Ensimmäiset viikot

(Tämä postaus on ollut työn alla jo kohta viikon, ja alkuperäinen otsikkokin olin "Kohta viikko takana". Pitäisi ehkä päivittää vähän useammin...)

Kohta kaksi viikkoa Sapporo-elämää jo takana, ja kaikki on sujunut oikein hyvin! Luennoista ensimmäiset ovat alkaneet, lähiseutu alkaa olemaan tuttu, kavereita on löytynyt ja polvikin on jo parantumaan päin (perinteiset japanilaiset vessat sun muut kyykistelyä vaativat aktiviteetit ovat kyllä vielä haasteellisia). Pahoittelut, että en ole ehtinyt päivittämään blogiani niin usein, kuin mitä oli tarkoitus - vapaa-aikaa on kyllä ollut, mutta se on kulunut lähinnä olennaisia ostoksia tehdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Jaan tämän postauksen nyt pariin osaan, orientaatio, luennot ja lähtötasotesti, asuntola, ja viralliset jutut. Postauksesta tulee siis vähän pitkä (sori...), mutta yritän heitellä väliin vähän tavallista enemmän kuvia viihdykkeeksi! 

Asuntola

Asuntolani on ihan ylipisto-alueen lähellä, ja luennoille kävelee noin 20~25 minuuttia. Monien mielestä matka on ihan liian pitkä kävellä, ja ovat hankkineet pyörän, mutta itse pidän kävelemisestä ja tallustelen matkan ihan mielelläni. Pyörää en muutenkaan aio hankkia, kun ei sitä talvella voisi käyttää kuitenkaan. Mutta joka tapauksessa, asuntolan sijainti on siis oikein hyvä! Sen lisäksi, että yliopisto on ihan nurkan takana, on tuossa toisen nurkan takana iso ja edullinen supermarketti Aeon (vert. Prisma), 100 jenin kauppa, apteekki, ravintoloita, kirjakauppa jne. Yksi juna-asemakin on ihan tuossa vieressä, eikä jättiläismäiselle Sapporon päärautatieasemallekaan kovin pitkä matka kävellen ole.

Ensimmäisiä ostoksia 100 jenin kaupasta. Huomatkaa siivousvälineiden määrä: täällä oli likaista! Yök! Kahvisuodatinjuttu oli myös ensimmäisten ostosten joukossa, vaikka vedenkeitintä ei vielä ollutkaan... :'D

Kotikatuni.

Ulkopuolelta asuntolani näyttää vähän neuvostohenkiseltä, mutta on sisältä ihan siisti ja uudehko. Pääovesta sisään tultaessa kengät jätetään japanilaisittain omaan lokeroonsa, ja jalkaan vaihdetaan sisätiloissa käytettävät tohvelit (omani ostin 100 jenin kaupasta). Aulassa on lisäksi postilaatikot ja talonmiehen (siis building manager tai kanrinin, mikä se on suomeksi??) koppero, josta voi hakea kirjattuja kirjeitä, pyytää apua tai muuten vaan rupatella. Talonmiehiä on kolme tai neljä eri ihmistä, joista kaikki vaikuttavat mukavilta. Yksi heistä on ilmeisesti jonkinasteinen Suomi-fani, sillä hän on muutamiakin kertoja selittänyt minulle Suomen matkoistaan. Hän myöskin toi minulle itse tekemäänsä ruokaa, vei roskapussini, toi minulle uuden leikkuulaudan ja pari lautasta..! Sympaattinen heppu! 

Aulan vieressä on vapaa-ajan hengailuun tarkoittu huone, jossa on sohvia, pöytiä, mikro/uuni, minikirjasto, televisio ja sen sellaista. Samaisesta huoneesta saa käydä hakemassa itselleen aikaisempien asukkien astioita ja muita tavaroita - paistinpannua, kattilaa ja yhtä kahvikuppia lukuunottamatta en ole joutunut ostamaan mitään ruoanlaittovälineitä! Suolaakin sain samaisesta paikasta, kätevää! 

Olohuoneessa (lounge, danwashitsu) saa viettää vapaasti aikaa aina iltaan asti, mutta toistaiseksi siellä on ollut aika hiljaista. Eilen istuin ensimmäistä kertaa huoneessa ja katsoin telkkaria yhden englantilaisen vaihtarin kanssa, mutta meidän lisäksi muita siellä ei sitten ollutkaan. Mutta ehkäpä se siitä sitten vilkastuu, kun ihmiset vähän tutustuvat toisiinsa. 

