maanantai 27. lokakuuta 2014

Kotini Sapporo

Ensimmäinen kuukausi Sapporossa on nyt takana. Aika menee yllättävän nopeasti, ja ehdin tänään erään toisen suomalaisen kanssa todeta, että kohtahan sitä jo melkein saa ruveta suunnittelemaan paluuta Suomeen. Tai no ei nyt ehkä ihan vielä, mutta aika menee kyllä oikeasti todella, todella nopeasti. 

Siitä huolimatta, että täällä on oikein mukavaa, ei tämä nyt toistaiseksi mikään *maailman paras ja mahtavin ja upein ja superhyperhienoin* kokemus ole. Sapporo on kaunis ja rauhallinen kaupunki, ja tykkään asua täällä. Erityisen "japanilainen" paikka tämä ei kuitenkaan ole, joten mitään surrealistista whoa-mikä-paikka -fiilistä ei ole. Täällä on metsiä, jotka tuoksuvat samalta kuin Suomen metsät. Täällä on koivuja ja pihlajia. Ruska on kaunis, mutta on sellainen Suomessakin (joskaan ei ehkä ihan näin kirkas). 
Kaunista on, vielä hetken.
Kampusalueen yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä, Gingko Avenue. Puiden lehdet muuttuvat kullanvärisiksi, kuten näkyy. Jos en olisi tiennyt, että tämä on kuuluisa katu, olisin tuskin kiinnittänyt siihen huomiota.
En ole kokenut minkään sortin kulttuurishokkia suuntaan tai toiseen. Mikään ei ole ollut niin kamalaa, että olisin itkenyt koti-ikävää, mutta en ole myöskään ihaillut silmät pyöreänä tätä Aasian ihmemaata. Ihan tavallinen mesta tämä on, ja tavallisia ihmisiä. Tietyt asiat raivostuttavat (miksi hemmetissä täällä ei ole verkkopankkia? Ja mikä ihme siinä on, että kevyen liikenteen sääntöjä ei kerta kaikkiaan noudateta??) ja tietyt ihastuttavat (kuten se, että useimmissa ravintoloissa tarjoilijan voi kutsua painamalla nappulaa. Niin, ja ulkona syöminen on halpaa!). Erilaisia kauppoja on enemmän kuin tarpeeksi, mutta pitkälti samaa tavaraa niissä myydään, kuin missä tahansa muuallakin. Kauppojen tyylit ovat kuitenkin vähän Suomesta poikkeavia: enpä muista Suomessa nähneeni samalla ostoskadulla neljää eri sukkiin erikoistunutta liikettä. 

Shoppailu on ollut suht vähäistä, jos välttämättömyyksiä ei lasketa. Eilen ostin asuntooni kokovartalopeilin, mikä lienee kallein "turha" ostokseni. Kirjat ovat halpoja, ja niitä olen ostanut muutamia. Ruokaan menee rahaa kyllä, ja kahviin, mutta se nyt lienee odotettavissakin. Ruoka on hyvää, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Välillä ruoat ovat outoja, mutta eivät sellaisia apua-toi-on-vielä-elossa-ja-se-pitäisi-syödä -outoja, vaan enemminkin ruokakokemukset ovat olleen lajia aijaa-tällainenkin-kasvis-on-olemassa. 
Minimunakoiso! Ostin koko paketillisen, ja maukkaita ovat!
Ehkä olen vähän tunnevammainen, kun en ole (vielä?) saanut tästä kokemuksesta mitään sen suurempia kiksejä. Mutta jotta nyt vältettäisiin kaikki mahdolliset väärinkäsitykset, niin haluan painottaa, että en missään nimessä kadu tänne tulemista! Kielitaito paranee, saan uusia kavereita ja kontakteja, näen uusia paikkoja ja koen uusia asioita. En usko, että vaihtaisin tätä mihinkään, mutta odottelen vain sellaista best-year-ever!! -fiilistä, mikä monilla kanssa-vaihtareilla tuntuu olevan. Olisi kiva olla hetken verran ihan eeppisen innoissaan jostain, ja ihmetellä tämän oudon maailman menoa sellaisella lapsenomaisella ihastuksella. Mutta korostetaan nyt vielä kerran, että kaikesta tunneköyhyydestä huolimatta, täällä on oikeasti kivaa. Ja ei, en vain uskottele itselleni (ja teille) että täällä on kivaa peitelläkseni koti-ikävääni, vaan ihan aikuisten oikeasti tykkään olla täällä. Tänään vaan sattuu olemaan tympeä päivä, ja ajattelin purkaa ajatuksiani. 

