Viisumi ja muita ostoksia

Olen yhden konkreettisen askeleen lähempänä lähtöä. Minulla on viisumi.

Japanin Suomen suurlähetystön viisumi- ja konsuliasioista kertovalla nettisivulla on jonkin verran ohjeita viisumihakua varten, mutta kuten jo heti ensimmäisessä kappaleessa seisoo, on viisumiasioista aina hyvä kysyä jo etukäteen soittamalla tai laittamalla sähköpostia suurlähetystöön. Itse laitoin viisumiin liittyen viestiä jo aikoja sitten kysyäkseni, mitä kaikkea hakemuksen liitteenä tulee olla. 

Netissä lukee, että viisumin hakeminen kestää 1-3 viikkoa, mutta tällaisen tuiki tavallisen yliopistovaihtarin kohdalla aikaa kului noin tunti. Varsinaisen viisumin saaminen on siis varsin nopeaa, mutta muutama viikko saattaa vierähtää Japanista saatavan Certificate of Eligibilityn (tuttavallisemmin CoE) saapumisessa. 

Viisumia varten tarvitaan seuraavat:

- voimassa oleva passi

- virallinen passikuva (periaatteessa normaalin kokoinen käy...)

- viisumihakemus täytettynä

- CoE

- 23,50€ käteisenä, tasaraha

Viisumihakemuksessa oli muutama kohta, mitä en ihan osannut täyttää, mutta onneksi suurlähetystön tiskillä osattiin auttaa. Japanilaiseksi yhteyshenkilökseni laitoin "University representative" ja osoitteen kohdalle taisin rustata "university student dormitory", sillä tarkkaa osoitettahan minulla ei vielä ole. Johonkin kohtaan laitoin Hokudain kansainvälisten palveluiden osoitteen ja puhelinnumeron, mikä oli kuulemma ihan ok. 

Viisumihakemus on englanninkielinen ja kaksi sivua pitkä: suurin osa kysymyksistä oli ihan helppoja ja osa oli samoja, kuin aikaisemman postauksen "information for visa application" -kaavakkeen kysymykset. Suurin ongelma koko hakemuksen kanssa oli sen printtaaminen, sillä en millään saanut mokomaa ulos koneelta! Suurlähetystön sivuilla olevaa linkkiä klikkaamalla sain auki vain pdf-tiedoston, jossa pyydetään lataamaan Adoben uusin versio (joka minulla jo on, mutta tulipahan ladattua uudelleen), mutta sen jälkeen itse tiedosto ei edelleenkään suostu aukeamaan. Onneksi työkaverini keksi jonkun datakikkailun, millä hakemus saatiin tulostettua, mutta se prosessi meni kyllä minulta ihan yli hilseen.

CoE puolestaan on n. A5 -kokoa oleva lappunen, joka näyttää etäisesti joltain viralliselta koulutodistukselta. Se niitataan kiinni passiin, ja Japaniin saavuttaessa maahanmuuttoviranomaiset ottavat sen omakseen. Valokuva, jonka olin aikaisemmin lähettänyt Hokudaihin, oli skannattu oikeaan yläkulmaan, ja suttuisena näytti se kohtalaisen kaamealta. Vielä järkyttävämpi oli kuitenkin kuva, joka itse viisumiin tuli..! 

Certificate of Eligibility, taiteltuna ja niitattuna passiini.

Olen jo aikaisemminkin tainnut mainita, että uudessa passissani oleva kuva on kohtalaisen epäonnistunut. Erään kaverin luonnehdinnan mukaan näytän kuvassa aivan venäläiseltä terroristilta, ja tätä on naureskeltu jo kohtalaisen pitkään. Koska viisumiin tulevan kuvan pitäisi olla suht tuore, valitsin siihen eri kuvan, kuin mikä passissa on (just in case, tuskin kukaan niitä niin tarkkaan katsoo). Viisumihakemuksen ohjeiden mukaan kuvan tulisi olla kokoa 45mm x 45mm ja tietyltä etäisyydeltä kuvattu, mutta koska tuolla ei kuulemma ollut ihan niin hirveästi väliä, laitoin papereihini ihan tavallisen kuvan. Ja voi mikä hirvitys siitä tuli! Mustavalkoinen, kiiltävä naamani, jossa on sellainen etäinen peura-rekan-etuvaloissa -ilme, on rajattu niin tiukkaan, että näytän aivan porsaalta. Siis hyvin, hyvin, hyvin rumalta porsaalta. Hyvä ystäväni lähestulkoon tikahtui nauruun kuvan nähdessään (true friendship <3). Mutta minkäs teet, näillä mennään. 

Minä passissa, minä viisumissa. Olo on jokseenkin viehättävä....

Vielä jokunen aika sitten viisumeita oli kahdenlaisia: sellaisia, joilla ei voinut poistua maasta välillä ja sellaisia, joilla voi. Jälkimmäinen maksoi luonnollisesti jonkin verran enemmän, mutta oli kätevä siltä varalta. jos halusi käydä vaikkapa shoppailemassa Etelä-Korean puolella. Nyttemmin viisumeita on kuitenkin vain yhdenlaisia, ja niillä ei oletusarvoisesti voi poistua maasta. Jos kuitenkin aikeissa on käydä pyörimässä muuallakin Aasiassa (henk.koht. suunnittelen matkaa Hong Kongiin), pitää lentokentällä täyttää joku lippulappunen ja ruksata siihen kohta "Departure with Special Re-entry Permission", jotta pääsee takaisin Japaniin. Suurlähetystössä vakuutettiin, että koko prosessi on varsin kivuton, joskin se maksaa joitan jenejä. 

Long story short, viisumi on nyt hankittu, hurraa! Muitakin hankintoja on tullut tehtyä, ja parin viikon päästä tuleva luottokorttilasku vähän hirvittää.... 

Olen tehnyt jo jonkin aikaa listaa asioista, joita tulisi ostaa ennen matkalle lähtöä, ja tuntuu kyllä siltä, ettei ostosten määrä lopu ikinä. Tähän mennessä olen ostanut housuja, sukkahousuja, tavallisen mustan jakkupuvun (joka on hyvä olla olemassa vähän virallisempia tapahtumia varten, varsinkin jos haluaa tehdä paikallisiin hyvän vaikutuksen), piilareita, lääkkeitä, uudet silmälasit, läppärin (jee! On hieno, eikä ollut edes ihan niin kallis) ja omiyage -viemisiä. Lisäkustannuksia tulee myös esim. erinäisistä lääkärikäynneistä ja rokotteista, huh. 

Omiyage -kategoriaan olen tähän mennessä kerryttänyt kamaa lähinnä Hokkaidon Suomi -yhdistykselle, jonka kanssa tulen todennäköisesti olemaan jonkin verran tekemisissä. Yhdistys on aika aktiivinen, ja siellä on kuulemma paljon innokkaita japanilaisia rouvia suomea opiskelemassa. Heitä ajatellen ostin hieman suomalaista musiikkia (sekä iskelmälevyjä että pop-musiikkia, joita voivat sitten vaikka käyttää tunneilla) ja 1000 ensimmäistä sanaa suomeksi -kirjan. Nuo olivat kaikki aika edullisia, kiitos Anttilan loppuunmyynnin, joten heitän siihen päälle vielä Suomen lasten leivontakirjan, jossa on reseptien lisäksi esitelty selkeällä suomella mm. erilaisia keittiövälineitä ja ruoanlaittometodeja. Päädyin kyseiseen teokseen lähinnä siksi, että pidän itse leipomisesta ja ruoanlaitosta, joten siitä minun on helppo puhua (jos vaikka moinen tilanne tulee eteen). Muille tutuille ja tuntemattomille viemiset tulevat olemaan lähinnä suklaata ja jotain epämääräistä Muumi-sälää, jota en ole vielä hankkinut. 

Leivontakirja pitää sisällään paljon klassiko-ohjeita, kuten mm. vispipuuro, korvapuustit, mokkapalat...

Iskelmää, Mattia ja Teppoa, PMMP:tä ja tuhat sanaa suomeksi. Kai noilla jotain tekemistä keksii?

Tällaisenkin löysin, mutta taidan jättää ostamatta. En osaa itse neuloa pätkääkään, joten olisi varmaan aika haastavaa opettaa moisten tekemistä japanilaisille. En myöskään pidä muumeista, joten...