Oma huoneeni on rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, sisäänkäynnistä katsoen ihan talon toisessa päässä. Rauhallista on, ja ikkunoistani on näkymät pihalle. Pyykkitupa on huoneeni vastapäätä, ja sieltä löytyy pyykkikone, kuivausrumpu ja pölynimuri. Pyykit pestään näköjään aina kylmässä vedessä, ja pesuohjelma kestää vain noin 15 minuuttia. Vähän huolestuttaa, miten saan vaatteeni kunnolla puhtaiksi.... Täytyy testata masiinaa joku päivä. 

Näkymät ikkunastani. Sattuneesta syystä verhot ovat yleensä kiinni... Mutta eipä tuosta kovin paljon ihmisiä kulje.

Itse huoneessa on pieni keittiönurkkaus, jossa on allas, muutama kaappi ja yksi keittolevy. Levy on induktioliesi, johon käy vain tietyn kokoiset ja malliset pannut. Itse ostin naapurini kanssa täysin samanlaiset pannun, mutta tietenkin minun huoneeni levy on astetta isompi, ja pannuni siten siis väärän kokoinen. Kuittia minulla ei tietenkään enää ollut, joten nyt minulla on yksi täysin hyödytön pannu. Täytyy yrittää diilata se jollekin. Mutta uuden pannun ostettuani hella toimii moitteettomasti, ja tänään tein ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ruokaa täällä (ulkona syöminen on liian halpaa ja helppoa...).

Keittiön lisäksi huoneessa on pieni kylpyhuone, jossa on vessa, allas ja kylpyamme. Ihan hyvän kokoinen tuo on minun tarkoituksiini, mutta peili on pieni ja säilytystilaa löytyy minimaalisesti. Mutta en valita, onpahan oma kylppäri! "Olohuoneessa" on puolestaan leveähkö sänky, iso kirjoituspöytä hyllyineen, iso vaatekaappi ja jääkaappi-pakastin. Tilaa on ihan riittävästi, ja huoneessa on ihan hyvä fiilis. Sisustukseni on toistaiseksi vielä aika alhaisella tasolla, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus ostaa joku päiväpeitto, jota voi sitten talvella käyttää myös ekstrapeittona. 

Pahoittelut huonosta laadusta... Mutta tässä siis työpöytäni. Jääkaapin päällä on vedenkeitin ja leivänpaahdin, jotka sain molemmat onneksi aika halvalla. 

Peitoista puheenollen, tänne asuntolalle tultaessa uuden asukkaan eteen lätkäistään läjä papereita, joista ei aikaeroväsymyksen takia tajua juuri mitään. En oikein enää muista, mihin kaikkeen kirjoitin nimeni, mutta laput olivat tyyliin "lupaan noudattaa asuntolan sääntöjä ja maksaa vuokran ajallaan". Yksi lapuista oli vuodevaatteiden vuokrauslappu, johon kannattaa kiinnittää vähän enemmän huomiota. Täällä asuntolalla on mahdollista vuokrata kaikki peitot, tyynyt ja lakanat jotain tiettyä summaa vastaan, mutta missään nimessä älkää ottako täältä sitä tyynyä. Ihan hirveä! Tyyny on täynnä jotain pieniä, kovia helmiä tai palloja, jotka ovat epämukavia ja rahisevat ikävästi aina, kun päätä kääntää. Suosittelen lämpimästi ihan vaan marssimaan lähimpään kauppaan omaa tyynyä ostamaan! Muuten vuodevaatteet ovat ihan ok, joskin lakanat ovat rumat ja aluslakanoita on jännästi vain yksi. 

Kyökki. Oikealla näkyy vähän eteistä, ja mm. ne edellä mainitut tohvelit.

Muita mainittavia asioita huoneesta ovat lämminvesijärjestelmä ja ilmastointilaite, joista molemmat toimivat kaasulla. En aluksi meinannut tajuta lämminvesilaitteen käyttötapaa ollenkaan, kun kuumaa vettä ei tullut vaikka mitä nappuloita painoin, mutta lopulta kävi ilmi, ettei vika ollutkaan minussa - kaasu oli jostain syystä sinä päivänä poikki. Ilmastointilaitetta en ole vielä käyttänyt, mutta eipä tuo nyt kovin erikoiselta vaikuta. Heti kun tottuu paikallisiin on/off -nappuloihin (joissa ei siis lue sen enempää on kuin off:kaan) sun muihin kummallisuuksiin, on elämä vähän helpompaa.

Kuumaa vettä saa tällä masiinalla. 