Mutta kivojakin juttuja voin kertoa, jotta ette ihan masentunutta kuvaa saa Sapporo-elämästä! Eilen juhlimme pienellä porukalla erään vaihtarin syntymäpäiviä, ja menimme paikalliseen suklaateemapuistoon, Shiroi Koibito Parkiin (josta olen maininnut jossain alkupään blogipostauksessakin). Päivä oli lämmin ja kaunis, ja puistosta jäi hyviä muistoja! Alueen keskellä olevassa ruusupuutarhassa kukkivat vielä ruusut, ja kaikki oli koristeltu eurooppalaiseen yltiöromanttiseen tyyliin. Eräs seurueestamme kuvaili paikkaa DisneyWorldin ylijäämävarastoksi, ja kieltämättä koko alue oli aika kliseinen. Kaikki oli herttaista ja söpöä, mutta ei mitään vaaleanpunaisia sydämiä kuitenkaan, vaan pientä ja kaunista, hyväntuulista ja Eurooppaa ihannoivaa. 
Saippukuplia musiikkiesityksen loppuhuipennuksena!

Japani..? Tuskin, ehkä ennemmin viktoriaanisen ajan Englanti.



Shiroi Koibito Parkissa on ruusutarhan ja pihakahvilan lisäksi myös maksullinen sisäalue, jossa voi tutustua suklaan historiaan ja sen valmistukseen. Kaikki on koristeltu viimeistä myöten, ja katsottavaa riittää kaiken ikäisille. Omia suosikkejani olivat muun muassa vanhat, kaakaolle tarkoitetut posliinikupit vitriineissään, sekä valtava vanhanaikaisten lelujen kokoelma. 


Kellotornin ovet aukeavat aina tasatunnein, ja esiin tulevat hahmot esittävät muutaman minuutin mittaisen konsertin.

Piha-alue on auki myös talvisin, ja sisäänpääsy on ilmainen. Talvella paikka lienee upea kaikkine koristeineen ja valaistuksineen!
Shiroi Koibito Parkin sisältä löytyy myös kahvila, josta aukeaa kauniit maisemat lähialueelle. Kahvilasta käsin näkee myös kellotornin sekä tasatunnein esitettävän minikonsertin, joka oli suloistakin suloisempi. Kahvi puolestaan oli kallista ja vähän kitkerää, mutta suklaan takiahan siellä oltiin. Oma jättiläismäinen tiramisuni oli erinomainen, mutta puolikaskin olisi ehkä riittänyt. Esillä olleet hääkakut olivat mielettömän hienoja (ja kalliita!). Kaiken tämän lisäksi teemapuistossa on mahdollista nähdä, miten Shiroi Koibito -keksejä valmistetaan, osallistua keksityöpajaan, nähdä sokerileipuri työssään ja katsoa aitiopaikalta, miten karkkia muokataan erilaisiksi nappuloiksi. Mahtava paikka, herttainen mutta ei ällösöpö! Todennäköisesti suosittu treffipaikka.


Maisema kahvilasta.

Yksi monista kakuista. Korkeutta tällä oli ainakin metrin verran!

Shiroi Koibito Parkin lisäksi muutakin ohjelmaa on tiedossa lähiviikoille. Ylihuomenna menen tutustumaan Hokkaidon yliopiston suomen kielen tunneille (saan varmaan leikkiä ihmisnauhuria, haha!) ja todennäköisesti siitä eteenpäin tulen osallistumaan tunneille aina mahdollisuuksien mukaan. Lauantaina puolestaan on Halloween-pippalot, joihin menen muutaman kaverin kanssa. Siitä seuraaville viikoille on luvassa koto-konsertti, Oopperan Kummitus, onsen-reissu ja sen sellaista. Ohjelmaa on siis enemmänkin kuin tarpeeksi! Eiköhän tämä tästä.

torstai 23. lokakuuta 2014

"Nikkensei? Oh, I've heard about you guys!"

Kyllä, meillä nikkensei -opiskelijoilla on maine. Oh joy..! Yleisen käsityksen mukaan olemme kaikki todella päteviä ja puhumme sujuvaa japania ja/tai opiskelemme kuin mielipuoliset. Nikkenseit ovat keskimääräistä fiksumpia, paremmista kouluista ja "level up" verrattuna muihin. ....en allekirjoita.

Mutta fiksua porukkaa täällä riittää kyllä, eikä juttuseurasta ole ollut pulaa. Muista vaihtareista on löytynyt hyviä kavereita, ja muutaman natiivinkin kanssa on tullut vietettyä aikaa aina silloin tällöin. Juttelu tapahtuu yleensä japaniksi, mutta viime aikoina olemme kyllä vaihtareiden kanssa joutuneet käyttämään englantia vähän turhankin usein - nyt, kun kaveruus alkaa olla sillä asteella, että haluamme keskustella oikeista asioista eikä vain päivittäisistä jutuista, on japanin sanavarasto liian pieni. Mutta toivottavasti tämän vuoden aikana sanavarasto ja muutkin taidot karttuvat! 

Maisemia lenkkeilypolkuni varrelta. 

