö on ollut yksi, mutta tänä vuonna HUSTEP-linjalle ei valittu ketään, joten kv-palvelut lähettävät JLCS-linjalle kaksi opiskelijaa. Toivottavaa olisi, että Hokkaido myöskin on valmis vastaanottamaan kaksi meikäläistä.... Johon liittyen, en vieläkään tiedä, kuka se toinen Hokkaidoon valittu on! Kuulemma eräs sempai on myös hakenut JLCS:ään, ehkäpä se on hän? Mysteeri kyllä varmaan selviää piakkoin, luulisin. 

Ensimmäinen asia mitä sähköpostin vastaanottamisen jälkeen piti tehdä, oli tietenkin vaihtopaikan vastaanottaminen. Tämä tapahtui Mobissa, ja täytyy kyllä sanoa, että kohdan "yes" klikkaaminen oli äärettömän jännittävää! Elämän pieniä iloja, haha! Anyway, tämän jälkeen Mobiin piti myös täyttää muutamia tietoja, esim. pankkitilin numero ja sen sellaista. Jos joku nyt tässä vaiheessa osaa sanoa, mikä on "bank number" (ei, se ei ole tilinumero) ja onko "social insurance number" sama kuin henkilötunnus, niin antaa kuulua vaan. Ei ole siis ihan niin helpoksi tehty tätäkään, mutta ehkäpä tämä nyt ei ole ongelmista suurin. Tärkein on kuitenkin tehty, eli paikan vastaanottaminen. 

Ensi viikolla saamme kaikki kirjallisen infopaketin, missä kerrotaan mitä seuraavaksi pitää tehdä. Nyt alkaa siis se varsinainen hakurumba - Hokkaidoon pitää hakea, apurahoja pitää hakea, jossain vaiheessa pitää tehdä ilmoitus Kelaan ja maistraattiin ja herra teis mitä kaikkea... Hommaa siis riittänee, ja kaikki tarvittavat paperit pitää palauttaa kv-palveluihin helmikuun alussa. Sattumoisin kandityöni deadline on samoihin aikohin, how wonderful...! 

Kaikkea jännää siis tulossa, ja luonnollisesti päällimmäisenä on mielessä se, mitä kaikkea pakkaan mukaani, ja mitä teen kaikille Suomeen jääville tavaroille... Niin, ja tietenkin se, että mitäs sitten tapahtuu, jos Hokkaidosta saakin kielteisen päätöksen. Tämän pitäisi olla suhteellisen epätodennäköistä, mutta eräälle kaverille kävi juuri niin, että kuukausi ennen lähtöä koko homma peruuntui. Masentava ajatus. But let's not go there. 

Ai niin, se JLPT:kin tuli tehtyä! Järkyttävän huonolla menestyksellä kylläkin. Siitä huolimatta, että meitä varoiteltiin useaan kertaan kertomasta mitään kokeesta "sosiaalisessa mediassa tai internetissä", aion nyt sanoa siitä muutaman valitun sanan. Ensinnäkin, kirjallinen koe oli vaikea ja järkyttävän pitkä. Toisekseen, kuuntelu oli naurettavan helppo ja suhteellisen lyhyt. 

En usko, että pääsen koetta läpi, mutta toisaalta eipä sillä niin väliä. Toivoisin kuitenkin olevani jo sillä tasolla, että olisi mokomassa pärjännyt - yhden kaverin kanssa tuli juteltua kokeen jälkeen, että tuon tasoisia lukutekstejä meillä pitäisi olla nyt japanin tunneilla. I wish! 

Japanin tunneista voisinkin kirjoittaa postauksen jossain vaiheessa, jahka vähän jäsennän ajatuksiani sen suhteen. Suffice it to say, enää yksi tentti jäljellä ja sitten on loma. Hallelujah! 

Odottamisen tuskaa...

Raivostuttavaa. Odottaminen on raivostuttavaa.

Grr.