To do -lista on vähintäänkin yhtä pitkä kuin ostoslistani, ellei pidempikin. Nyt, kun viisumin voi vetää yli listalta, on olo vähän kevyempi, mutta vielä pitäisi tehdä muutto-/matkustusilmoitus Kelaan, maistraatille ja ulkoministeriölle (en tee sitä vielä, sillä en tiedä osoitetta), hakea jenejä (seuraan jenin kurssia päivittäin), järjestellä tavaroita, opiskella japania (olen unohtanut kaaaaaaaaiken, mikä hirvittää aika paljon), tehdä jotain puhelinliittymälle, ottaa yhteyttä pariinkin eri tahoon Japanissa (japaniksi, ääk!), ehtiä näkemään kaikkia kavereita, sukuloida Mikkelin tienoilla jne. Huhhhuhhuh. Kiirettä pitää. Vakuutusyhtiöönkin jouduin soittamaan nyt jo viidennen kerran, koska edellinen vakuutushakemukseni oli näemmä tehnyt jonkin sortin virtuaalisen katoamistempun, ja koko homma piti aloittaa käytännössä alusta.

Tässä vaiheessa alkaa jo pikkaisen ahdistaa se, miten ehdin tehdä kaiken. Vähän väliä joudun kieltäytymään jostain tapahtumasta tai perumaan jonkun tapaamisen kaverin kanssa, jolloin tietenkin koen olevani huonohko ihminen ja kaverillekin tulee paha mieli. Mutta kun kaikkea ei vain voi ehtiä, ja omaakin aikaa pitäisi olla välillä...! Joka päivä jollekin päivälle tulee uusia menoja, toiset enemmän pakollisia kuin toiset, ja lähtöön on aikaa enää kuukausi. Huomenna aion kuitenkin olla pääosin vapaalla, joskin iltapäivällä pitää käydä äidin kanssa asioilla. Houkuttelisi laittaa puhelin kiinni koko päiväksi, mutta en taida viitsiä. Kai se riittää, että saan illalla löhöillä ja katsoa telkkaria? Tänään aion kuitenkin vielä tsempata ja käydä läpi tavaroitani. Niin, ja hakea äidin töistä. 

Kaikkien päivitysten äiti, osa 2

Aika menee nykyään nopeasti, ja heräsin tässä eräänä päivänä siihen, että lähden Japaniin ensi kuussa. Aikamoista. Viime aikoina olen ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt oikein miettimään tulevaa vaihtovuotta, mutta piiiikkuhiljaa realiteetit alkavat iskeä päin naamaa. Mutta ennen kuin nyt alan vallan angstaamaan, niin jatketaanpa tätä eeppistä päivitysrumbaa.

Heinäkuun alussa sain Hokudailta (lähettäjän kohdalla sanahirviö 国際教務課留学生交流担当...) sähköpostia, jossa paikallinen koordinaattori esitteli itsensä, ja kertoi hieman vaihtoon liittyvistä järjestelyistä. Sähköpostin liitteenä oli läjä erilaisia hakemuksia ja lippulappusia, joista tärkein oli otsikolla "information for Visa application", eli siis viisumiasiaa. Muita täytettäviä lappusia olivat asuntolahakemus sekä saapumisaikataulu (lennot numeroineen), ja rattoisaksi iltalukemiseksi oli tarjolla japaninkielinen sepotus asuntolavaihtoehdoista, joku asuntoloihin liittyvä Excel-taulukko, jota en ihan tajunnut, sekä tietenkin yleisiä info- ja aikataululappusia.

Infolapussa kerrottiin, että viisumilappu on luonnollisesti se tärkein, ja mitä nopeammin sen palauttaa, sen parempi, mutta siitä lisää kohta. Toiseksi kerrottiin, että kaikkien Japaniin tulevien opiskelijoiden tulee ottaa paikallinen vakuutus, jonka hinnaksi arvioitiin n. 20 000 jeniä vuodessa. Kolmantena infona oli, että yliopiston järjestämä tervetulojuhla järjestetään 2.10. ja luennot alkavat siitä seuraavana päivänä, joten näin ollen minun toivotaan saapuvan Sapporoon aikavälillä 25.-29.9. Tämän lisäksi mukana oli aika minimaalista infoa siitä-sun-tästä, kuten esim. "avaa paikalllinen pankkitili mahdollisimman pian saapumisen jälkeen".

Asuntolahakemusta lukuunottamatta kaikkiin lappuihin piti kirjata jotain, mikä liittyi jotenkin lentotietoihini, joten sähköpostin saatuani aloitin välittömästi eBookersin, SuperSaverin, Kilroyn ja muiden nettiputiikkien selailun.

Lennot

Sitä luulisi lentojen ostamisen olevan suht helppoa. Kun päivä on tiedossa, sen kun vaan klikkaa halvimman lennon kohdalta ja kaikki on kondiksessa. Ja paskat. Eläissäni en ole niin paljon ja niin lyhyessä ajassa plärännyt eri sivuja läpi ja yrittänyt selvittää, mikä on halvin ja kätevin vaihtoehto lentää Helsingistä Sapporoon. Hermo meinasi mennä useampaan otteeseen, ja turhautumisesta saivat osansa niin kaverit, työkaverit kuin äitikin (tietty).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan halusin ostaa sellaiset liput, joilla

a) olisin perillä Sapporossa aamulla tai aamupäivällä (jotta minua vastaan tuleva tuutori ei joudu kauhean pitkään odottamaan, ja jotta ehdin vielä saman päivän aikana käydä eri virastoissa)

ja

b) saapuminen Japaniin tapahtuisi Tokion tai Osakan kautta, jotta saan paikallisen Residence Cardin heti käteeni kentältä ilman, että joudun Sapporossa moista etsimään jostain virastosta.

..ai niin, ja

c) haluan olla Sapporossa perillä 25.9. koska, mitä aikaisempi, sen parempi!

Helpommin sanottu, kuin tehty. Ongelmaksi koitui lähinnä paluulento, sillä lippuja ei ole mahdollista ostaa niin pitkälle tulevaisuuteen. Eipä sillä, että minulla olisi aavistustakaan siitä, milloin olen tulossa takaisin... Menopaluu (~800€) on kuitenkin halvempi kuin pelkkä meno (~1100€), joten onko sitten viisainta ottaa menopaluu ja jättää paluu käyttämättä? Tai entäs paluupäivän muuttaminen? Mitäs se maksaa?

Pitkän, pitkän, piiiiitkän pohdinnan jälkeen päädyin ottamaan menopaluun. Lähtöpäivä on 24.9., lento menee Helsingistä suoraan Osakaan, jossa muutaman tunnin jälkeen vaihdan Sapporon koneeseen. Aluksi olin lentämässä Tokion kautta (....koska tyhmästi olin niin kirjoittanut viisumilappuuni.... onneksi sitä ehti vielä muuttaa), mutta tunnin vaihtoaika tuntui aika naurettavan lyhyeltä. Osakan kautta siis, eikä siinä mitään. Kansain kentältä saa Residence Cardinkin, joten ei ongelmaa. Paluupäivä sen sijaan on 10.2.2015.

....öö....

Just.

Kuten arvata saattaa, en ole tulossa takaisin helmikuussa. Päivä valikoitui oikeastaan siksi, että se sattui olemaan halvin vaihtoehto. Näillä päivämäärillä lentojen hinnaksi tuli n. 750€, mikä on aika hyvin varsinkin, kun kyseessä on suora lento Japaniin Finnairilla (jee!). Vielä en tiedä, voiko paluupäivää vaihtaa - periaatteessa Finnairin (ja sen yhteistyöfirman British Airwaysin?) lentoja voi muuttaa suht huokeaan 150€:n hintaan, mutta luonnollisesti päälle tulee vielä uusien ja vanhojen lippujen välinen mahdollinen hintaero. Muutoksen pitäisi kuitenkin tehdä lippujen voimassaolon aikana, eli siis viimeistään helmikuun 10. päivä, ja todennäköistä on, että en vielä silloinkaan tiedä, milloin olen tulossa takaisin Suomeen.

Hintojen laskeminen, parhaimpien yhteyksien löytäminen, kellonaikojen vertailu, muutosten hinnan selvittäminen ja muut ongelmat tekivät koko tilanteesta niin stressaavan ja sekavan, että en näemmä osaa kovin hyvin tätä lippujenostoprosessia edes selittää. Lyhyesti virsi kaunis, joten pähkinänkuoressa: 

matkani kohti Sapporoa alkaa keskiviikkona 24.9. klo 17.20 ja perille saavun seuraavana päivänä yhdeksältä aamulla. 