Blogiani olen laiminlyönyt, ja pahoittelut siitä kaikille lukijoille.... Vapaa-aikaa on kyllä ollut, mutta yleensä, kun tulen luentojen ja/tai ostosten jälkeen kotiin, olen niin poikki, että en jaksa ajatella mitään elämää suurempaa, saatika yrittää kuvailla elämääni täällä! Mutta tänään annoin itselleni luvan jättää opiskelun vähän vähemmälle (akuutteja läksyjä ei ole), jotta voin vihdoinkin kirjoittaa tämän postauksen alusta loppuun! 

Monet tutut ovat kyselleet, millaisessa huoneessa oikein asun, joten laitan tähän pari lisäkuvaa tästä kopperosta. Edellisen postauksen jälkeen olen saanut hieman sisustettua, ja tätä nykyä keittiössäni on matto (jonka sain ilmaiseksi, jee!) ja sänkyni päällä päiväpeitto ja 300 jenin tyyny. Pikkuhiljaa tämä paikka alkaa näyttää enemmän kodilta, ja juuri tuossa äsken totesin, että mikäs täällä asuessa. Naapurit ovat hiljaisia, alue on rauhallinen ja ikkunasta paistaa aamuaurinko. Keittiö on onnettoman pieni, mutta sain hieman pöytätilaa vapautettua, kun ostin paistinpannulle ja kattilalle seinään kiinnitettävät koukut. 

Keittiö kohtaa olohuoneen. Pienen asunnon hyvä puoli on se, että kaikki on käden ulottuvilla!


Päiväpeitto on ehkä vähän sairaalahenkinen, mutta tuo oli oikeastaan ainoa, minkä löysin! Täällä ei ilmeisesti oikein harrasteta päiväpeittoja....

Kyökki kohtaa eteisen. Paistinpannu roikkuu nykyään seinällä keittolevyn yläpuolella, ja astiakaapin lasiovet otin irti. 

Kuten sanottua, ihan mukava täällä on asua! Toistaiseksi en ole edes tarvinnut lämmitintä, vaikka iltaisin huoneessa on jo aika kylmä. Peiton alla on kuitenkin lämmin, ja mitä pidempään pärjään ilman lämmitintä, sitä enemmän säästän rahaa - lämmitin toimii siis kaasulla, samoin kuin lämminvesilaite, ja niin kaasun kuin vedenkin käytöstä maksetaan kulutuksen mukaan. 

Sijaintinsakin puolesta asunto on mitä loistavin! Kuten viimeksikin mainitsin, ei yliopistolle kävele kuin reilu 20 minuuttia, ja kaiken maailman kauppoja ja kahviloita on ihan nurkan takana. Sapporon "keskustaan" kävelee reilun vartin, ja ostoskomplekseihin voi kirjaimellisesti eksyä, nimimerkillä kokemusta on. Suurimmissa ostospaikoissa olen jo käynyt, mutta itse shoppailu on jäänyt suhteellisen vähiin - rahaa on kulunut niin paljon kaiken maailman olennaisuuksiin, että esimerkiksi vaate- ja heräteostokset eivät ole oikein olleet ajankohtaisia. 


Paikallinen vaatekauppa, "ehkä söpö" :D
Muutaman puseron kuitenkin ostin, ja vastoin kaikkia odotusia, ovat täkäläiset vaatteet ihan JÄTTILÄISMÄISIÄ. Söpöjen pienten aasialaisten päällä jätti-isot puserot mitä ihanimpia, mutta tällaisen keskikokoisen eurooppalaisen päällä ne näyttävät lähinnä raskausvaatteilta. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin kuitenkin pari ihan tavallista puseroa (ja yhden mekon, hih!), ja uskokaa hämmästykseni, kun oikea koko minulle oli M tai jopa S! Johan nyt! Ehkä minun ei tarvitsekaan mennä "Isojen Tyttöjen Kauppaan" vaateostoksille, jes! 

Toinen paikallinen kauppa, "Bisse" :DD

Kurssit ovat myös alkaneet, ja kaikki ovat todella hyviä. Suuria muutoksia kursseihin ei ole tullut sitten viime postauksen, mutta tässä nyt kuitenkin vielä lyhyt esittely niistä:


Kielioppi, keskitaso 3: joka tunnilla tulee neljä tai viisi uutta kielioppirakennetta, jotka opettaja selittää aivan mahdottoman hyvin. Aluksi ajattelin, että kurssi on minulle liian helppo, mutta aika nopeasti kuitenkin totesin, että vaikka monet rakenteet ovat minulle päällisin puolin tuttuja, en osaisi niitä itse käyttää, enkä osaa erottaa niistä kaikkia nyansseja. Uusiakin rakenteita on tullut jo monta, joten kurssin taso on juuri sopiva. 


Kuullunymmärtäminen, keskitaso 3: jokaisella tunnilla katsotaan yksi tai useampi video, jonka perusteella vastataan kysymyksiin videon aiheesta. Aiheet ovat välillä aika vaikeita ja puhujia hankalia ymmärtää (viimeksi katsoimme tieteen Nobel-palkinnon voittaneen, 80-vuotiaan ja murretta puhuvan professorin kiitospuheen....), mutta tunnin aikana videot puretaan osiin ja jokainen tärkeä lause, sana, ele tai äännähdys käydään läpi todella perusteellisesti. Hyvin, hyvin, hyvin hyödyllinen kurssi siis! 