Vaihtohaun tulosten odotteleminen on raivostuttavaa, mutta oikeastaan ärsyttävintä ja hankalinta on se, että aiheesta ei oikein voi (tai viitsi) puhua kenenkään kanssa. Monia hakijoita ahdistaa niin paljon, että vaihto on kokonaan kielletty puheenaihe. Sukulaisten ja kavereiden suusta taas kuulee ne tyypilliset "no kyllähän sä nyt sinne pääset" -kommentit, jotka ovat enemmän rasittavia kuin rohkaisevia. Lisäksi, koska itse haen ensisijaisesti Hokkaidoon (jonne hakijoita on ilmeisesti aika vähän, toisin kuin aina yhtä suosittuihin Tokion ja Kioton yliopistoihin), en ilmeisesti saisi kommentoida hakuprosessia joidenkin mielestä lainkaan, koska "no sä nyt ainaki pääset!" ja niin edelleen. Kai nyt kaikki saavat olla hermostuneita ja miettiä, miten tässä käy?

Kaiken lisäksi, Hokkaidoon nyt kuitenkin on vain yksi paikka per linja, ja viime vuonna hakijoita oli runsaasti, joten hitostako sitä tietää, miten tässä käy. Onhan se kiva olla optimistinen, mutta ei ehkä kuitenkaan sillä hinnalla, että tulisi olla jotenkin syyllinen olo siitä, että minulla on jotenkin mukamas "paremmat mahdollisuudet". En myöskään erityisemmin välitä sellaisista vihjailuista, joiden mukaan olisin jotenkin taktikoinut hakukohdetta valittaessa - kyllä Hokkaido on ollut minulla ykkösvaihtoehto lähes koko ajan. Tai no, ei kukaan ole noin sanonutkaan, mutta vähän sellainen kutina välillä on ollut. Joten, long story short, olisipa tulosten odottelu jo ohi!

Grr, grr.

....pieniä kaamosmasennuksen merkkejä ilmassa. Suffice it to say, tämä on rasittavaa aikaa. Onneksi kuitenkin aika on mennyt nopeasti (ainakin tähän mennessä), ja kohta on se kirottu JLPT:kin pois alta. Eipä ole siihenkään tullut enää luettua juuri lainkaan, luovutin. Olisi kyllä ihan kiva päästä N2 läpi, mutta kun ei.

Motivaatio on ollut aikalailla hakusessa viime aikoina. Japanin tunneilla ei oikein edetä mihinkään (in my humble opinion) ja kirjat ovat suorastaan masentavia. Toivoisin jotain valtavaa muutosta ensi lukukaudelle, koska omalta osaltani tämä syksy on mennyt kyllä ihan pipariksi. Kandiinkaan en ole jaksanut panostaa vielä yhtään, ja vapaapäiväni kuluvat tekemällä kaikkea muuta paitsi koulujuttuja. Puuh.Tälle syksylle olisi vielä jälkellä nämä:

- JLPT N2 (1.12.)

- sakubun, aiheena sosiaalinen media (viim. pal. 4.12.)

- minitesuto, kanjit kpl 9-10 (5.12.)

- japanin tentti, kpl jotain-jotain (12.12.)

- jotain muuta? en muista... tai siis kandin tekemistä, tietty.

Mistään noista en aio ottaa mitään erityistä paniikkia, mutta kun nyt jaksaisi edes jotain tehdä niiden eteen..! Sakubunkin on jo puoliksi suunniteltu, se täytyisi vain kirjoittaa.... Edellinen japanin tentti meni päin puuta heinää, joten sitä varten voisi tällä kertaa yrittää vähän lukea (tosin, in my defence, en kestä sellaisia tenttejä, jotka perustuvat siihen, kuinka hyvin on opetellut kirjan ulkoa...). Minitesutot ovat tähän menessä menneet ihan hyvin, no panic there. Kandi, no... Palautus joskus helmikuussa.

