"Nikkensei? Oh, I've heard about you guys!"

Kyllä, meillä nikkensei -opiskelijoilla on maine. Oh joy..! Yleisen käsityksen mukaan olemme kaikki todella päteviä ja puhumme sujuvaa japania ja/tai opiskelemme kuin mielipuoliset. Nikkenseit ovat keskimääräistä fiksumpia, paremmista kouluista ja "level up" verrattuna muihin. ....en allekirjoita.

Mutta fiksua porukkaa täällä riittää kyllä, eikä juttuseurasta ole ollut pulaa. Muista vaihtareista on löytynyt hyviä kavereita, ja muutaman natiivinkin kanssa on tullut vietettyä aikaa aina silloin tällöin. Juttelu tapahtuu yleensä japaniksi, mutta viime aikoina olemme kyllä vaihtareiden kanssa joutuneet käyttämään englantia vähän turhankin usein - nyt, kun kaveruus alkaa olla sillä asteella, että haluamme keskustella oikeista asioista eikä vain päivittäisistä jutuista, on japanin sanavarasto liian pieni. Mutta toivottavasti tämän vuoden aikana sanavarasto ja muutkin taidot karttuvat! 

Maisemia lenkkeilypolkuni varrelta. 

Blogiani olen laiminlyönyt, ja pahoittelut siitä kaikille lukijoille.... Vapaa-aikaa on kyllä ollut, mutta yleensä, kun tulen luentojen ja/tai ostosten jälkeen kotiin, olen niin poikki, että en jaksa ajatella mitään elämää suurempaa, saatika yrittää kuvailla elämääni täällä! Mutta tänään annoin itselleni luvan jättää opiskelun vähän vähemmälle (akuutteja läksyjä ei ole), jotta voin vihdoinkin kirjoittaa tämän postauksen alusta loppuun! 

Monet tutut ovat kyselleet, millaisessa huoneessa oikein asun, joten laitan tähän pari lisäkuvaa tästä kopperosta. Edellisen postauksen jälkeen olen saanut hieman sisustettua, ja tätä nykyä keittiössäni on matto (jonka sain ilmaiseksi, jee!) ja sänkyni päällä päiväpeitto ja 300 jenin tyyny. Pikkuhiljaa tämä paikka alkaa näyttää enemmän kodilta, ja juuri tuossa äsken totesin, että mikäs täällä asuessa. Naapurit ovat hiljaisia, alue on rauhallinen ja ikkunasta paistaa aamuaurinko. Keittiö on onnettoman pieni, mutta sain hieman pöytätilaa vapautettua, kun ostin paistinpannulle ja kattilalle seinään kiinnitettävät koukut. 

Keittiö kohtaa olohuoneen. Pienen asunnon hyvä puoli on se, että kaikki on käden ulottuvilla!

Päiväpeitto on ehkä vähän sairaalahenkinen, mutta tuo oli oikeastaan ainoa, minkä löysin! Täällä ei ilmeisesti oikein harrasteta päiväpeittoja....

Kyökki kohtaa eteisen. Paistinpannu roikkuu nykyään seinällä keittolevyn yläpuolella, ja astiakaapin lasiovet otin irti. 

Kuten sanottua, ihan mukava täällä on asua! Toistaiseksi en ole edes tarvinnut lämmitintä, vaikka iltaisin huoneessa on jo aika kylmä. Peiton alla on kuitenkin lämmin, ja mitä pidempään pärjään ilman lämmitintä, sitä enemmän säästän rahaa - lämmitin toimii siis kaasulla, samoin kuin lämminvesilaite, ja niin kaasun kuin vedenkin käytöstä maksetaan kulutuksen mukaan. 

Sijaintinsakin puolesta asunto on mitä loistavin! Kuten viimeksikin mainitsin, ei yliopistolle kävele kuin reilu 20 minuuttia, ja kaiken maailman kauppoja ja kahviloita on ihan nurkan takana. Sapporon "keskustaan" kävelee reilun vartin, ja ostoskomplekseihin voi kirjaimellisesti eksyä, nimimerkillä kokemusta on. Suurimmissa ostospaikoissa olen jo käynyt, mutta itse shoppailu on jäänyt suhteellisen vähiin - rahaa on kulunut niin paljon kaiken maailman olennaisuuksiin, että esimerkiksi vaate- ja heräteostokset eivät ole oikein olleet ajankohtaisia. 