Ja mikä parasta, kun lähetin lentotietoni Hokudain koordinaattorille, vastasi hän "We're looking forward to meeting you!", josta minulle tuli aivan älyttömän hyvä fiilis, vaikka tuo onkin ihan standarivastaus. Ja kuten ystäväni Saara sanoi, ei hinnasta kannata huolehtia - sitä varten se HY:n liikkuvuusapuraha (2500€) on olemassa.

Asuntolahakemus

Asuntolahakemus oli aika simppeli, etenkin kun tiesin satavarmasti, mihin asuntoon haluan eniten. Kyseinen kämppä sijaitsee suht lähellä kampusta, ja siinä on sekä kylpyhuone (ja -amme!) sekä pieni keittiö. Kokoa on ruhtinaalliset 12.9 neliötä, söpöä!

International House Kita 8. Tästä on ollut puhetta aikaisemminkin, mutta pohjapiirrustusta en ole tainnut postata aikaisemmin. Kuva Hokudain sivuilta. 

Yhteensä sain hakea kolmeen eri asuntolaan, jotka numeroidaan ykkösestä kolmoseen sen mukaan, mikä miellyttää eniten. Muut asuntolat, mihin hain, olivat muistaakseni sellaisia, joissa ei ollut omaa keittiötä tai kylppäriä, mikä ei erityisemmin inspiroi... Jos päädyn jompaan kumpaan niistä, aion varmaankin etsiä kämpän jotain muuta kautta. Mutta jos hyvin käy, saan tuon haluamani yksiön! Nettikin on siellä kuulemma oikein hyvä, joten fingers crossed! Tieto siitä, minkä kämpän saan, tulee elokuun puolivälissä.

Information for Visa Application

Tuollaisella otsikolla varustettu tiedosto oli se tärkein kaikista niistä, joita Hokudaista minulle lähetettiin. Palautusaikaa ei ollut kovin montaa päivää, ja senkin takia panikoin lentojen kanssa. Infolappu oli kokonaan japaniksi, mutta ilokseni huomasin, että muutamaa erikoissanaa lukuunottamatta osasinkin lukea mokoman ihan ongelmitta. Eipä siinä kyllä mitään kovin erikoista kysyttykään, mutta silti, hyvä minä!

Datanörtti vauhdissa! Aivan jäätävän huonolaatuinen "kuva", mutta menkööt.
Kai tuosta sen verran selvää saa?

Ylhäältä alkaen vastattavat kohdat ovat seuraavat:

- nimi (myös kanjeilla, jos sellainenkin nimi on)

- sukupuoli

- syntymäaika ja -paikka

- puoliso, on/ei ole

- kotimaan osoite

- passinumero ja voimassaoloaika

- Japaniin saapumisen aika ja paikka

- kuinka pitkään aikoo olla Japanissa

- kaupunki, jossa viisumia haetaan

- monta kertaa ollut Japanissa, edellisen vierailun ajankohta

- rikostausta, on/ei ole

- onko koskaan karkoitettu Japanista

- apurahat ja muu taloudellinen tuki (esim. vanhemmilta...)

- vaihto-opiskelun jälkeiset aikomukset (esim. maasta poistuminen)

Päällisin puolin kaikki nuo kysymykset ovat ihan simppeleitä, eikä niistä koitunut mitään sen suurempaa ongelmaa. Kahdessa kohtaa jouduin kuitenkin hieman pysähtymään.

Edellisestä Japanin vierailuistani on aika tasan kymmenen vuotta, ja en nyt ihan ulkoa muista, mistä mihin siellä olin. Lapussa kuitenkin pyydettiin tarkkoja päiviä, joten ei muuta kuin muuttolaatikoiden sekaan vanhaa passia etsimään! Onneksi olen säästäväistä sorttia, enkä ollut heittänyt passia pois, ja sain leimoista tietooni vaadittavat päivät.Toinen kohta, mitä piti vähän miettiä, oli tuo apurahajuttu. Pohdittuani asiaa hetken (ja kysyttyäni asiasta muutamalta muulta taholta) totesin, että ehkä apurahakohtaan voin laittaa yliopiston antaman liikkuvuusapurahan ja muihin tukiin Kelan opintotuen. Tein karkean arvion euroista jeneihin ja kirjasin mokomat kv-palveluista saaduilla termeillä "student exchange scholarship from the University of Helsinki" ja "study grant from the Finnish Government". Kaipa se noilla menee läpi..? 

Se, minkä takia tällainen lappunen ylipäätään piti täyttää, on vielä vähän mysteeri. Kyse ei ole viisumihakemuksesta, vaikka kysymykset ovat melkein samat. Josko Hokudai täyttäisi viisumihakemuksen puolestani? I wish! Varsinainen viisumihakemus on nyt täytetty (siitä lisää joskus toiste), eikä todellakaan ole ollut tuosta toisesta lapusta mitään puhetta. Kummallista...

How to write your name in katakana

Kaikkien tiedostojen palauttamisen jälkeen sain Hokudaista vielä yhden meilin, ja tällä kertaa siinä kyseltiin nimeni japanilaista kirjoitusasua. Mahtavaa, että mokoman saa päättää itse! Etunimeni oli varsin helppo, sillä se kääntyy suoraan katakana-järjestelmään (joskin mietin tovin, lyhentäisinkö pitkän vokaalin...), mutta sukunimeni Turusen ensimmäinen tavu "tu" on sellainen, jota japanin kielessä ei ole. Vaihtoehdot tälle ovat ツ "tsu", トゥ "tou" (joka ääntyy melkein niin kuin "tu", mutta on aikamoinen väännös) ja ト "to". Valitsin kaiken yksinkertaisuuden nimissä jälkimmäisen, ja niinpä nimeni on nyt トルネン eli Torunen. Nyt ehkä vältyn myös jo pari kertaa kuullulta "ai, oletko sukua Marutei Tsuruselle?" -kysymykseltä!

Tätä eeppistä päivitysrumbaa voisi vieläkin jatkaa (täytyy päivittää blogia useammin, ettei ehdi tulla tällaista sumaa!), mutta näillä eväillä pärjää varmaan taas hetken. Keksin joka päivä lisää lähtöön liittyviä asioita, joita pitäisi tehdä/ostaa/tilata/järjestää, ja mitä todennäköisimmin avaudun niistä tässä lähiaikoina oikein urakalla. 

Lähtö alkaa tuntua pikkuhiljaa vähän todemmalta, eikä aikaakaan olen enää kuin seitsemän viikkoa. Näillä näkymin eräs opiskelukaverini on myös tulossa Hokudaihin, ja jännäämme kovasti sitä, milloin hän saa virallisen varmistuksen asialle. Toivottavasti hän pääsee lähtemään Sapporoon seurakseni! Vierailuja olutmuseoon ollaan kyllä jo suunniteltu ahkerasti...!

Kaikkien päivitysten äiti, osa 1

Edellisestä päivityksestä on jo vierähtänyt muutama hetki, mutta vielä vähän aikaa sitten ei vaihtoasioihin liittyen oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Pari viikkoa sitten alkoikin pyörät pyörimään oikein olan takaa, kun sain Hokudailta sähköpostia mm. lentoihin ja asuntoloihin liittyen. Tässä ja seuraavassa postauksessa kerron uusimmat kuulumiset lähtövalmistelujen ja muun elämän osalta, ja koska asiaa on paljon, jaan tämän karkeasti kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kerron kaikesta, mitä sain aikaiseksi ennen Hokudain sähköpostia, ja jälkimmäisessä kerron sitten siitä, mitä meilin jälkeen tapahtui. Se, milloin tuon jälkimmäisen julkaisen, onkin hyvä kysymys.... Mutta, eeppinen päivitysrumba alkakoot!