Keväällä aion kyllä vähän ryhdistäytyä tämän homman kanssa. Itseopiskelu on onneksi aina sopinut minulle, ja sillä linjalla varmaan täytyy jatkaa, oivoi. Kohta on onneksi joululoma, niin saa vähän ladata akkuja! 

頑張りましょう！tai jotain. 

jk. Pidin jossain välissä tauon kirjoittelussa, ja siinä välissä taistelin edellä mainitun sakubunin valmiiksi. Juhuu!

Mobility Online ja kumppanit, osa 2

I'm still here..! Blogi on edelleen (toistaiseksi) pystyssä, ja bloginpitäjäkin hengissä. Viime aikoina on ollut hieman rankkaa opiskelun ja elämän kanssa, mutta nyt, kun joululoma alkaa lähestyä ja tiedossa on kaikkea kivaa (Turkuuuuu!), on jo vähän helpompi hengittää. Aloitin myös pitkästä aikaa lenkkeilyn, jos vaikka osallistuisi Naisten Kymppiin keväällä...... Aika hurja vaatimus ^^"

Joulukuu siis lähestyy, ja niin myös vaihtohaun tulosten julkistaminen. Kuulin tuossa eräänä päivänä, että joskus tulokset ovat tulleet jo marrakuun lopussa, ääk! Joka tapauksessa tulosten tulemiseen on enää ~alle kuukausi~ ja itse kutakin alkaa jo vähän ahdistaa.. Onneksi joulukuun alussa on JLPT, a very good distraction. Mutta ennen kuin kerron siitä sen enempää, käydään nyt tämä Mobi -juttu ensin loppuun asti.

Mobi, tuo ihana hakuportaali, aukeaa ihan eri näköiseksi sen jälkeen, kun viimeksi mainittu hakulomake on täytetty. Tästä eteenpäin Mobin käyttäminen on jokseenkin simppeliä, mutta supervanhan layoutin takia on koko ajan sellainen olo, että väärää nappia klikkaamalla onnistuu lähettämään hakijapalveluihin puolivalmiin hakemuksen, jossa ei lue mitään älykästä. Fear not, tämä ei ole mahdollista.

Vihreistä palluroista voi seurata, missä mennään. Ulkoasu edelleen vanhahtava, kuten näkyy...

Tuosta uudesta näkymästä on helppo seurata sitä, missä kohtaa hakuprosessia menee. Vihreät pallurat kertovat, mikä osio on jo tehty, ja jokaisen osion vieressä olevaan ruutuun tulee pieni vihreä check-merkki. Eri tehtävät on listattu Mobiin järjestyksessä, eikä niitä (tietääkseni) ole mahdollista tehdä yhtä ennen toista. Yllä olevasta kuvasta huomaa, että valokuvan kohdalla ei ole check-merkkiä - valokuva ei ole pakollinen, mutta tähän liittyy kyllä tarina, jonka voin teille jakaa....

Valokuva ei siis ole pakollinen, ja oikeastaan juuri kukaan ei sitä hakemukseensa laita. Minulla sattui olemaan koneella suht kelvollinen passikuva omasta pärstästäni ja ajattelin että mikäs siinä, laitetaan kuva nyt sitten. So far so good. Kun sitten tulostin valmiin hakemuksen, niin eikös se perhanan kuva ollut liian iso! Tiedosto itsessään oli kyllä ihan oikean kokoinen (eikä sen pienentäminen auttanut mitään), mutta jostain syystä paperiseen hakulomakkeeseen ilmestyi sellainen jättiläismäinen naama, josta vain noin puolet mahtui marginaalien sisään o.O Ja mikä parasta, kuvaa ei saanut itse poistettua! Grr! Onneksi admin auttoi ja poisti kuvan, ja onneksi siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire, mutta pieni paniikki ehti iskeä.