Luetunymmärtäminen, keskitaso 3: ensimmäisen luennon lähtötasokoe oli jäätävä, enkä osannut juuri yhtäkään kanji-merkkiä. Kokeen jälkeen harkitsin pitkään, vaihtaisinko kurssin helpompaan, mutta loppujen lopuksi päätin kuitenkin jäädä tälle vaikeammalle kurssille. Alun paniikista huolimatta olen pärjännyt ihan hyvin! Tunneilla ei niinkään lueta kanjeja tai opetella sanoja, vaan opiskellaan lukutekniikoita. Tähän mennessä lähes kaikki tehtävät ovat perustuneet siihen, kuinka nopeasti tekstistä löytää olennaisen infon - apuna olemme käyttäneet mm. Sapporon karttaa, josta on pitänyt kolmessa minuutissa löytää viisi eri (ennaltamäärättyä) paikkaa. 

Luentunymmärtämiskurssilla mm. tällaisia lukutehtäviä.
Suullinen ilmaisu, keskitaso 3: suullista ilmaisua, eli toisin sanoen ryhmäkeskusteluja ja lyhyitä esitelmiä milloin mistäkin aiheista. Aiheet ovat mielenkiintoisia, ja opettaja antaa hyviä vinkkejä erilaisiin puhetilanteisiin - niin muodollisiin kuin epämuodollisiinkin. Ainoa oikeasti negatiivinen puoli kurssissa on opettajan mieltymys videoida kaikki puheet.... Ja laittaa ne nettiin koko kansan katsottavaksi. Raivostuttavaa. Lähes kaikki eurooppalaiset vastustavat moista, ja totesimme keskenämme, että ilman opiskelijan lupaa ei moinen olisi kotimaissamme mahdollista, mutta täällä emme tietenkään asialle mitään voi. Huoh. 


Kirjallinen ilmaisu, keskitaso 2: toistaiseksi ehkä helpoin japanin kursseistani, aiheesta riippuen. Tunneilla käydään läpi erilaisia kirjoittamiseen liittyviä käytäntöjä ja hyviä sanontoja. Suurin osa tunneista menee akateemisen tekstin kirjoitusasun ja sanaston opettelun parissa, mutta myös esimerkiksi sähköpostien kirjoittaminen kuuluu ohjelmistoon. Sanastosta suuri osa on jo entuudestaan tuttua, samoin kuin kirjoittamisen peruskäytännöt, mutta tässä vaiheessa opintoja lienee ihan fiksua opetella, miten vaikkapa tutkielmat kuuluisi oikeasti kirjoittaa. 

Kanjit ja sanasto, keskitaso 2: ehdottomasti haastavin kurssi! Uusien kirjoitusmerkkien muistaminen on jo entuudestaankin vaikeaa, mutta tällä kurssilla tulee yhden tunnin aikana esiin keskimäärin viisi sanaa, joilla on kaikilla lähes sama merkitys. Tavoitteena on oppia ymmärtämään, milloin mikäkin sana on sopiva, ja jo nyt sanavarastoni on kasvanut huimasti. Lisäksi tunneilla opetellaan kanji-merkkien äänne- ja merkitysosia, mikä on hyödyllisintä ikinä. HY:n tunneilla ei moisia erityisemmin opetettu, koska opettajan mielestäni eri osien tunnistaminen ja niiden merkityksen tai lukutavan tietäminen on turhaa, kun taas täällä Hokudaissa heti ensimmäisellä tunnilla sanottiin, että äänne- ja merkitysosien oppiminen olennaisinta ja tärkeintä kanjien opiskelussa. Yhdyn jälkimmäiseen. 

Ruska on lähes täydessä vauhdissa, ja paikalliset vaahterat muuttuvat kirkkaan punaisiksi. 

Edellä mainitut ovat siis pakolliset kurssini nyt syyslukukaudella. Kevään kursseista en vielä tiedä, niistä saamme tarkempaa infoa vasta myöhemmin. Näiden pakollisten kurssien lisäksi me nikkenseit voimme ottaa 2-5 valinnaista kurssia, joskin meille keskitason opiskelijoille suositellaan kahta tai maksimissaan kolmea. Omat kaksi valinnaista kurssiania ovat japaninkielinen Nihongo no Bunpou (japanin kielioppia kielitieteellisestä näkökulmasta) ja englanninkielinen Interpersonal Relationships in Japanese Society. Molemmat ovat mielenkiintoisia, mutta eivät ehkä ihan niin hyödyllisiä kuin japanin kurssit. 