Tässä postauksessa seuraavat asiat:

Pieni maailma (eli Hokudaissa ollut sukulainen)

Yakkan shoumei

Vakuutukset

Rokotukset

Muutto ja pakkaaminen, osa 1

Pieni maailma

Olin toukokuun loppupuolella Itä-Suomessa juhlimassa isoäitini syntymäpäiviä, kun isäni serkku (jota en tietääkseni ole tavannut koskaan, paitsi vauvana) nykäisi minua hihasta ja kertoi kuulleensa, että olen lähdössä Japaniin. "Juu, näin on." vastasin, ja juttelimme niitä näitä asiaan liittyen. Kävi ilmi, että hänen lapsenlapsensa (eli minun pikkuserkun tytär, kai? mutta sanotaan nyt, että "pikkuserkku", kun on lyhyempi kirjoittaa) on myös ollut opiskelijavaihdossa Japanissa, ja kas kummaa, hänkin Hokkaidon yliopistolla! Tämä suhteellisen kaukainen sukulainen oli ollut Hokudain opinahjossa viime vuonna, ja reippaana tyttönä sitten stalkkasin hänet Facebookista. Luonnollisesti meillä on myös yhteisiä tuttuja, koska samaan aikaan myös HY:stä oli opiskelijoita Hokudaissa.

Tällaisia "hei minunkin lapseni/lapsenlapseni/joku muu osaa myös sitä japania, tehän voisitte ruveta kavereiksi" -tapauksia tulee vastaan vähän turhankin usein, ja yleensä ensimmäinen reaktioni on nyökkäillä kivasti mukana ja sitten unohtaa koko juttu. Jostain syystä se, että opiskelen jonkun tutuntutuntutun kanssa samaa kieltä, ei itsessään riitä sen suuremman ystävyyden pohjaksi... (kuvitelkaapa hetki, jos tällaista kävisi jokaiselle englannin/ranskan/saksan opiskelijalle! "Ai että englantia opiskelet, voi että..! Miten sä nyt sellaisesta olet innostunut, onpa jännää.." Pah. Toisaalta he ehkä saavat kuulla sellaista "aijaa niin, susta tulee siis opettaja?", koska kielenopiskelijalle ei ole muita vaihtoehtoja.) Tällä kertaa moisesta tapauksesta oli kuitenkin hyötyä, enkä kadu hävytöntä FB-stalkkaustani.

Juttelinpa siis sosiaalisen median välityksellä pikkuserkkuni kanssa kaikesta Hokudaihin ja Sapporoon liittyvästä, ja sain häneltä aivan mahtavan selostuksen yliopiston asuntoloista - kiitos vielä tätäkin kautta! Asuntoloista se, jota olen ajatellut hakea, on kuulemma käytännössä yksiö, todella siisti ja mukava, joten laitan sen siis ehdottomasti hakemukseni ykköseksi. Tämän lisäksi sain pikkuserkultani linkin hänen blogiinsa (jota voitte lukea täällä), ja luin innokkaasti läpi kaikki vaihtoaikaan liittyvät postaukset. Kuvia oli paljon, ja kaupunki näyttää kivalta. Mutta kylläpä oli hassun tuntuista katsoa kuvia matkalta asuntolalle (täällä) ja miettiä, että kohtahan minä kävelen noita samoja katuja... Hurjaa.

約款証明 - "saanks mä tuoda lääkkeitä?"

Byrokraattien ihmemaassa kaikkeen tarvitaan lupa. Lääkkeiden maahantuontiakin varten on luonnollisesti omat lappusensa, jos mukana tuotava satsi on poikkeuksellisen iso tahi muuten vaan epäilyttävä. Itse kuulun siihen sankkaan ihmisjoukkoon, joka tarvitsee tiettyjä nappeja päivittäin, joten etsinpä sitten käsiini tuon otsikossakin mainitun 約款証明:n, eli yakkan shoumein hakuohjeet, ja suoraan sanottuna en enää koskaan eläissäni halua olla kyseisen prosessin kanssa missään tekemisissä.

Yakkan shoumei on todistus (=lupalappu), joka sallii matkailijan tuoda Japaniin normaalia enemmän lääkkeitä. Tätä todistusta pitää erikseen hakea, ja ohjekirja hakulomakkeen täyttämiseen oli n. 10 sivua pitkä. Itse hakemus puolestaa ylsi kolmannelle sivulle asti, ja siinä kysytään käytännössä ihan kaikki ("onko kyseessä a. kauneudenhoitoon liittyvä lääke, b. syöpälääkitys, c. homeopaattinen lääke d. poppamieheltä saadut huuhaapillerit..."), eikä siinä vielä kaikki. Lääkepakkaus ja itse lääke pitää tietenkin kuvailla mahdollisimman tarkkaan, annostus pitää kirjata ylös, mukaan tulee liittää lääkärin allekirjoittama resepti, käsin kirjoitettu kopio hakemuksesta (valokopio ei käy), lentotiedot ja valmiiksi täytetty ja leimattu kirjekuori itse todistusta varten. Koko roska sitten postitetaan Japaniin, jossa sitä pähkäillään oma aikansa, ja sitten yakkai yakkan shoumein pitäisi saapua.

Tähän väliin lienee hyvä mainita, että löysin ohjeista parikin eri versiota, joten jos joku on löytänyt erilaisen listan liitteistä, ei paniikkia. Kunhan nyt jotkut ohjeet löytää, niin hyvä tulee. ...paitsi että ei tule. Masennuin koko lappusesta niin paljon, että päätin jättää sen täyttämisen väliin. Jos nyt joku minun lääkkeeni haluaa tonkia kaikkien tavaroiden seasta, niin siitä vaan. Porukat tulevat kuitenkin käymään, ja voivat tuoda niitä lisää (lääkekuriiri Suomesta, terkkuja vaan perheenjäsenille). Ilmeisesti harvemmin käy niin, että lääkkeistä joutuisi luopumaan, joten päätin ottaa tämän pienen riskin vastaan, kun ei nyt mistään elintärkeästä syöpälääkkeestä tai muusta ole kyse. Kerron sitten, miten käy! Tähän loppuun kuitenkin vielä sitaatti hakemuksesta:

"Poison, Deadly poison, Presciption drug: up to 1 month supply." Siis mahtavaa, myrkkyjä - kuolettavia ja ei-niin-kuolettavia - saa ottaa mukaansa kuukauden satsin ilman mitään ongelmia! Jes!

Vakuutukset

Aah, vakuutukset, nuo ihmiskunnan ilo. Jos ja kun sattuu jotain, on ihanaa, että voi saada hoitoa ilman pelkoa jättiläislaskuista eikä tarvitse huolehtia mistään. Kaikkien Japaniin lähtevien vaihtareiden on pakko ottaa paikallinen sairasvakuutus, joka maksaa n. 200 000 jeniä (~180€) vuodessa. Tämä vakuutus ei kuitenkaan korvaa esimerkiksi sairaskuljetusta takaisin Suomeen, joka voi pahimmillaan maksaa 50 000€ (siis euroa, ei jeniä), joten Suomestakin on erittäin suositeltavaa ottaa kattava matkustajavakuutus koko vaihdon ajaksi. Mutta mistäs vakuutuksen ottaisi? Ja ennen kaikkea, millä hinnalla? Orientaatiotilaisuudessa hinta-arvioksi mainittiin noin 300-400€, mutta onni on jos noin halvalla pääsee.....

Oma vakuutusyhtiöni If on suht hintava, ja olen jo pitkään miettinyt vaihtamista toisaalle. Vakuutusasioita miettiessäni lähetin siis alkutekijöiksi tarjouspyynnön mm. Lähi-Tapiolaan ja Pohjolaan, ja molemmista vastattiin moisen vakuutuksen köyhdyttävän minua mojovat 700€. Jäätävät hinnat, huh. Muutama kanssa-vaihtari oli kysellyt samoista paikoista ja saanut tarjouksen, joka oli 200-400€, eli hieman eri lukemissa liikutaan.... Tiedä sitten, mistä moinen ero johtuu (ikä tulee ensimmäisenä mieleen, koska muilta osin tiedot ovat kutakuinkin samat), mutta minkäs teet.

Koska 700€ on hieman liian tyly hinta minulle, soitin Ifille ja kyselin heidän hintojaan. Aluksi pyörimme samoissa luokissa, mutta kun kävi ilmi, että muutan vanhempieni luo (jee..) ja kuulun koko kesän heidän talouteensa, alenivat hinnat suht hyvin. Koska vanhempani ovat Ifin keskittäjäasiakkaita, on heillä matkavakuutus jo entuudestaan, ja voin hyödyntää sitä (välihuomio: matkavakuutus ja matkustajavakuutus ovat eri asia). Lisäksi keskittäjät saavat jonkin sortin alennusta kaikesta muustakin, ja viiden päivän ja neljän puhelun jälkeen pääsimme vakuutusyhtiön kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että olen oikeutettu samoihin alennuksiin. Sain siis tarjouksen kattavasta matkustajavakuutuksesta koko vuodelle, hintana n. 450€ (tai vähän päälle, en suoraan sanottuna oikein muista). Kallista tuokin, mutta menkööt.