Tätä minipaniikkia edelsi kuitenkin myös toinen, vähän isompi paniikki. Kumpaakin hakukohdetta varten tulee täyttää opintosuunnitelma, eli kirjata ylös mitä kursseja aikoo opiskella, millä ne aikoo hyväksilukea, ja kuinka paljon niistä saa opintopisteitä. Näiden tietojen kaivaminen on operaatio, johon suosittelen varaamaan paljon aikaa. Suosittelen myös lukemaan kaikki kohdat sata kertaa, koska virheitä sattuu ja tapahtuu, etenkin allekirjoittaneelle...

Oma big mistakeni kävi Doshishan opintosuunnitelman kohdalla. Olin juuri menossa professorin luokse hyväksyttämään suunnitelmani, kun eräs toinen hakija kysäisi, miksi Doshishan opintosuunnitelmani oli niin paljon lyhyempi, kuin hänellä. Haa. Hahahaha. Kas. Olin tehnyt paperin puolen vuoden (eli 20:n creditin) mukaan, kun vuoden vaihtoa varten luonnollisesti tarvittaisiin puolet pidempi versio! Onneksi minulla oli kaikki muistiinpanoni yms. paperit mukana, joten ei auttanut kuin juosta Aleksandrian tietokoneille, tehdä uusi suunnitelma, printata se, allekirjoittaa ja rynnätä takaisin professorin vastaanotolle. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jos M ei olisi huomannut virhettäni, olisi hakemus ollut hylätty. Eli siis, ~kannattaa lukea kaikki ohjeet sata kertaa~ niin välttyy moisilta paniikkikohtauksilta...

Jahka sain kaikki printattua, allekirjoitettua, hyväksytettyä ja leimattua, kiikutin paperit päärakennuksen toimistolle hyvissä ajoin ennen määräajan umpeutumista. Oli aika helpottavaa päästä papereista eroon - jos en olisi palauttanut niitä ajoissa, olisin varmaan a) onnistunut hävittämään jotain tai b) muokannut hakemusta niin monta kertaa, että lopputulos olisi ollut aivan kaamea. Mutta toisaalta nyt, kun kaikki on tehty, ei auta kuin odotella..

Tulosten julkistamisen päivämäärästä liikkuu eri arvioita. Virallinen versio on "joulukuun puoliväliin mennessä", mutta monet aikaisempien vuosien hakijat ovat sanoneet, että siinä itsenäisyyspäivän tienoilla voi alkaa jo valmistautua henkisesti. Toiset taas ovat sanoneet, että tulokset ovat joskus tulleet JLPT -kokeen alla (joka tosin on aina satunnaisesti ollut itsenäisyyspäivänä), ja villein versio on nyt se blogin alussakin mainittu marraskuun loppu. Yyh. Odottavan aika on pitkä! Monet tutuistani ovat julistaneet vaihdon kokonaan kielletyksi puheenaiheeksi...

Mutta kuten sanottua, tekemistä on riittänyt tässä odottelun ohella. JLPT järjestetään tänä vuonna 1.12. Espoon Dipolissa, ja olen ilmoittautunut N2 -tason kokeeseen. Pfff.... En aluksi ajatellut, että kokeella olisi sen enempää mitään väliä, mutta jokin aika sitten (siis alle kuukausi ennen koetta) päätin, että ei hemmetti olisihan tuo kiva päästä läpi, kun on osallistumismaksunkin maksanut. Ja niinpä aloitin lukemaan, ihan liian myöhään. Opiskelun tukena on ollut Nihongo So-matome N2 -kirjasarja, mutta lukemisen laatu on kyllä ollut kaikkea muuta, kuin hyvää...

Kirjasarjan kaikki viisi osaa, kansilla ja ilman. Niin kuin kaikki japanilainen tavara, ovat nämäkin ihan liian söpöjä...

Esimerkkiaukeama. Kappaleiden kuvitukset ovat aika mahtavia, haha!