Viralliset jutut

Ensimmäiset päivät kuluvat aika hyvin virallisten juttujen parissa, eikä reissulta kaupunginvirastoon (kuyakusho) voi välttyä. Paikallinen kaikenkattava vakuutus on pakko ottaa, ja siihen liittyvät paperit ovat kyllä jotain ihan mystistä. Nimi ja osoite kirjoitettiin useisiin virallisiin lappusiin, joista en ymmärtänyt yhtään mitään. Onneksi tuutorini täytti lähes kaikki laput puolestani ja varmisti tasaisin väliajoin, että olen edes jotenkin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Kaupunginvirastossa saimme lopulta ja yllättävän nopeasti (kannattaa mennä heti aamusta, että välttyy jonoilta!) tehtyä tarvittavat vakuutusjutut ja päivitettyä oleskelulupakorttiin oikean osoitteen. Koko hommaan meni yhteensä ehkä alle tunti, ja kahvitkin ehdittiin ostaa siinä välissä. Varsinainen vakuutustodistus ja laskut tulevat myöhemmin postitse.

Kaupunginviraston jälkeen suuntasimme postiin, jossa avasimme meille kaikille omat Yuucho-postipankkitilit. Papereita täytettiin lisää ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Odotimme postin aulassa yli kaksi tuntia, sillä jostain syystä tilien luomisessa kesti aivan älyttömän pitkään. Onneksi meitä oli kuitenkin vähän isompi porukka, ja toisten kanssa jutellessa aika meni suhteellisen nopeasti. Mutta nyt on siis pankkitilikin tehtynä, ja hallussani on kovin perinteisen (...antiikkisen...) näköinen pankkivihko. Vanhanaikaisesta ulkomuodostaan huolimatta pankkivihko on ihan kätevä: käteisen laittaminen Yuucho-tilille onnistuu automaatilla, ja esimerkiksi vuokra maksetaan tililtä suoraveloituksena.

Tämän seikkailun jälkeen kävimme syömässä suupu kareeta, eli vihanneksia ja/tai lihaa currypohjaisessa keitossa. Tuntien odottelun ja epämääräisten lippulappusten täyttelyn jälkeen ruoka maistui todella hyvältä, ja antoi puhtia loppupäivään!

Suupu karee, minun annoksessani kanaa ja vihanneksia. 

Lounaan jälkeen suuntasimme yliopistolle, jossa ilmoittauduimme vaihtariasioita hoitavalle osastolle. Täytimme jälleen muutamia lappusia ja annoimme tänne myös opiskelijakorttia varten tarvittavan valokuvan. Kun olin vielä Suomessa, neuvottiin meitä ottamaan 3-4 passikuvaa mukaan, ja reippaana tyttönä otin niitä varmuuden vuoksi ainakin kahdeksan. Niitä ei kyllä todellakaan ole tarvinnut - ainoa, mihin olen sellaista käyttänyt, on opiskelijakorttini. Ehkä myöhemmin tulee vastaan jotain tilanteita, joissa sellaista tarvitsee, mutta toistaiseksi aika lailla turhia ovat olleet.

Meikäläisten päämaja, kokusai honbu.

Laskujen maksaminen onnistuu pankissa, postissa tai tilanteesta riippuen konbinissa (convenience store, eli R-kioskin ja pienen ruokakaupan välimuoto). Ensimmäinen täällä maksamani lasku oli vakuutusmaksu, jonka maksoin postissa. Koko homma oli varsin kivuton, ja hoitui nopeasti. Henk.koht. maksoin koko (tämän tilikauden) summan kerralla, ja hinnaksi tuli noin 11 000 jeniä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pistää summa menemään kuukausittain tililtä suoraveloituksena, mutta tällä kertaa en jaksanut sitä järjestää. Vuokra ja puhelinmaksu menevät tililtä suoraan, joten aina aika ajoin kannattaa varmistaa, että Yuucho-tilillä on tarpeeksi rahaa..

Puhelimen tai liittymän hankinta on tarina sekin, mutta koska se on vielä vähän työn alla, kirjoittelen siitä myöhemmin.


Orientaatio, luennot ja lähtötasokoe

Lähtötasotestiin ilmoittauduin sähköisesti vielä Suomessa ollessani, ja samalla ilmottauduin myös alustavasti japanin kursseille. Lähtötasokoe oli 30.9. ja siinä oli 100 monivalintakysymystä, tyyliin "täydennä lause parhaalla mahdollisessa vaihtoehdolla". Koe ei ollut erityisen vaikea, mutta vaikeutui loppua kohden. Omasta mielestäni kokeesta noin kaksi kolmasosaa oli ihan tehtävissä, ja loput menikin sitten arvailuksi. Kokeen tuloksia odoteltiin muutama päivä, ja siinä välissä ehdimme käydä orientaatiotilaisuuksissa.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kaikki 50 nikkensei-opiskelijaa (eli me Japanin kielen ja kulttuurin opiskelijat) kokoontuivat samaan huoneeseen, ja vastaava koordinaattorimme Kobayashi-sensei esittäytyi meille. Kävimme jonkin verran läpi kurssivaatimuksia ja kurssi-ilmoittautumiseen liittyviä asioita, sekä yleisiä aikataulu- yms. juttuja, sekä tietenkin esittelimme itsemme kaikille. Saimme käsiimme kattavat ohjeet kaikesta, sekä lisäksi mm. kirjan, johon on koottu viime vuoden nikkeisei-opiskelijoiden kirjoittamia lopputöitä. Tämän selostuksen jälkeen meille esittäytyi toinen opettaja, joka on ilmeisesti vastuussa meikäläisten hyvinvoinnista.