Lyhyestä virsi kaunis: olen viihtynyt täällä ihan hyvin! Suurimmilta kriiseiltä ja kulttuurishokeilta on vältytty, ruoka on edelleen hyvää, kokkaaminen omassa keittiössä onnistuu ongelmitta ja kursseilla on mukavaa. Seuraava projektini on ottaa yhteyttä Hokudain suomen opettajaan, jos vaikka saisin käydä katsastamassa suomen tunteja. Sitä kautta voisin myös päästä vähän lähemmäksi paikallista Suomi-yhdistystä (joka on jotenkin vähän piilossa..), ja kerron näistä sitten lisää jahka asia etenee. 

Tähän loppuun linkitänpä teidät vielä englantilaisen seinänaapurini Sheilan blogiin, jossa voitte nähdä mm. maailman herkullisimman pizzan ja maailman suurimman nuudeliannoksen. Kulttuurishokistakin voitte lukea, kuin myös siitä, miten siitä selvitään. Sheilan blogin löytää nimellä Unneccesary Yarning.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ensimmäiset viikot

(Tämä postaus on ollut työn alla jo kohta viikon, ja alkuperäinen otsikkokin olin "Kohta viikko takana". Pitäisi ehkä päivittää vähän useammin...)

Kohta kaksi viikkoa Sapporo-elämää jo takana, ja kaikki on sujunut oikein hyvin! Luennoista ensimmäiset ovat alkaneet, lähiseutu alkaa olemaan tuttu, kavereita on löytynyt ja polvikin on jo parantumaan päin (perinteiset japanilaiset vessat sun muut kyykistelyä vaativat aktiviteetit ovat kyllä vielä haasteellisia). Pahoittelut, että en ole ehtinyt päivittämään blogiani niin usein, kuin mitä oli tarkoitus - vapaa-aikaa on kyllä ollut, mutta se on kulunut lähinnä olennaisia ostoksia tehdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Jaan tämän postauksen nyt pariin osaan, orientaatio, luennot ja lähtötasotesti, asuntola, ja viralliset jutut. Postauksesta tulee siis vähän pitkä (sori...), mutta yritän heitellä väliin vähän tavallista enemmän kuvia viihdykkeeksi! 


Asuntola

Asuntolani on ihan ylipisto-alueen lähellä, ja luennoille kävelee noin 20~25 minuuttia. Monien mielestä matka on ihan liian pitkä kävellä, ja ovat hankkineet pyörän, mutta itse pidän kävelemisestä ja tallustelen matkan ihan mielelläni. Pyörää en muutenkaan aio hankkia, kun ei sitä talvella voisi käyttää kuitenkaan. Mutta joka tapauksessa, asuntolan sijainti on siis oikein hyvä! Sen lisäksi, että yliopisto on ihan nurkan takana, on tuossa toisen nurkan takana iso ja edullinen supermarketti Aeon (vert. Prisma), 100 jenin kauppa, apteekki, ravintoloita, kirjakauppa jne. Yksi juna-asemakin on ihan tuossa vieressä, eikä jättiläismäiselle Sapporon päärautatieasemallekaan kovin pitkä matka kävellen ole.

Ensimmäisiä ostoksia 100 jenin kaupasta. Huomatkaa siivousvälineiden määrä: täällä oli likaista! Yök! Kahvisuodatinjuttu oli myös ensimmäisten ostosten joukossa, vaikka vedenkeitintä ei vielä ollutkaan... :'D

Kotikatuni.


Ulkopuolelta asuntolani näyttää vähän neuvostohenkiseltä, mutta on sisältä ihan siisti ja uudehko. Pääovesta sisään tultaessa kengät jätetään japanilaisittain omaan lokeroonsa, ja jalkaan vaihdetaan sisätiloissa käytettävät tohvelit (omani ostin 100 jenin kaupasta). Aulassa on lisäksi postilaatikot ja talonmiehen (siis building manager tai kanrinin, mikä se on suomeksi??) koppero, josta voi hakea kirjattuja kirjeitä, pyytää apua tai muuten vaan rupatella. Talonmiehiä on kolme tai neljä eri ihmistä, joista kaikki vaikuttavat mukavilta. Yksi heistä on ilmeisesti jonkinasteinen Suomi-fani, sillä hän on muutamiakin kertoja selittänyt minulle Suomen matkoistaan. Hän myöskin toi minulle itse tekemäänsä ruokaa, vei roskapussini, toi minulle uuden leikkuulaudan ja pari lautasta..! Sympaattinen heppu! 

Aulan vieressä on vapaa-ajan hengailuun tarkoittu huone, jossa on sohvia, pöytiä, mikro/uuni, minikirjasto, televisio ja sen sellaista. Samaisesta huoneesta saa käydä hakemassa itselleen aikaisempien asukkien astioita ja muita tavaroita - paistinpannua, kattilaa ja yhtä kahvikuppia lukuunottamatta en ole joutunut ostamaan mitään ruoanlaittovälineitä! Suolaakin sain samaisesta paikasta, kätevää! 