Sarjaan kuuluu viisi osaa: sanasto, kielioppi, kanjit, luetun- ja kuullunymmärtäminen. Kappaleet ovat todella simppeleitä, ja ne on jaoteltu hyvin (yksi aukeama päivässä/kirja), sikäli mikäli aloittaisi lukemisen ajoissa. Koska minähän en ollut kirjoihin koskenutkaan kun vasta jokunen aika sitten, en ihan enää ehdi lukea kaikkea, enkä ainakaan siinä tahdissa, kuin mitä kirjat suosittelevat. Totesin, että jos vain suosiolla jätän luetun- ja kuullunymmärtämiset väliin, ja edes lukaisen nuo kolme muuta kirjaa läpi, niin hyvä tulee. Tai siis ei hyvä, mutta ehkä marginaalisesti parempi edes. Sanastokirjan luin loppuun viime tai toissa viikolla, ja kielioppikirja tuli valmiiksi eilen. Nyt olisi sitten jäljellä ne pirun kanjit, eli tulipa sitten jätettyä se vaikein viimeiseksi. (Sattumoisin meillä on huomenna kanjikoe, eli niitä nyt pitäisi lukea joka tapauksessa, mutta kun ei.)

En kyllä todellakaan ole lukenut erityisen hyvin, eikä odotukset ole mitenkään erityisen korkealla... Kirjoissa olevia tehtäviä en ole tehnyt juuri lainkaan, mutta sanaston/kielioppiasiat olen opetellut edes jotenkin. En usko, että pääsen kokeesta läpi, mutta kai sitä nyt on edes vähän paremmin valmistautunut, kuin muutama viikko sitten. Ja onhan tässä vielä aikaa, peräti 12 päivää...... Argh :'D

On tämä kyllä kummallista. Olen aina ollut sellainen, joka tekee kaiken ajoissa ja palauttaa kaikki paperit hyvissä ajoin ennen deadlinea, mutta tämä syksy on kyllä mennyt ihan pipariksi. I've become a procrastinator, nooo! Sentäs palautin vaihtopaperit ajoissa, mutta kaikki muu on kyllä ihan plööörh. 頑張らなきゃ, ei auta kuin tsempata!

Mobility Online ja kumppanit, osa 1

Mobility Online (tuttavallisemmin Mobi), tuo kaikkien hakijoiden paras ystävä ja pahin vihollinen. Mobi on kaiken alku ja loppu, se sivusto, missä hakija ottaa ensimmäiset konkreettiset askeleensa kohti vaihtovuotta. Hakulomake, opintosuunnitelmat ja henkilötiedot täytetään kaikki Mobiin, josta ne löytävät loppujen lopuksi tiensä em. hakujumalien (eli yliopiston kansainvälisten palvelujen) käsiin. 

Mobin käyttäjäystävällisyydestä voidaan olla montaa mieltä - toisin sanoen moni on sitä mieltä, että käyttäjäystävällisyys on tasoa nolla... - ja lienee sallittua sanoa, että sivujen layout on vähintäänkin vanhahtava (kaikella kunnioituksella). Ensimmäinen ongelma tuli vastaan jo alkumetreillä, kun en jostain mystisestä syystä osannut lukea ohjeita (jotka ihan selkeästi sanovat, mitä pitää tehdä ja mistä klikata, mutta jotenkin tällaisessa apua-haen-vaihtoon-pääseeköhän-sinne-ja-mitä-hemmettiä-minä-siellä-sitten-teen-jos-pääsen -paniikissa ohjeet eivät pahemmin tunnu auttavan... Kummallista.) ja palloilin ensimmäisellä sivulla etsimässä sitä yhtä ja ainoaa nappulaa, jota klikkaamalla pääsisi sinne hemmetin hakulomakkeelle. In my defense, tässä kuva kyseisestä sivusta (klikkaa isommaksi). 