Vaikka puhelimella soittaminen erinäisiin virastoihin on ärsyttävää ja vaatii henkistä psyykkausta (itse laitan mielummin sähköpostia, koska puhelin, yh.), suosittelen kuitenkin soittamaan vakuutusyhtiöihin ihan jo siitäkin syystä, että niiden nettisivuista ei tajua mitään. Tarjouspyyntölomakkeiden täyttäminen on yhtä tuskaa (arvioi tulosi ja menosi ja tautisi ja riskisi ja tarvitsetko sitä ja tätä ja tota), enkä henk.koht. pystynyt jossain vaiheessa asennoitumaan koko prosessiin enää missään muussa tilassa kuin valtaisassa raivossa. Lisäksi, koska matkustusaika on noin vuoden, pitää vakuutus laskea eri kautta kuin normaalisti. Ilmeisesti matkustajavakuutus on yleensä voimassa kolme kuukautta, ja sen yli menevä aika lasketaan päivä kerrallaan - ja tämähän on tietenkin kivaa siinä vaiheessa, kun ei tiedä, milloin on tulossa takaisin! Niin, eikä niissä nettilomakkeissa voi tietenkään valita päättymispäivää niin pitkälle.

Long story short: kaikki te, jotka etsitte vakuutusta, soittakaa eri yhtiöihin ja tehkää tarjouspyyntö. Mainitkaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat yhdistykset (esim. ammattiliitot), mihin kuulutte, koska niistä saa yleensä alennusta. Ja varautukaa isoon laskuun. Yyh.

Rokotukset

En ole millään muotoa piikkikammoinen ihminen, mutta sattuneesta syystä nämä Japaniin liittyvät rokotukset vähän hirvittivät. Syy ei ole niinkään itse piikeissä tahi lääkkeissä vaan piikittäjässä, josta avaudun nyt hieman. Jos joku ei ole vielä rokotuksiaan hankkinut, ja on menossa piikitettäväksi YTHS:lle, lukekoot tämän osion suurella mielenkiinnolla!

Japaniin lähteville suositellaan hepatiittirokotuksia sekä suojaa Japanin aivokalvontulehdusta vastaan, eikä sitten sen kummemin mitään muuta. Hepatiiteista toinen minulla jo onkin, ja Hokkaidoon ei tarvitse välttämättä tuota aivojuttua ottaa, kun on kyseistä tautia harvemmin siellä päin esiintyy. Kun sitten juttelin näistä rokotuksista YTHS:n sairaanhoitajan kanssa puhelimitse, rupesi hän selittämään minulle jotain jostain toisesta rokotteesta, jonka voisin ehkä halutessani ottaa, "--etenkin, jos majoitus on asuntolassa". Sain varmuuden vuoksi reseptin sitäkin rokotetta varten, vaikka en oikeastaan sitten tiennyt, mitä varten lääke olikaan.

Muutamaa viikkoa myöhemmin menin sitten reseptien kera apteekkiin, ja nappasin mukaani hepatiittimömmöt ja tuon mystisen et-ehkä-tarvitse-tätä-mutta-ehkä-saatat-tarvita -putelin. Hintaa tuli näille muistaakseni rapiat 120+ euroa, ja koska hepatiittirokotuksia tarvitaan vielä kaksi muutakin, on lisää rahanmenoa vielä luvassa. Varsinaisella vastaanotolla hoitaja vähän ihmetteli, että olin saanut tuohon toiseekin lääkkeeseen reseptin, se kun ei ollut niin olennainen. Vastasin, että otin sen nyt varmuuden vuoksi, kun sitä kerran oli minulle ehdotettu, ja niinpä molemmat piikit minuun sitten tuikattiin. Ajattelin, että kyllä nämä tyypit tietävät, mitä tekevät. Ei kai kukaan mitään turhia lääkkeitä edes ehdota..?

No joka tapauksessa se hoitaja, jonka vastaanotolla olin, oli vähintäänkin erikoinen tapaus, jollei suorastaan outo. Koko tapaaminen alkoi ihan viattomalla ja tavallisella rupattelulla rokotteista sun muusta, kunnes hoitaja alkoi kertomaan vähä vähältä oudompia tarinoita erilaisista rokotteista ja lääkkeistä, joita hän on uransa aikana käsitellyt. Kaikki lauseet sisälsivät vähintäänkin sanat "en tajunnut niistä mitään", "en oikeastaan osannut käyttää niitä" tai "eipä noista kukaan mitään selvää saa". Oloni oli luonnollisesti todella lohdullinen, etenkin kun siinä katselin samalla, kun toinen räpeltää kalliiden lääkkeiden parissa, neula valmiiksi meikäläiseen tähdättynä.... Tämän lisäksi hän ei ollut alkuunkaan varma siitä, kuinka kauan rokotteet ovat voimassa, ja luetteli minulle yksityiskohtaisesti erilaisia netistä löytämiään tilastoja, joista "kukaan ei saa mitään selvää, mitäköhän nääkin tarkottaa.". Ööh...

Long story short, olin vastaanotolla ainakin puoli tuntia kuuntelemassa hoitajan epämääräisiä selityksiä siitä, miten hän ei tiedä mistään mitään, eikä oikeastaan kukaan tiedä mistään mitään jne. En oikein osaa kuvailla tilannetta kunnolla, mutta sanottakoon nyt vaikka niin, että jos olisin a) neulakammoinen tai b) lääkäreitä pelkäävä yksilö, olisin ollut tapaamisen jälkeen aivan totaalisessa paniikissa. Lisäksi myöhemmin kävi ilmi, että se kallis ja mystinen rokote, jonka otin varmuuden vuoksi, on kuta kuinkin turha. Lääkkeen nimen googlettamalla selvisi, että kyseessä olikin jokin keuhkokuumerokote (? tai joku), jota ei käytännössä tarvitse yhtään missään. Se, miksi tällaiseen sain kuitenkin reseptin sen Japanin aivokuumerokotteen sijaan on minulle aikamoinen mysteeri. Jahka YTHS:n porukat palaavat lomiltaan, aion ottaa loputkin hepatiittirokotuksistani ja kinuta itselleni sen aivorokotteen myös - otetaan nyt sitten kaikki mömmöt, kun kerta tällä polulla ollaan! Sitä paitsi äiti maksaa, hah!

Niin ja sekin vielä! Kaverini sxxrx (jonka Kioto-aiheinen vaihtoblogi löytyy osoitteesta http://kittokioto.blogspot.fi/ ) jutteli jotain omista rokotteistaan ja siitä, miten ei voi jumpata tahi saunoa piikitysten jälkeen. Ei mulle vaan kukaan tollasta sanonut... Elin ihan normaalia elämää, täydellisen epätietoisena moisista rajoituksista! Muistaakseni menin lenkille illalla, ehkä saunaankin?

Muutto ja pakkaaminen, osa 1

Vielä muutama viikko sitten asuin ihanassa asunnossa, joka oli tilava, siisti, rauhallisella alueella ja vain pienen bussimatkan päässä Helsingin keskustasta. Jättiläismäisen putkiremonttioperaation takia jouduin kuitenkin muuttamaan asunnostani pois, mikä ei sinänsä haittaa, koska muutto oli edessä joka tapauksessa. Lapsuudenkotini on suht lähellä, joten luonnollisesti muutin sinne (vuokramenot 0,00€, auto käytettävissä, puusauna, iso televisio, varasto tavaroilleni jne.). Ja ainahan sitä nyt muutaman kuukauden kestää kotona asua, eikö..?

Aloitin asuntoni tyhjentämisen hyvissä ajoin, ja myin aika paljon tavaroitani pois. Kirjahyllystä lähti pari kassillista divariin, matto ja pöytä ja epämääräisiä astioita kirpparille, hirvittävä läjä papereita kierrätykseen... Ihanaa päästä kaikesta rojusta eroon! Koko pakkaamisprosessia kuitenkin varjosti se, että en tiennyt ollenkaan, mitä kannattaa pakata vain muutamaksi kuukaudeksi ja mitä yli vuodeksi. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että en oikeasti tarvitse tiettyjä asioita yli vuoteen, ja joudun tunkemaan ne jonnekin kellarin pimeimpään nurkkaan odottamaan paluutani. En ole mikään materialisti, mutta silti aika rankkaa moinen. 

