Lähtövalmisteluja ja ilotulituksia

Yhtäkkiä sitä onkin jo elokuu, ja lähden Sapporosta tasan kahden viikon päästä. Whaaat?? Mites tässä nyt näin kävi! Aika menee nopeasti... On kyllä kiva mennä kotiin, vaikka ei täällä edelleenkään mitenkään kurjaa ole. Hyvin olen viihtynyt, mutta kotona on kyllä paljon asioita, mitä on ehtinyt jo vähän tulla ikävä (esim. juustoa, aaah! Ja perhettä ja kavereita, tietty).

Elokuu, wtf!

Kotiutumiseen liittyy valitettavasti suuret määrät tavaraa, huhhuh. Tässä kun lähtö lähenee, niin olen aika ahkerasti käynyt läpi kopperossani olevaa tavaravuorta ja miettinyt, että mitä kaikkea otan mukaani ja mikä saa luvan jäädä tänne. Kaiken maailman lippulappusia ja kurssimonisteita olen heittänyt paperinkeräykseen kassikaupalla, ja vaatteita ja epämääräistä sälää olen jaellut kavereille. Yhden paketillisen kirjoja laitoin postissa Suomeen, jottei mokomat painaisi matkalaukussa niin paljon. Tällä hetkellä olen aika optimistisesti sitä mieltä, että saan kamani mahtumaan laukkuihin niin, että painorajat eivät tule vastaan, mutta taitaa olla ihan vaan toiveajattelua.

Tuliaisiksi pikanuudeleita? Lähikauppani nuudelivalikoima on suht kattava. Purkkeja on käytävän molemmin puolin, ja käytäviä kaksi. Valinnanvaraa on!

Vaatteita minulla ei mielestäni ole kovin hirveästi, varsinkin kun suurin osa talvivaatteista on jo Suomessa. Tuliaisia on kertynyt jo nyt aika kivasti, ja nämä viimeiset kaksi viikkoa meneekin sitten loppuja tuliaisia metsästäessä. Tänäänkin pyörin kaverini kanssa kaupoissa useita tunteja, ja lopputuloksena oli iiiiso kassillinen erinäistä tavaraa (alennusmyynnit ovat onneksi käynnissä, huh!). Itselleni en ole ihan hirveän paljon ostanut mitään "Japani-krääsää", jos nyt ei muutamia syömäpuikkoja ja sitä yukataa lasketa. Sapporossa ei turistisälää oikein myydä, joten olen onneksi välttynyt houkutuksilta. Kirjoja sen sijaan on tullut ostettua senkin edestä, ups....

Toinen kotiutumiseen liittyvä asia on tietenkin byrokratia. Me nikkenseit olemme taas eläneet pimennossa sen suhteen, että mitä kaikkea ihmisen pitää tehdä ennen kotiinpaluuta, samalla kun hustepit ovat saaneet monta sivullista kattavia ja erittäin konkreettisia ohjeita. Tulevat vaihtarit, suosittelen lämpimästi kaveeraamaan jonkun husteppilaisen kanssa, saatte sitä kautta enemmän infoa ja apua kuin mistään muualta! Nikkenseiden infotilaisuudet ovat yleensä mallia "mitäs teille kuuluu, olettekos paljon matkustelleet?", jonka jälkeen saadaan ehkä joku tiedonmurunen jostain, mikä on joko a) vanhaa tietoa tai b) turhaa tietoa. Fiksujakin juttuja on aina välillä, mutta noin yleisesti ottaen noilta homeroom -tilaisuuksilta ei kannata ihan hirveästi odottaa.

Etsin itselleni eväsrasiaa (joita täällä on vaikka millaisia) ja kas, kun löysinkin hauskan! Jätin kuitenkin ostamatta.

Joka tapauksessa paluuproseduuriin kuuluu mm. kaupunginvirastossa käyminen. Tämä pelätty byrokratialuola on onneksi aika lähellä yliopistoa, ja oli odotettua kivuttomampi kokemus. Sapporosta (tai Japanista) lähtevien on täytettävä maailman yksinkertaisin lomake (saatavilla kera englanninkielisten täyttöohjeiden, jos on tarvis) ja vietävä se tiskille numero viisi. Tähän lappuun kirjoitetaan lähtöpäivän lisäksi vain nimi ja osoite, ei oikeastaan muuta. Kun lappu on käsitelty - ei kestänyt kuin ehkä viitisen minuuttia, harvinaisen nopeaa toimintaa! - siirrytään tiskille numero yhdeksän, jossa Sapporoon saapumisen yhteydessä tehty vakuutus perutaan. Tässäkään ei montaa hetkeä kestänyt, ja niinpä olen nyt sekä ilmoittanut kaupungille lähdöstäni että perunut loppuvuoden vakuutuslaskut. Pala kakkua! ...tai hampurilainen, kaupunginviraston lähellä kun on hyvä hampurilaisravintola, Jacksonville nimeltään. Suosittelen!