Hakulomake aukeaa klikkaamalla vasemmalla olevaa vihreää palluraa... Loogista? Helposti hoksattavissa? You tell me. (Ja kyllä, onhan tuossa ohjeet.  Jälkiviisaus <3)

Jahka pienen pähkäilyn jälkeen sain auki itse hakulomakkeen, pääsin siirtymään seuraavaan osioon, jossa henkilötietojen lisäksi kysytään mm. opintojen keskiarvoa, opintopisteiden määrää jne. Luonnollisesti laskin keskiarvon noin sata kertaa, ihan vain ollakseni varma tuloksesta. Opintopisteiden määränkin laskin useaan otteeseen, vaikka sekään nyt ei ole sieltä vaikeimmasta päästä oleva matemaattinen tehtävä... Tälle sivustolle tulee myös kirjata kohdeyliopistojen lukukausien alku- ja loppupäivämäärät, joka oli sekin aikamoinen haaste. Hokkaidon päivämäärät sentään olivat selkeästi esillä, mutta Doshishan tietoja sai vähän kalastella/arvioida. Suosittelen tulevaisuuden hakijoita tarkastamaan nämä(kin) tiedot ajoissa, ettei tule paniikki... 

Kun kaikki nuo tiedot on täytetty, on aika lähettää hakemus. Iik! hän ajatteli, joskin turhaan. Tärkeitä alustavia tietoja lukuunottamatta, ei tämän sivun tekemiset vielä oikeastaan vaikuta mitenkään mihinkään, vaan kyseessä on vain portti jälleen seuraavalle sivulle, jossa täytellään lisää kohtia. Tämänkin kyllä tiesin, mutta jotenkin tuon ensimmäisen sivun valmiiksi saaminen ja "send" -nappulan (tai mitä ikinä siinä sitten lukikaan..) klikkaaminen tuntuu niin lopulliselta, että loppujen lopuksi aloitin kyseisen sivun täyttämisen peräti kolme kertaa ennen kuin sain sen valmiiksi. Kolme kertaa (lue: kolme päivää) kuulostaa hälyttävän suurelta määrältä, ottaen huomioon, että tässä olikin kyseessä vasta ~hakulomakesivulle rekisteröityminen~ mutta sain kyllä suurta lohtua siitä, että muutama muukin hakija tunnusti palloilleensa ensimmäisellä sivulla vähintäänkin yhtä pitkän ajan. Phew!

Panikoimisen, palloilun ja epämääräisen vitsi-viittisköhän-nyt-vaan-lähettää-tän -epäröimisen jälkeen totesin, että tuskin universumi räjähtää, jos vahingossa a) klikkaan väärää nappulaa tai b) typoan, ja niinpä tämä seikkailu päättyi suhteellisen onnellisesti: rekisteröidyin onnistuneesti ja sain sähköpostiin jatko-ohjeet. Tunsin olevani varsinainen champion of epic proportions! 

...tunnelma hieman latistui, kun vilkaisin Mobin seuraavaa sivua... mutta tarina jatkukoon seuraavassa postauksessa, jossa aiheina mm. perustelukirje, opintosuunnitelmat sekä virheet ja mokailut. Looking forward to it!

(Yllättävän vaikea aihe tämä. Olin jotenkin suunnitellut päässäni koko postauksen alusta loppuun, mutta kun aloitin kirjoittamaan, huomasin että ei hemmetti tästä tule mitään... Pyrin olemaan ei niin sekava, mutta tulevaisuutta ajatellen voipi olla fiksuinta laittaa mukaan vähän enemmän kuvia. Vai?)

Bloggaus nro. 1: Introduction!

Hyvä lukija,

Tämän blogin tarkoituksena on seurata sitä, millainen on Helsingin yliopiston vaihtohakuprosessi, sekä tietenkin sitä, millaista elämää tulevassa vaihdossa vietän. Koska hakuprosessi on vasta aluillaan, voi tämä hyvinkin jäädä yhdeksi historian lyhyimmistä blogeista, sillä eihän vaihtoon pääsy ole millään muotoa taattua - luonnollisesti! Kilpailu vaihtopaikoista on kovaa, hakijoita on monta ja hakupaikkoja ei-niin-monta. (Tähän kohtaan lienee hyvä mainita, että olen ehkä yksi maailman laiskimmista kirjoittajista - terveisiä vaan Teemulle, kyllä minä vielä joskus siihen viestiin vastaan! - ja blogi saattaa siitäkin syystä jäädä kovin lyhyeksi. Mutta gambaroin niin kauan kun virtaa riittää!)