Olohuoneessa (lounge, danwashitsu) saa viettää vapaasti aikaa aina iltaan asti, mutta toistaiseksi siellä on ollut aika hiljaista. Eilen istuin ensimmäistä kertaa huoneessa ja katsoin telkkaria yhden englantilaisen vaihtarin kanssa, mutta meidän lisäksi muita siellä ei sitten ollutkaan. Mutta ehkäpä se siitä sitten vilkastuu, kun ihmiset vähän tutustuvat toisiinsa. 

Oma huoneeni on rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, sisäänkäynnistä katsoen ihan talon toisessa päässä. Rauhallista on, ja ikkunoistani on näkymät pihalle. Pyykkitupa on huoneeni vastapäätä, ja sieltä löytyy pyykkikone, kuivausrumpu ja pölynimuri. Pyykit pestään näköjään aina kylmässä vedessä, ja pesuohjelma kestää vain noin 15 minuuttia. Vähän huolestuttaa, miten saan vaatteeni kunnolla puhtaiksi.... Täytyy testata masiinaa joku päivä. 

Näkymät ikkunastani. Sattuneesta syystä verhot ovat yleensä kiinni... Mutta eipä tuosta kovin paljon ihmisiä kulje.
Itse huoneessa on pieni keittiönurkkaus, jossa on allas, muutama kaappi ja yksi keittolevy. Levy on induktioliesi, johon käy vain tietyn kokoiset ja malliset pannut. Itse ostin naapurini kanssa täysin samanlaiset pannun, mutta tietenkin minun huoneeni levy on astetta isompi, ja pannuni siten siis väärän kokoinen. Kuittia minulla ei tietenkään enää ollut, joten nyt minulla on yksi täysin hyödytön pannu. Täytyy yrittää diilata se jollekin. Mutta uuden pannun ostettuani hella toimii moitteettomasti, ja tänään tein ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ruokaa täällä (ulkona syöminen on liian halpaa ja helppoa...).

Keittiön lisäksi huoneessa on pieni kylpyhuone, jossa on vessa, allas ja kylpyamme. Ihan hyvän kokoinen tuo on minun tarkoituksiini, mutta peili on pieni ja säilytystilaa löytyy minimaalisesti. Mutta en valita, onpahan oma kylppäri! "Olohuoneessa" on puolestaan leveähkö sänky, iso kirjoituspöytä hyllyineen, iso vaatekaappi ja jääkaappi-pakastin. Tilaa on ihan riittävästi, ja huoneessa on ihan hyvä fiilis. Sisustukseni on toistaiseksi vielä aika alhaisella tasolla, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus ostaa joku päiväpeitto, jota voi sitten talvella käyttää myös ekstrapeittona. 

Pahoittelut huonosta laadusta... Mutta tässä siis työpöytäni. Jääkaapin päällä on vedenkeitin ja leivänpaahdin, jotka sain molemmat onneksi aika halvalla. 

Peitoista puheenollen, tänne asuntolalle tultaessa uuden asukkaan eteen lätkäistään läjä papereita, joista ei aikaeroväsymyksen takia tajua juuri mitään. En oikein enää muista, mihin kaikkeen kirjoitin nimeni, mutta laput olivat tyyliin "lupaan noudattaa asuntolan sääntöjä ja maksaa vuokran ajallaan". Yksi lapuista oli vuodevaatteiden vuokrauslappu, johon kannattaa kiinnittää vähän enemmän huomiota. Täällä asuntolalla on mahdollista vuokrata kaikki peitot, tyynyt ja lakanat jotain tiettyä summaa vastaan, mutta missään nimessä älkää ottako täältä sitä tyynyä. Ihan hirveä! Tyyny on täynnä jotain pieniä, kovia helmiä tai palloja, jotka ovat epämukavia ja rahisevat ikävästi aina, kun päätä kääntää. Suosittelen lämpimästi ihan vaan marssimaan lähimpään kauppaan omaa tyynyä ostamaan! Muuten vuodevaatteet ovat ihan ok, joskin lakanat ovat rumat ja aluslakanoita on jännästi vain yksi. 

Kyökki. Oikealla näkyy vähän eteistä, ja mm. ne edellä mainitut tohvelit.
Muita mainittavia asioita huoneesta ovat lämminvesijärjestelmä ja ilmastointilaite, joista molemmat toimivat kaasulla. En aluksi meinannut tajuta lämminvesilaitteen käyttötapaa ollenkaan, kun kuumaa vettä ei tullut vaikka mitä nappuloita painoin, mutta lopulta kävi ilmi, ettei vika ollutkaan minussa - kaasu oli jostain syystä sinä päivänä poikki. Ilmastointilaitetta en ole vielä käyttänyt, mutta eipä tuo nyt kovin erikoiselta vaikuta. Heti kun tottuu paikallisiin on/off -nappuloihin (joissa ei siis lue sen enempää on kuin off:kaan) sun muihin kummallisuuksiin, on elämä vähän helpompaa.

Kuumaa vettä saa tällä masiinalla. 