Tämä opettaja selitti meille kaikkea vaihtovuodesta selviytymiseen liittyvää, ja varoitteli mm. talvesta (siitä on muuten varoiteltu täällä tosi ahkerasti, mikä on ihan hyvä kun miettii kaikkia niitä, jotka eivät ole lunta koskaan nähneetkään.. Meitä suomalaisia tosin vähän huvittaa välillä.). Leikimme myös jotain tutustumisleikkejä, mitkä eivät onneksi olleet ihan niin hirveitä, kuin mitä kaikki kuvittelivat... Ja jopa tutustuin ihmisiin! Suosittelen kaikille, että menee vaan reippaasti mukaan kaiken maailman leikkeihin, vaikka ne vähän tyhmiltä tuntuvatkin - meidän ryhmässä oli muutamia, jotka eivät oikein osallistuneet, ja heistä jäi kaikille vähän huono maku suuhun.

Seuraavan päivän orientaatio alkoi virallisella tervetuliaisseremonialla, jossa pukukoodina oli miehillä puku, naisilla jakkupuku tai vastaava. Olipa onni, että olin varautunut tilanteseen ja ostanut mustan jakkupuvun nimenomaan tällaisia tilanteita varten! Muutamilla ei moisia vaatteita ollut, koska "ei kiinnosta", ja he pistivät vähän kyllä silmään... Eli kaikki tulevat vaihtarit, ottakaa puku tahi muuten asiallisia vaatteita mukaan! Farkut ei oikein anna hyvää kuvaa.

Kuva HU:n sivuilta.

Reksi. Kuva HU:n sivuilta.

"Everyone's genki!" Tilannekuva tervetuliasjuhlan jälkeisestä orientaatiosta. Kuva napattu HU:n sivuilta.

Itse tilaisuus oli tylsä, mutta suhteellisen lyhyt. Kaikki uudet vaihto-opiskelijat esiltiin nimeltä, ja jokainen nousi vuorollaan seisomaan. Meitä taisi olla lähemmäs 150 opiskelijaa, joten kyseinen osio otti kyllä oman aikansa. Tämän jälkeen yliopiston rehtori piti lyhyen puheen ja toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi ja pyysi kaikki ryhmäkuvaan. Parin tunnin tauon jälkeen seurasi lisää orientaatiotilaisuuksia, mm. poliisin "varokaa hämäriä tyyppejä" -puhe ja Hokkaidon naistenseuran "tehdään ruokaa ja pukeudutaan kimonoihin" -mainos. Osa esittelyistä oli ihan mielenkiintoisia, mutta suurinta osaa en kyllä oikein kuunnellut... Varsinkaan englanninkielisiä, joista ei saanut mitään selvää.

Kun orientaatiot loppuivat ja kaikki pääsivät kotiin, sain vihdoinkin tarkistettua lähtötasokokeen tulokset. Suureksi onnekseni pääsin juuri niille kursseille, joille halusinkin, ja osa oli jopa astetta ylemmän tason kursseja! Tähän mennessä kurssien taso on ollut ihan ok, joskin kielioppi vaikuttaa vähän helpolta ja luetunymmärtäminen vaikealta.. Jälkimmäisen vaihdan helpompaan kurssiin, mutta muuten taidan pitäytyä niissä, mitä minulle ehdotettiinkin. Kurssien vaihtaminen on suht helppoa: käytönnässä kyseessä on vain ilmoitusluontoinen asia.

Valinnaisia kursseja on muutamia, ja niistä pitää valita vähintään kaksi ja enintään viisi (muistaakseni). Meille keskitason opiskelijoille suositellaan kahta, jotta emme hukkuisi työmäärään, ja näillä näkymin kaksi kurssia on minulle ihan sopiva määrä (kolmaskin tosin vähän houkuttelisi...). Valinnaisista kursseista osa on japaninkielisiä (mm. kielentutkimusta tai Japanin historiaa käsitteleviä kursseja) ja osa englanninkielisiä HUSTEP-kursseja. Itse valitsen yhden japaninkielisen ja yhden englanninkielisen, kuten aika moni muukin. Englanninkielinen kurssivalikoima on suht kattava, ja Japaniin liittyviä kursseja on laidasta laitaan.

Tätä siltaa pitkin kävelen yliopistolle.