Loppujen lopuksi pakkausurakkani päättyi siihen, että laitoin helposti löydettäviin/avattaviin laatikoihin tärkeimmät dokumentit (lähinnä siis vaihtohakuun liittyvät) ja suurimman osan vaatteistani. Kattava korvakoruvarastoni pieneni muutamaan pariin -- joudun ehkä ostamaan Japanista lisää, voi voi voi! -- ja kenkäparejakin hieman karsin. Vaatteet eivät tietenkään mahtuneet kaikki matkalaukkuuni, joten niitä täytyy vielä vähän setviä.

En ole vieläkään oikein perillä siitä, mitä kaikkea Japaniin tulisi ottaa mukaan (vaatteiden, kenkien ja korvakorujen lisäksi). Passi ja hammasharja? Hiustenkuivaaja ja suoristusrauta saavat jäädä Suomeen, koska Japanissa ne eivät oikein toimi. Ostan sieltä sitten uudet. Vuoden satsi piilareita (120€, auts) ja tietenkin kaikki lääkkeet. Mitä muuta? Sanakirja? Lonely Planet Japan? Aaaapuaaa...! Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä, tosin tavarani ovat nyt niin hujan hajan, että niiden löytäminen nykyisestä majapaikastani on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi.

Sen lisäksi, että omaisuuteni on siellä sun täällä, kirjani kosteassa kellarissa (eiii!!) ja vaatteeni sullottu pieneen kaappiin, on muutos asuinjärjestelyissä osoittautunut muiltakin osin haasteelliseksi. Taustaksi kerrottakoon, että olen asunut yksin lähemmäs kymmenen vuotta, olen tarkka tavaroistani, siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä. Nautin omasta ajasta ja syön mielelläni aamupalan rauhassa, vaikkapa televisiota katsellessa. Nyt kun asunkin vanhempieni kanssa samassa taloudessa, on omiin rutiineihin ollut pakko tehdä joitain muutoksia, kun kaikilla meillä kolmella on oma käsitys siitä, mikä on a) siistiä, b) rauhallista tai c) hyvä telkkarisarja. Ensimmäinen viikko oli aikamoista totuttelua kaikille osapuolille, mutta nyt tilanne on jo hieman tasaantunut ainakin omalta puoleltani. Ja eipä siinä mitään, ihan kivaa olla kotona ja säästää vuokrarahoja, eikä haittaa yhtään että pääsen autolla töihin. Mutta huhhuh, on tämä kyllä.. Äiti ja isä lähtivät kuitenkin neljäksi viikoksi mökille, kaikkien osapuolien iloksi ;)

***

Tässähän tätä asiaa jo vähän tulikin, huhhuh. Seuraavassa postauksessa kerron tosiaan hieman siitä, mitä tapahtui Hokudain sähköpostin jälkeen, ja aiheina on mm. lentolippujen ostaminen ja viisumi. Jee! Yritän sisällyttää koko settiin vähän kuviakin, ettei ole pelkkää tekstiä koko juttu...

 

Minut on hyväksytty!

Lopullinen hyväksyntä Hokkaidon yliopistolta tuli vihdoinkin, hurraa! Vaihtovuosi on nyt sitten virallisesti varmistettu ja lyöty lukkoon, eli pakko se kai sitten on vain lähteä :p Melkein ehdin jo huolestua mokoman suhteen, kun aikaisempina vuosina hyväksyntä on tullut "huhtikuun puolivälissä"... Vielähän tässä ollaan huhtikuun puolella, eli siinä mielessä mitään hätää, mutta koska satun tuntemaan erään, jonka vaihto peruttiin juuri tässä vaiheessa.... Lisäksi toinen meistä Hokkaidoon lähtijöistä on minua vuotta ylempänä ja pääsi läpi sen kirotun JLPT:n, joten olen niin sanotusti arvoasteikolla alempana. Jos jonkun reissu olisi peruttu, niin se olisi kyllä väistämättä ollut minä. 

Joka tapauksessa, huh helpotusta! Suunnittelin tuossa aamulla, että kirjoittelen tänään tänne blogiini oikein valitusvirren siitä, miten Hokudailla vain kestää ja kestää ja kestää, mutta kuinka ollakaan! Blogipostauksen sävy muuttui astetta positiivisemmaksi! Tsemppiä niille, jotka tuota hyväksyntää vielä odottavat, kyllä se sieltä sitten tulee ja lämmittää mieltä oikein kivasti :) 

Toinen jalka on ollut lentokoneessa jo pitkään, ja tavaroitakin tekisi jo mieli pakata (joudun kesällä muuttamaan asunnostani pois joka tapauksessa, koska putkiremontti.), mutta nyt tämä lähtemisen halu kyllä nousi ihan uusiin sfääreihin. Vielä(kään) ei kuitenkaan voi ostaa lentolippuja tai muutakaan, koska tieto toivotusta saapumispäivästä, asunnoista ja sen sellaisista tulee vasta joskus heinäkuussa. Lentolippujen hinta nousee mukavasti tasolle mahdoton, mutta minkäs teet. Onneksi yliopistolta saa apurahan. 

Vielä on siis viitisen kuukautta siihen, että lähden. Aikani kuluksi olen hieman päivittänyt kandiani ja kirjoittanut siitä lyhyen tiivistelmän kypsyysnäytettä varten. Printterini päätti kuitenkin sanoa itsensä irti, joten enpä sitten saa mokomia tulostettua, mutta olkoot. Muitakin hommia on, muun muassa vuoden viimeinen sakubun (aiheena sumopainin historia, miten mielenkiintoista..!), esitelmän valmistelu (aiheena Japanin hylätyt rakennukset....jee.) ja tenttiluku (japani 3, aiheena kaikki). Kaikkia näitä varten minulla on aikaa käytännössä vain tämä päivä, koska huomisesta eteenpäin olen taas töissä. Kivaa, että työvuoroja riittää ja rahaa tulee, mutta vähän kyllä ottaa pattiin, että kaikki deadlinet ovat samaan aikaan. Mutta minkäs teet, しょうがない。

Tuleva vaihtovuosi kuitenkin piristää, ja lisäksi laskeskelin tuossa yksi päivä, että ensi viikon tentti/sakubun/esitelmä/japanin tunti on viimeinen ikinä. Siis niiku IKINÄ. Tai siis, ikinä täällä Helsingissä, Japanissa ajattelin opiskella vaikka mitä :p Mutta täkäläistä tutkintoani ajatellen minulta puuttuu tasan enää gradu ja ne Hokudain kurssit, ja sitten on koko hoito paketissa. Kahden vuoden päästä olen siis valmis. Haha! Mahtavaa! Ja Japanista palattuani ei minun tarvitse roikkua yliopistolla juuri lainkaan, mitä nyt seminaarissa käydä silloin tällöin. Motivaatio täällä Suomessa opiskeluun on laskenut tasaisesti koko vuoden, joten on kyllä lohduttavaa ajatella, että itseään turhauttavilla kursseilla ei tarvitse viikon päästä käydä enää koskaan. 

Ja viikon päästä on vappukin! Mahtavaa! :D

転がる石に苔むさず。

Kandi on palautettu, huh! Vihdoinkin. Tai oikeastaan palautin sen jo jokunen aika sitten, koska luulin viimeisen palautuspäivän olevan paljon aikaisemmin, kuin mitä se sitten olikaan. Kiirehdin siis turhaan, mutta toisaalta ei haittaa, onpahan tehty sekin työ. Nyt olisi enää jäljellä opponointi ja muut muodollisuudet, ja sitten onkin sillä osastolla kaikki valmiina - kypsyysnäytettä lukuunottamatta, tietenkin.

Hokkaidosta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta lopullinen varmistus saapuneekin vasta ensi kuun puolivälissä. Aikani kuluksi olen stalkannut muita Japanissa/Hokkaidossa olleita vaihtareita Facebookissa, ja käynyt läpi kampusalueella ja Sapporossa otettuja valokuvia. Täällä Suomen päässä oleminen on viime aikoina ollut jokseenkin tuskaista, joten henkisesti olen jo toinen jalka Japanissa...