Viralliset jutut

Ensimmäiset päivät kuluvat aika hyvin virallisten juttujen parissa, eikä reissulta kaupunginvirastoon (kuyakusho) voi välttyä. Paikallinen kaikenkattava vakuutus on pakko ottaa, ja siihen liittyvät paperit ovat kyllä jotain ihan mystistä. Nimi ja osoite kirjoitettiin useisiin virallisiin lappusiin, joista en ymmärtänyt yhtään mitään. Onneksi tuutorini täytti lähes kaikki laput puolestani ja varmisti tasaisin väliajoin, että olen edes jotenkin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Kaupunginvirastossa saimme lopulta ja yllättävän nopeasti (kannattaa mennä heti aamusta, että välttyy jonoilta!) tehtyä tarvittavat vakuutusjutut ja päivitettyä oleskelulupakorttiin oikean osoitteen. Koko hommaan meni yhteensä ehkä alle tunti, ja kahvitkin ehdittiin ostaa siinä välissä. Varsinainen vakuutustodistus ja laskut tulevat myöhemmin postitse.

Kaupunginviraston jälkeen suuntasimme postiin, jossa avasimme meille kaikille omat Yuucho-postipankkitilit. Papereita täytettiin lisää ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Odotimme postin aulassa yli kaksi tuntia, sillä jostain syystä tilien luomisessa kesti aivan älyttömän pitkään. Onneksi meitä oli kuitenkin vähän isompi porukka, ja toisten kanssa jutellessa aika meni suhteellisen nopeasti. Mutta nyt on siis pankkitilikin tehtynä, ja hallussani on kovin perinteisen (...antiikkisen...) näköinen pankkivihko. Vanhanaikaisesta ulkomuodostaan huolimatta pankkivihko on ihan kätevä: käteisen laittaminen Yuucho-tilille onnistuu automaatilla, ja esimerkiksi vuokra maksetaan tililtä suoraveloituksena.

Tämän seikkailun jälkeen kävimme syömässä suupu kareeta, eli vihanneksia ja/tai lihaa currypohjaisessa keitossa. Tuntien odottelun ja epämääräisten lippulappusten täyttelyn jälkeen ruoka maistui todella hyvältä, ja antoi puhtia loppupäivään!

Suupu karee, minun annoksessani kanaa ja vihanneksia. 
Lounaan jälkeen suuntasimme yliopistolle, jossa ilmoittauduimme vaihtariasioita hoitavalle osastolle. Täytimme jälleen muutamia lappusia ja annoimme tänne myös opiskelijakorttia varten tarvittavan valokuvan. Kun olin vielä Suomessa, neuvottiin meitä ottamaan 3-4 passikuvaa mukaan, ja reippaana tyttönä otin niitä varmuuden vuoksi ainakin kahdeksan. Niitä ei kyllä todellakaan ole tarvinnut - ainoa, mihin olen sellaista käyttänyt, on opiskelijakorttini. Ehkä myöhemmin tulee vastaan jotain tilanteita, joissa sellaista tarvitsee, mutta toistaiseksi aika lailla turhia ovat olleet.


Meikäläisten päämaja, kokusai honbu.
Laskujen maksaminen onnistuu pankissa, postissa tai tilanteesta riippuen konbinissa (convenience store, eli R-kioskin ja pienen ruokakaupan välimuoto). Ensimmäinen täällä maksamani lasku oli vakuutusmaksu, jonka maksoin postissa. Koko homma oli varsin kivuton, ja hoitui nopeasti. Henk.koht. maksoin koko (tämän tilikauden) summan kerralla, ja hinnaksi tuli noin 11 000 jeniä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pistää summa menemään kuukausittain tililtä suoraveloituksena, mutta tällä kertaa en jaksanut sitä järjestää. Vuokra ja puhelinmaksu menevät tililtä suoraan, joten aina aika ajoin kannattaa varmistaa, että Yuucho-tilillä on tarpeeksi rahaa..

Puhelimen tai liittymän hankinta on tarina sekin, mutta koska se on vielä vähän työn alla, kirjoittelen siitä myöhemmin.


Orientaatio, luennot ja lähtötasokoe

Lähtötasotestiin ilmoittauduin sähköisesti vielä Suomessa ollessani, ja samalla ilmottauduin myös alustavasti japanin kursseille. Lähtötasokoe oli 30.9. ja siinä oli 100 monivalintakysymystä, tyyliin "täydennä lause parhaalla mahdollisessa vaihtoehdolla". Koe ei ollut erityisen vaikea, mutta vaikeutui loppua kohden. Omasta mielestäni kokeesta noin kaksi kolmasosaa oli ihan tehtävissä, ja loput menikin sitten arvailuksi. Kokeen tuloksia odoteltiin muutama päivä, ja siinä välissä ehdimme käydä orientaatiotilaisuuksissa.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kaikki 50 nikkensei-opiskelijaa (eli me Japanin kielen ja kulttuurin opiskelijat) kokoontuivat samaan huoneeseen, ja vastaava koordinaattorimme Kobayashi-sensei esittäytyi meille. Kävimme jonkin verran läpi kurssivaatimuksia ja kurssi-ilmoittautumiseen liittyviä asioita, sekä yleisiä aikataulu- yms. juttuja, sekä tietenkin esittelimme itsemme kaikille. Saimme käsiimme kattavat ohjeet kaikesta, sekä lisäksi mm. kirjan, johon on koottu viime vuoden nikkeisei-opiskelijoiden kirjoittamia lopputöitä. Tämän selostuksen jälkeen meille esittäytyi toinen opettaja, joka on ilmeisesti vastuussa meikäläisten hyvinvoinnista.