Kuten blogini äärimmäisen kekseliäs otsikko ehkä antaa ymmärtää, olen hakemassa vaihtoon Japaniin, tarkemmin sanottuna Japanin pohjoisen saaren Hokkaidon yliopistoon. Koska HY:n vaihtohakuprosessi sallii hakijan laittaa hakemukseensa myös toisen hakuvaihtoehdon, on listalla myös Kiotossa sijaitseva Doshishan yliopisto, ja mikäli vaihtojumalat päättävät lähettää minut Kiotoon, lienee blogilleni fiksuinta keksiä uusi otsikko.  : /

Mutta miksi juuri Japani? hän kysyi bloggaajalta. Lyhyt vastaus: opiskelen japania pääaineenani, ja vaihto-opiskelu Japanissa on meille pääaineilijoille vapaaehtoisen pakollista. Pitkä vastaus on... no, pitkä ja tylsä, enkä oikeastaan tiedä, kuinka montaa kiinnostaa lukea, miksi kukakin pitää mistäkin asiasta. Sikäli mikäli opiskelisin englantia, tuskin kukaan kysyisi minulta "miksi juuri englanti", mutta koska Japani on ilmeisesti edelleenkin outo ja ihmeellinen ja kummalinen valinta opiskelukohteeksi, saa kyseistä kysymystä kuulla turhankin usein. Jatkokysymys on usein, "mikä susta sitten tulee, kun sä valmistut?", joka itsessään on validi kysymys, mutta toistuvuudessaan raivostuttava. Tästä aiheesta voisin (ja todennäköisesti aionkin!) valittaa useaan otteeseen, mutta se olkoon toisen kerran juttu!

Ajattelin aluksi, jo opintojeni alkuvaiheessa, että mikäli lähtisin vaihtoon, aikoisin kirjoittaa blogia jo siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole Facebookissa tai muutenkaan harrasta sosiaalista mediaa. Koska olen myös hidas ja laiska kirjoittamaan sähköposteja totesin itsekseni, että ehkäpä blogin kirjoittaminen olisi nopein ja näppärin tapa päivittää kaikille tutuille viime aikojen tapahtumat. Nyt kun hakuprosessi on jo alkanut mietin, että olisipa kiva lukea aiemmin hakeneiden kokemuksista (muutamien sempaiden blogeja toki olen lukenutkin, yhtenä suosikkinani mainittakoon tämä), mutta luonnollisesti moni näistä keskittyy itse vaihtoon, eikä siihen kauhujen prosessiin, joka vaihtovuotta edeltää. Olkoon tämä blogi siis lahjani tuleville hakijoille, haha! :'D Luvassa ahdistusta, angstia, raivoa, sekä ehkä jopa ajoittaisia onnistumisen tunteita! 

Näin aluksi blogin päivitys tullee olemaan hidasta ihan tarkoituksellakin - alustavat tulokset vaihtoon pääsystä tulevat nimittäin vasta joulukuussa. Mutta siihen asti ajattelin viihdyttää lukijoitani (anybody out there?? o.o) kertomalla vaihtohaun alkumetreistä, eli itse hakulomakkeesta, tarvittavista liitteistä, ah-niin-ihanasta perustelukirjeestä sekä yleisestä hakijoiden keskuudessa vellovasta ahdistuksesta. Sounds fun, でしょう! Aikani kuluksi (ja energian riittäessä) saatan kirjoitella myös muusta japanin opiskeluun liittyvästä, kuten vaikkapa piakkoin järjestettävästä JLPT -kokeesta. 

Näihin puheisiin, どうぞよろしくお願いします！