Paikallinen vaatekauppa, "ehkä söpö" :D

Muutaman puseron kuitenkin ostin, ja vastoin kaikkia odotusia, ovat täkäläiset vaatteet ihan JÄTTILÄISMÄISIÄ. Söpöjen pienten aasialaisten päällä jätti-isot puserot mitä ihanimpia, mutta tällaisen keskikokoisen eurooppalaisen päällä ne näyttävät lähinnä raskausvaatteilta. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin kuitenkin pari ihan tavallista puseroa (ja yhden mekon, hih!), ja uskokaa hämmästykseni, kun oikea koko minulle oli M tai jopa S! Johan nyt! Ehkä minun ei tarvitsekaan mennä "Isojen Tyttöjen Kauppaan" vaateostoksille, jes! 

Toinen paikallinen kauppa, "Bisse" :DD

Kurssit ovat myös alkaneet, ja kaikki ovat todella hyviä. Suuria muutoksia kursseihin ei ole tullut sitten viime postauksen, mutta tässä nyt kuitenkin vielä lyhyt esittely niistä:

Kielioppi, keskitaso 3: joka tunnilla tulee neljä tai viisi uutta kielioppirakennetta, jotka opettaja selittää aivan mahdottoman hyvin. Aluksi ajattelin, että kurssi on minulle liian helppo, mutta aika nopeasti kuitenkin totesin, että vaikka monet rakenteet ovat minulle päällisin puolin tuttuja, en osaisi niitä itse käyttää, enkä osaa erottaa niistä kaikkia nyansseja. Uusiakin rakenteita on tullut jo monta, joten kurssin taso on juuri sopiva. 

Kuullunymmärtäminen, keskitaso 3: jokaisella tunnilla katsotaan yksi tai useampi video, jonka perusteella vastataan kysymyksiin videon aiheesta. Aiheet ovat välillä aika vaikeita ja puhujia hankalia ymmärtää (viimeksi katsoimme tieteen Nobel-palkinnon voittaneen, 80-vuotiaan ja murretta puhuvan professorin kiitospuheen....), mutta tunnin aikana videot puretaan osiin ja jokainen tärkeä lause, sana, ele tai äännähdys käydään läpi todella perusteellisesti. Hyvin, hyvin, hyvin hyödyllinen kurssi siis! 

Luetunymmärtäminen, keskitaso 3: ensimmäisen luennon lähtötasokoe oli jäätävä, enkä osannut juuri yhtäkään kanji-merkkiä. Kokeen jälkeen harkitsin pitkään, vaihtaisinko kurssin helpompaan, mutta loppujen lopuksi päätin kuitenkin jäädä tälle vaikeammalle kurssille. Alun paniikista huolimatta olen pärjännyt ihan hyvin! Tunneilla ei niinkään lueta kanjeja tai opetella sanoja, vaan opiskellaan lukutekniikoita. Tähän mennessä lähes kaikki tehtävät ovat perustuneet siihen, kuinka nopeasti tekstistä löytää olennaisen infon - apuna olemme käyttäneet mm. Sapporon karttaa, josta on pitänyt kolmessa minuutissa löytää viisi eri (ennaltamäärättyä) paikkaa. 

Luentunymmärtämiskurssilla mm. tällaisia lukutehtäviä.

Suullinen ilmaisu, keskitaso 3: suullista ilmaisua, eli toisin sanoen ryhmäkeskusteluja ja lyhyitä esitelmiä milloin mistäkin aiheista. Aiheet ovat mielenkiintoisia, ja opettaja antaa hyviä vinkkejä erilaisiin puhetilanteisiin - niin muodollisiin kuin epämuodollisiinkin. Ainoa oikeasti negatiivinen puoli kurssissa on opettajan mieltymys videoida kaikki puheet.... Ja laittaa ne nettiin koko kansan katsottavaksi. Raivostuttavaa. Lähes kaikki eurooppalaiset vastustavat moista, ja totesimme keskenämme, että ilman opiskelijan lupaa ei moinen olisi kotimaissamme mahdollista, mutta täällä emme tietenkään asialle mitään voi. Huoh. 