Tänään irtisanoin myös kännykkäliittymäni, josta jouduin valitettavasti maksamaan noin 10 000 jenin sakon, koska sopimuksen varsinainen päättymispäivä on vasta lokakuussa. En pysty irtisanomaan liittymää Suomesta käsin, eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestani, joten tällä kertaa kävi näin. Harmi juttu, olisin keksinyt noille rahoille muutakin tekemistä, mutta minkäs sille voi. Joka tapauksessa itse prosessi oli ihan helppo: marssin tiskille, vaihtoehdot selvitettyäni pyysin sulkemaan liittymän, allekirjoitin paperin ja lähdin matkoihini. Viimeinen maksuerä menee tililtäni muistaakseni 16. päivä, joka jättää minulle ruhtinaallisen yhden päivän aikaa sulkea pankkitilini - se, olisiko tilin sulkeminen pakollista vai ei, on jäänyt vähän kysymysmerkiksi, kun nikkenseille ja hustepeille annetut ohjeet ovat ihan päinvastaiset, mutta katsotaan nyt, miten käy. Suljen tilin jos kerkeän, ja jos en, niin kai sitä joskus voi käyttää johonkin. Who knows.

Marimekon syömäpuikkoja? Ei kai, paketissahan lukee "Japanese chopsticks".. Bongattu tänään 3Coinsissa.

Näiden lisäksi muuta pakollista ja virallista ei tietääkseni tarvitse tehdä. Yliopiston valmistujaisjuhlat (jotka ovatkin ilmeisesti paljon odotettua epävirallisemmat) ovat 10.8., mutta sitäkään varten ei tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle. Toisin sanoen olen nyt, tästä päivästä alkaen, aika lailla vapaa kaikista velvotteista, hahhahaa! Luentojakin on jäljellä enää yksi, ja siellä on tarkoitus juoda teetä ja syödä keksejä. Rankka päivä tiedossa siis, heh.

Nyt, kun olen käytännössä lomalla, olisi otollinen tilaisuus matkustaa, mutta vaihtovuottani varten tarkoitetut rahat ovat jo vähän hupenemassa, ja sääkin on muuttunut niin kosteankuumaksi ja paahtavaksi, että ei todellakaan tee mieli lähteä minnekään - varsinkaan pääsaarelle tai mantereelle, missä lämpötila on jatkuvasti lähempänä neljääkymmentä. Täällä Sapporossa elohopea nousee nykyään kolmenkympin hujakoille ja siitä yli joka päivä, Kosteuskin on sitä luokkaa, ettei esimerkiksi hengittämisestä tai muuten vaan olemassa olemisesta meinaa välillä tulla yhtään mitään. Ahdistavaa. Minua ei todellakaan ole luotu tällaisille keleille. Onneksi kuitenkin olen täällä pohjoisessa, enkä tuolla etelämpänä (sori vaan kaikki kiotolaiset/seoulilaiset/izumolaiset yms. kaverit, haha!). Asuntolassa ei tietenkään ole ilmastointia, ja koska asun ensimmäisessä kerroksessa, en voi pitää ikkunaa auki öisin... Ihanaa.

Mutta tästä huolimatta on sitä välillä tullut jossain jopa käytyäkin, esimerkiksi Makomanain ilotulituksissa, joista viimeksi taisin mainitakin. Liput tapahtumaan maksoivat noin 4000 ja oli kyllä todellakin sen arvoista. Aikamoinen elämys, kun taivaalle posautettiin musiikin tahdissa 22 000 erilaista ilotulitetta. Areena, missä esitys oli, oli kohtalaisen suuri ja ihan täynnä ihmisiä. Itse istuimme aika lähellä varsinaista laukaisureunaa, ja isommista posahduksista lähtevä paineaalto ja liekinheittimistä (kyllä, liekinheittimistä) tullut kuumuus tuntuivat ihan selkeästi. Musiikki vaihteli rokista poppiin ja elektroniseen, ja valonheittimet ja laservalot ja yleinen tunnelma saivat aikaan samanlaisen olotilan, kuin jossain keikalla.

Katsojia riitti.