Huomasin kuitenkin taas, että aika menee suht nopeasti - nytkin on jo maaliskuun puoliväli, kandi viittä vaille valmiina ja tämän lukuvuoden viimeinen periodi on käynnissä. Viimeisestä olen erityisen kiitollinen, sillä opiskelumotivaationi on ollut jyrkässä laskussa jo who knows kuinka pitkän aikaa. Japanin ja japaninkielisen keskustelukurssin opetusmetodit eivät aina ihan sovi minulle, ja välillä koen taitojen enemminkin taantuneen tämän vuoden aikana. Parhaillaan käynnissä olevan japanin kurssin tavoitteena olisi pystyä lukemaan japanin kielisiä artikkeleita ja akateemisia tutkimuksia sanakirjan avulla, mutta tästä tavoitteesta on kyllä mielestäni luovuttu jo aikoja sitten.

Uskon ja ymmärrän, että opettajillamme on kiire ja monta rautaa tulessa samaan aikaan, mutta kiire on opiskelijoillakin ja  on ikävää, että kurssin taso kärsii sen takia. Monet ovat kerrat, kun olemme kuulleet, että ensi vuonna asiat ovat paremmin, kirjat ovat fiksumpia ja aikataulut valmiina, mutta eipä se synkkinä päivinä paljon lohduta, kun ainakin omalla kohdalla tuntuu välillä siltä, että kurssista ei jää mitään käteen. Tunnustan kyllä, että en nyt ihan niin hirveän aktiivinen ole kurssilla ollutkaan ja tiedostan, että voisin tehdä oman oppimiseni eteen vaikka mitä, mutta tunneilla olo on välillä kovin turhauttavaa. Mutta minkäs teet, valittamisella ei saavuta mitään! Nyt kun aikatauluni (kandin palauttamisen jälkeen) hieman helpottavat, voin aloittaa taas japanin itsenäisen opiskelun. Jokunen aika sitten tuli investoitua uusiin kirjoihinkin, jotka ostin senpailta suht edullisesti. 楽しみ・・・

Uudet, käytetyt kirjani. "Keskitasosta edistyneeseen!" Näiden lisäksi ajattelin käydä läpi myös JLPT-kirjoja, erityisesti niitä, joita en ennen koetta ehtinyt avatakaan.... 

Tässä lukuvuoden loppua ja vaihdon alkua odotellessa olen myös tutkaillut Hokkaidon yliopiston kotisivuja jonkin verran. Jokunen aika sitten kävin sivustot läpi oikein urakalla, mutta nyt olen lähinnä keskittynyt asuntolajuttuihin. Asuntolat ovat kuulemma tosi kivoja ja siistejä (paitsi miesten puolella...) ja hyvällä paikalla. En vielä tiedä, miten asuntolahuoneita haetaan, mutta Facebook-stalkkauksen avulla selvitin, että tieto siitä, minkä huoneen kukakin saa, voi tulla niinkin myöhään kuin vasta syyskuussa. Samoin tieto toivotusta saapumispäivästä saattaa mennä aika myöhään, mikä on vähän ongelmallista lentolippujen kannalta.

Eilen tuli mieleeni, että en oikeastaan tiedä Sapporosta juuri mitään, paitsi lumifestivaalin ja Sapporo Beer -oluen, luonnollisesti. Pikainen googlaus kertoo, että Sapporossa on ei vain kuuluisa olutmerkki, vaan myös kuuluisa olutmuseo! Sinne! Sapporo on ilmeisesti japanilaisen oluen syntykaupunki, ja Sapporo Beer Museumissa järjestetään myös olutmaistajaisia. Eikä tässä vielä kaikki! Sapporossa on myös suklaatehtaan ylläpitämä suklaamuseo ja -puisto! Hurraa! Vaihtovuosi kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta! Shiroi Koibito Park (白い恋人パーク, "valkoisten rakastavien puisto".... tai ennemminkin "valkoista suklaata rakastavien puisto". Jälkimmäinen käännös on ehkä vähän toivottavampi, mutta saa korjata jos olen väärässä!) on alue, jossa on suklaa-aiheisten näyttelyiden lisäksi kahvila, ravintola ja ilmeisesti ikkuna, mistä näkee, kuinka keksejä valmistetaan. Veikkaan, että saatan viettää Sapporon vuoteni oluen ja suklaan merkeissä. Ja tiedän jo etukäteen pari tyyppiä, joiden kanssa ainakin jälkimmäisessä paikassa on pakko vierailla (you know who you are!).

Eräs kaverini kysyi minulta eilen, jännittääkö minua lähteä vuodeksi Japaniin. Vastasin, että ei oikeastaan. Varmasti se jännitys ja ahdistus ja suuren suuri paniikki iskevät kaikki jossain vaiheessa oikein koston kera, mutta toistaiseksi lähtö tuntuu vielä aika kaukaiselta asialta. En osaa ihan kuvitella, että puolen vuoden päästä olen toisella puolella maailmaa ihan yksikseni (tiedoksi Kiotoon ja Tokioon lähteville vaihtarikavereille, että aion tulla kyläilemään usein...), mutta tällä hetkellä olen lähinnä vain innoissani. Ja kuten sanottua, aika kuluu aika mukavasti kaikkien muiden hommien parissa, joten aikaa ahdistumiselle ei ole juuri edes löytynyt. Vielä. 

不合格 - The Semi-Epic Fail

JLPT-tulokset tulivat ja menivät, feilasin kokeen vaivaisella kahdella pisteellä! Mainittakoon, että itse kokeessa epäonnistuminen ei minua niinkään harmita (olinhan jo varautunut siihen), mutta 

a) kaksi pistettä! Kaksi!!

b) ...mitä se kertoo itse kokeesta? Jos oikeasti, valehtelematta tai liioittelematta, lottoamalla ja vastauksia arvailemalla saa noinkin hyvät pisteet, niin mitä ihmettä? Uskoni järjestelmään horjuu... 

c) traumatisoiduin tulospäivän tapahtumista hetkellisesti. 

Tai no, "traumatisoitua" on ehkä turhan vahva sana, mutta aikamoinen hulabaloo tulospäivä kyllä oli... Yleisesti ottaen olen suht tarkka kaikista papereistani, tiedän missä mikäkin lippulappunen asuu, enkä erityisemmin heitä mitään pois ennen kuin olen oikeasti varma siitä, että en kyseistä lappua enää tarvitse. Noh, JLPT-paperini olinkin sitten mystisesti kadottanut, siis ne paperit, joissa lukee sekä käyttäjätunnukseni että salasanani (joita ilman en voi katsoa tuloksiani netistä). Siinähän päivä sitten alkoikin mukavasti, kun etsin lappusta ympäri ämpäri asuntoani. 

Tulosten saamisessa oli vieläpä pieni kiirus, sillä jos olisin päässyt kokeen läpi, olisin voinut hakea MEXT -apurahaa. Aikaa tulosten ilmoittamisen ja viimeisen hakupäivän välillä oli ruhtinaalliset muutama arkipäivä. Koko aamupäivän ajan siis yritin kaivaa muististani tunnuksiani, ja ahdistelin muita kokeessa olleita, jos joku olisi mokomat muistanut puolestani. Tällä välin kv-palveluistakin jo ehdittiin soittaa tulosteni perään, ja iltapäivää kohden olin jo aivan raunioina. Loppujen lopuksi marssin kaverin tukemana Japanin suurlähetystöön, jossa ahdistavan jonottelu-ja-papereiden-etsimisoperaation jälkeen sain tarvittavan lapun käsiini, ja pääsin tarkistamaan tulokseni. 

...kaksi pistettä. Pah. Mikä anti-kliimaksi sillekin päivälle. 

Anyway, tästä traumasta olen jo päässyt yli, ja vältyinpähän erinäisten apurahahakemusten täyttelemiseltä (kyseiset paperit eivät kuulemma ole sieltä helpoimmasta päästä..). Palautin kaikki Hokudain hakupaperit yliopiston kv-palveluihin heti seuraavana maanantaina, ja kuriiri kiikutti ne Japaniin joskus viime/tällä viikolla. Nyt sitten vain odottelen, onko Hokudailla mitään kommentoitavaa mihinkään. Jos ei, niin huhtikuun aikana minun pitäisi saada lopullinen varmistus vaihtopaikastani. Sitä odotellessa! Tarkempia tietoja esim. asuntoloista ja saapumispäivistä saan kuitenkin vasta heinäkuussa.

Ja tässä odotellessa aika kuluukin kivasti koulupuuhien parissa. Kandin palautus on ensi viikolla, ja samalla viikolla on myös sakubunin palautus (jonka olin autuaasti unohtanut, hups), japaninkielinen esitelmä politiikasta ja pakollisen työelämäkurssin haastattelutehtävän palautus. Niin, ja töissäkin pitäisi käydä. 