Kirjallinen ilmaisu, keskitaso 2: toistaiseksi ehkä helpoin japanin kursseistani, aiheesta riippuen. Tunneilla käydään läpi erilaisia kirjoittamiseen liittyviä käytäntöjä ja hyviä sanontoja. Suurin osa tunneista menee akateemisen tekstin kirjoitusasun ja sanaston opettelun parissa, mutta myös esimerkiksi sähköpostien kirjoittaminen kuuluu ohjelmistoon. Sanastosta suuri osa on jo entuudestaan tuttua, samoin kuin kirjoittamisen peruskäytännöt, mutta tässä vaiheessa opintoja lienee ihan fiksua opetella, miten vaikkapa tutkielmat kuuluisi oikeasti kirjoittaa. 

Kanjit ja sanasto, keskitaso 2: ehdottomasti haastavin kurssi! Uusien kirjoitusmerkkien muistaminen on jo entuudestaankin vaikeaa, mutta tällä kurssilla tulee yhden tunnin aikana esiin keskimäärin viisi sanaa, joilla on kaikilla lähes sama merkitys. Tavoitteena on oppia ymmärtämään, milloin mikäkin sana on sopiva, ja jo nyt sanavarastoni on kasvanut huimasti. Lisäksi tunneilla opetellaan kanji-merkkien äänne- ja merkitysosia, mikä on hyödyllisintä ikinä. HY:n tunneilla ei moisia erityisemmin opetettu, koska opettajan mielestäni eri osien tunnistaminen ja niiden merkityksen tai lukutavan tietäminen on turhaa, kun taas täällä Hokudaissa heti ensimmäisellä tunnilla sanottiin, että äänne- ja merkitysosien oppiminen olennaisinta ja tärkeintä kanjien opiskelussa. Yhdyn jälkimmäiseen. 

Ruska on lähes täydessä vauhdissa, ja paikalliset vaahterat muuttuvat kirkkaan punaisiksi. 

Edellä mainitut ovat siis pakolliset kurssini nyt syyslukukaudella. Kevään kursseista en vielä tiedä, niistä saamme tarkempaa infoa vasta myöhemmin. Näiden pakollisten kurssien lisäksi me nikkenseit voimme ottaa 2-5 valinnaista kurssia, joskin meille keskitason opiskelijoille suositellaan kahta tai maksimissaan kolmea. Omat kaksi valinnaista kurssiania ovat japaninkielinen Nihongo no Bunpou (japanin kielioppia kielitieteellisestä näkökulmasta) ja englanninkielinen Interpersonal Relationships in Japanese Society. Molemmat ovat mielenkiintoisia, mutta eivät ehkä ihan niin hyödyllisiä kuin japanin kurssit. 

Lyhyestä virsi kaunis: olen viihtynyt täällä ihan hyvin! Suurimmilta kriiseiltä ja kulttuurishokeilta on vältytty, ruoka on edelleen hyvää, kokkaaminen omassa keittiössä onnistuu ongelmitta ja kursseilla on mukavaa. Seuraava projektini on ottaa yhteyttä Hokudain suomen opettajaan, jos vaikka saisin käydä katsastamassa suomen tunteja. Sitä kautta voisin myös päästä vähän lähemmäksi paikallista Suomi-yhdistystä (joka on jotenkin vähän piilossa..), ja kerron näistä sitten lisää jahka asia etenee. 

Tähän loppuun linkitänpä teidät vielä englantilaisen seinänaapurini Sheilan blogiin, jossa voitte nähdä mm. maailman herkullisimman pizzan ja maailman suurimman nuudeliannoksen. Kulttuurishokistakin voitte lukea, kuin myös siitä, miten siitä selvitään. Sheilan blogin löytää nimellä Unneccesary Yarning.