Tämä opettaja selitti meille kaikkea vaihtovuodesta selviytymiseen liittyvää, ja varoitteli mm. talvesta (siitä on muuten varoiteltu täällä tosi ahkerasti, mikä on ihan hyvä kun miettii kaikkia niitä, jotka eivät ole lunta koskaan nähneetkään.. Meitä suomalaisia tosin vähän huvittaa välillä.). Leikimme myös jotain tutustumisleikkejä, mitkä eivät onneksi olleet ihan niin hirveitä, kuin mitä kaikki kuvittelivat... Ja jopa tutustuin ihmisiin! Suosittelen kaikille, että menee vaan reippaasti mukaan kaiken maailman leikkeihin, vaikka ne vähän tyhmiltä tuntuvatkin - meidän ryhmässä oli muutamia, jotka eivät oikein osallistuneet, ja heistä jäi kaikille vähän huono maku suuhun.

Seuraavan päivän orientaatio alkoi virallisella tervetuliaisseremonialla, jossa pukukoodina oli miehillä puku, naisilla jakkupuku tai vastaava. Olipa onni, että olin varautunut tilanteseen ja ostanut mustan jakkupuvun nimenomaan tällaisia tilanteita varten! Muutamilla ei moisia vaatteita ollut, koska "ei kiinnosta", ja he pistivät vähän kyllä silmään... Eli kaikki tulevat vaihtarit, ottakaa puku tahi muuten asiallisia vaatteita mukaan! Farkut ei oikein anna hyvää kuvaa.

Kuva HU:n sivuilta.

Reksi. Kuva HU:n sivuilta.

"Everyone's genki!" Tilannekuva tervetuliasjuhlan jälkeisestä orientaatiosta. Kuva napattu HU:n sivuilta.

Itse tilaisuus oli tylsä, mutta suhteellisen lyhyt. Kaikki uudet vaihto-opiskelijat esiltiin nimeltä, ja jokainen nousi vuorollaan seisomaan. Meitä taisi olla lähemmäs 150 opiskelijaa, joten kyseinen osio otti kyllä oman aikansa. Tämän jälkeen yliopiston rehtori piti lyhyen puheen ja toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi ja pyysi kaikki ryhmäkuvaan. Parin tunnin tauon jälkeen seurasi lisää orientaatiotilaisuuksia, mm. poliisin "varokaa hämäriä tyyppejä" -puhe ja Hokkaidon naistenseuran "tehdään ruokaa ja pukeudutaan kimonoihin" -mainos. Osa esittelyistä oli ihan mielenkiintoisia, mutta suurinta osaa en kyllä oikein kuunnellut... Varsinkaan englanninkielisiä, joista ei saanut mitään selvää.

Kun orientaatiot loppuivat ja kaikki pääsivät kotiin, sain vihdoinkin tarkistettua lähtötasokokeen tulokset. Suureksi onnekseni pääsin juuri niille kursseille, joille halusinkin, ja osa oli jopa astetta ylemmän tason kursseja! Tähän mennessä kurssien taso on ollut ihan ok, joskin kielioppi vaikuttaa vähän helpolta ja luetunymmärtäminen vaikealta.. Jälkimmäisen vaihdan helpompaan kurssiin, mutta muuten taidan pitäytyä niissä, mitä minulle ehdotettiinkin. Kurssien vaihtaminen on suht helppoa: käytönnässä kyseessä on vain ilmoitusluontoinen asia.

Valinnaisia kursseja on muutamia, ja niistä pitää valita vähintään kaksi ja enintään viisi (muistaakseni). Meille keskitason opiskelijoille suositellaan kahta, jotta emme hukkuisi työmäärään, ja näillä näkymin kaksi kurssia on minulle ihan sopiva määrä (kolmaskin tosin vähän houkuttelisi...). Valinnaisista kursseista osa on japaninkielisiä (mm. kielentutkimusta tai Japanin historiaa käsitteleviä kursseja) ja osa englanninkielisiä HUSTEP-kursseja. Itse valitsen yhden japaninkielisen ja yhden englanninkielisen, kuten aika moni muukin. Englanninkielinen kurssivalikoima on suht kattava, ja Japaniin liittyviä kursseja on laidasta laitaan.

Tätä siltaa pitkin kävelen yliopistolle.