Haastattelutehtävän sain onneksi tehtyä eilen, kun aamupäivän suunnitelmani menivätkin sattumalta uusiksi, ja minulla oli muutama tunti luppoaikaa. Kiitokset "vapaaehtoiselle" haastateltavalle! Politiikkajutun kanssa taas olen parini kanssa totaalisen pulassa. Emme tajua aiheesta mitään, ja siinäpä sitten teemme "yksinkertaisella kielellä" esitelmän sellaisesta aiheesta, josta emme suomeksikaan ymmärrä juuri mitään. Sanakirja ja Wikipedia toki auttavat, mutta kysynpä vaan, että onko järkeä tehdä esitelmä aiheesta, jonka sanasto on oletusarvoisesti sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä? Johan siinä on yleisökin pulassa! Siinäpä sitten selittelemme kymmenen minuutin ajan jotain Japanin parlamentista ja puolueista, hurraa. 

Kandi sentään on vähän edistynyt, mikä on ihan positiivista. Olin koko viime viikon flunssassa ja huomasin, että Buranan, kahvin ja kolmiolääkkeiden yhdistelmä on aikamoinen cocktail, ja sainpa sitten viikon sisään aikaiseksi sellaisen määrän tekstiä, että oksat pois! ....tekstin laatu ei välttämättä ole kauhean korkealla, mutta se nyt on tässä vaiheessa jokseenkin toissijainen ongelma. Kunhan nyt saisi työn edes valmiiksi. Tavoitteenani on palauttaa koko roska viimeistään lauantaina, jotta voin koko sunnuntain kirjoitella sakubuniani.

Maaliskuun ensimmäinen viikko onkin sitten perioditauko, joka tulee kyllä tällä kertaa oikeastikin hyvään väliin. Suunnitelmissa on mm. päiväreissu Turkuun (Alvar! <3) ja sohvalla löhöilyä. Saatanpa jopa lukea jonkun kirjankin! Ehkä käydä elokuvissa? ....lukea tenttiin.....tehdä korjauksia kandiin....käydä töissä....

Hakupapereita, kopioita ja kopion kopioita

Hupsan! Tässähän onkin jo ehtinyt vierähtää tovi sitten viime näkemän. あけましておめでとう vaan kaikille, hyvää uutta vuotta! Horoskooppini lupaa tälle vuodelle paljon matkailua ja opiskelua heti syksystä alkaen, voiko olla, että horoskooppi osuisi kerrankin oikeaan?? 

Viime aikoina on tehnyt kovasti mieli jo hehkuttaa tulevaa vaihtovuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille (melkein tekisi jo mieli pakata vähän tavaroitakin, mutta joku raja nyt sentään...), mutta ikävästi tuolla takaraivossa on koko ajan tietoisuus siitä, että ennen konkreettisia lähtösuunnitelmia on Hokudaista saatava lopullinen varmistus hyväksymisestä. Lähtö tässä vaiheessa on n. 95% varmaa (eli siis tosi tosi varmaa!), mutta sattumoisin tunnen yhden ennakkotapauksen, jonka vaihto peruuntui viime metreillä Japanin päästä johtuen. Ikävää moinen. Onneksi saan sentäs oman varmistukseni jo joskus huhtikuussa, kun taas suurin osa joutuu odottelemaan tietoa koko kesän yli! O.o 

Anyway, hakupapereita on siis tullut täyteltyä viime aikoina. Hieman ennen joulua sain yliopiston kv-palveluista pienen pinon papereita, jotka tulee täyttää ja toimittaa kv-palveluihin. Viimeinen deadline tälle on 5.2. eli ihan kohta. Tärkein papereista on varsinainen hakulomake, jolla haetaan opiskelupaikkaa JLCS-ohjelmaan. Näitä lomakkeita minulla on tietenkin tasan yksi kappale (2 sivua, toinen arkeista kaksipuolinen) ja ne tulee täyttää lähinnä japaniksi. Eeeerrrr.... Kuumottavaa. Tähän mennessä en ole typonnut kovin pahasti, mutta vielä on muutama kohta tyhjänä. 

Hakupaperit ohjeineen. Fancy, eh?

Näissä papereissa kysellään perusasioiden lisäksi ihan uskomattomia juttuja. Esimerkkinä mainittakoon laatikko, johon tulee kirjoittaa koko opiskeluhistoria, siis ala-asteesta lähtien. Luonnollisesti myös aloitusvuosi ja -kuukausi täytyy merkitä, samoin kuin valmistuminen (joo. Tosi elävästi muistan kun "valmistuin" ala-asteelta.) ja opiskeluaika kuukauden tarkkuudella. Siis että jos tähän nyt on jo merkitty, mistä mihin olin ala-asteella/yläasteella/lukiossa, niin miksi kummassa se opiskeluaika pitää sitten vielä erikseen laskea? Ja siks toisekseen, miten se lasketaan?? Yhdeksän kuukautta opiskelua per vuosi? Näin laskettuna olisin ollut ala-asteella vain neljä ja puoli vuotta, mikä kuulostaa jotenkin dorkalta. 

Toinen kuumottava osio on kohta, johon tulee selittää lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä haluaa opiskella Hokudailla. Japaniksi. Kuulakärkikynällä. Yh. Help.

Hakulomakkeiden lisäksi Hokkaidoon pitää toimittaa kopio JLPT-todistuksesta, opintorekisteriote, läsnäolotodistus, valokuva (jolle on oma kohta hakupapereissa, mutta mysteerinä on vielä se, saako valokuvan liimata papereihin, kun sen takapuolella pitää kuitenkin kirjoittaa oma nimi ja sen sellaista), suosituskirje professorilta tai "yliopiston rehtorilta" (hah! nii varmaan), mahdollinen apurahahakemus ja kopio passista. Passini on ihan uunituore, näytän siinä kutakuinkin venäläiseltä terroristilta. Valokuva, JLPT-paperit ja yliopiston paperit on kaikki hankittu, mutta suosituskirje puuttuu vielä. Oletan, että professori on vaan ollut lomalla, eikä siksi ole vielä vastannut kyselyyni kirjeen kirjoittamisesta... Niin ja se apurahajuttu onkin hyvä tarina!

Hokkaidoon lähtijät voivat perinteisesti hakea MEXT -apurahaa (Japanin valtion apuraha ulkomaalaisille japanin opiskelijoille), mutta tänä vuonna hakukriteereihin tuli muutos: hakea voi vain, jos on suorittanut hyväksytysti JLPT N2 -tason. Niin. Niinpä tietenkin. Eihän siitä ole kuin hetki, kun kyseisen kokeen kävin suorittamassa, mutta olisipa ollut kiva silloin tietää, että se voi tähänkin asiaan vaikuttaa. Olisin ehkä lukenut vähän erilaisella mentaliteetilla. Mutta eipä silti, vaikka nyt pääsisinkin kyseisen kokeen läpi, ei tulokset ehdi tulla ajoissa, eli tämä apuraha jää nyt saamatta. Plääh.  

In other news, hakupaperisodan lomassa pitäisi tehdä kandikin. Siis se kandi, joka pitäisi palauttaa helmi-maaliskuussa, jonka eteen en ole toistaiseksi tehnyt juuri mitään. Motivaatiota ei juuri auta tieto siitä, että kukaan ei kyseistä "tutkielmaa" tule sen erityisemmin koskaan lukemaan, so why bother. Mutta materiaalia sentään olen kerännyt, ja eteninpä jopa niinkin pitkälle, että loin koneelle tekstitiedoston mokomaa varten. Hurraa! \o/ Melkein siis valmista jo! 

Epämääräinen läjä kirjoja, joista ehkä mahdollisesti saattaa olla jonkinlaista hyötyä kandia tehdessä. Tai sitten ei.

Kandin tekeminen ei kyllä siis erityisemmin nappaa, mutta toisaalta ihan kivaa sitten, kun se on valmis ja olen taas yhden askeleen lähempänä valmistumista. Tämä ikuinen opiskelijaelämä alkaa jo vähän kyrsiä, olisi varmaan jo korkea aika päästä "oikeisiin töihin" ja kaikkea sen sellaista. Jos kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan, niin Hokkaidosta palattuani minulta puuttuu enää yksi tai kaksi kurssia ja gradu, ja sitten olen ~valmis~. Kuvitelkaa! Hahhaa! ....mutta se kandi pitäisi siis tehdä ensiksi. 

Sigh.