Näin lähellä laukasualuetta istuttiin, huhhuu..!

Valokuvia en ihan Makomanaissa ihan hirveästi ottanut, sillä keskityin ennemmin katsomaan kokonaisuutta, mutta yhdessä vaiheessa yleisölle esiteltiin erilaisia ilotulitetyyppejä vähän hitaammalla tahdilla, ja niistä napsin kuvia. Sapporo-Saara puolestaan otti kuvia myös varsinaisen show'n aikana, ja niitä voitte ihastella hänen blogisivuillaan. Youtubesta löytyy myös videoita esityksistä, tässä teille katsottavaksi esimerkiksi tämä ja tämä. Savu vähän haittasi näkyvyyttä aika ajoin, mutta yleisesti ottaen sää oli mitä mainioin! Niin, ja yukatat päällä tosiaan menimme paikalle, niin kuin monet japanilaisetkin. Kuvia vaatteista ei valitettavasti ole, mutta hyvityksenä siitä laitan tähän kuvan yhdestä kimonosta, jota sain sovittaa muutama päivä sitten. Olkaatten hyvät. Yukatasta voin laittaa kuvia myöhemmin.

Tällä kertaa kiskaisin ylleni vähän modernimman kimonon.

Ai niin! Siitä jäätelöstä ja teestä lupasin kirjoittaa! Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että en ole lainkaan ehtinyt tekemään tutkimusta aiheen parissa, joten tyydyn muutamaan lauseeseen ja yhteen kuvaan:

• Tee: ravintoloissa saa usein kupillisen vihreää teetä ilmaiseksi heti, kun istuu pöytään. Oikein mukavaa. Kahviloissa vihreää teetä ei ole, siis tyyliin koskaan. Valikoima on pitkälti Earl Grey -linjalla, mikä on vähän erikoista. Kaupoissa vihreä tee -paketteja onkin sitten biljoonaa eri lajia, kun taas maustettua mustaa teetä ei niinkään. Teekauppoja on paljon ja valikoimaa on vaikka kuinka, mikä ei ehkä yllätä. Laadukasta on!

Tämä Otarusta löytynyt jäätelö (jonka kaveri urheasti söi loppuun asti) koostuu seitsemästä kerroksesta: viinirypäle, mansikka, meloni, vihreä tee, maito, suklaa ja laventeli. Huhhuh.

• Jäätelö: en oikein välitä jäätelöstä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joten sen syöminen on täällä ollessa jäänyt aika vähälle. Mutta Hokkaido, tämä maitotuotannon luvattu valtakunta, on ilmeisesti jokseenkin tunnettu jäätelöistään, ja esim. suklaapuisto Shiroi Koibiton valkosuklaapehmis on kyllä syömisen arvoista. Pehmiksiä on muutenkin näkynyt enemmän kuin pallojätskejä, nyt kun asiaa vähän enemmän mietin. Vaniljajäätelö tuntuu olevan suosituin, sitä heitellään milloin mihinkin jälkkäreihin. Vihreä tee -jäätelöä löytyy toki myös, hyvää on. Samoin myös adzukijäätelö, mmm. Pakastealtaiden jäätelövalikoimia en ole kauheasti katsellut, kai ne on ihan ok (paitsi että kuorrutuksen suklaa ei tunnu koskaan olevan temperoitua, hmph). Kävin tässä jokunen aika sitten maitotehtaalla vierailulla, ja siellä sanottiin, että jäätelö tehdään maidosta, sokerista ja voista. Ööh, ei...?

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Muutama päivä aikaa lähtöön. Yllättäen minua ei erityisemmin jännitä, lähinnä vain hämmästelen kummastelen sitä, että vihdoinkin lähtö on lähellä. Johan sitä nyt on jo odotettukin. 

Viime päivät ovat sujuneet lähinnä rahanmenon merkeissä, joskin mitään turhaa ei ole tullut (kai) ostettua. Kartutin omiyage-osastoa läjällä suklaata ja Muumi-karkkeja, hain Forexilta hulvattoman määrän jenejä (kurssi oli vihdoinkin kohdillaan!), vein töihin kakun, ja vietin loistavan illan työkavereiden kanssa. Muitakin kavereita on tullut nähtyä, ja kivaa on ollut. Matkalaukun koepakkasin, ja voi elämä tätä tavaran määrää..! Täytyy ehkä vähän karsia jotain, mutta mitä? 

Mitään akuuttia tekemistä ei enää ole, kaikki superpakollinen on hoidettu. Rokotukset on kunnossa, käteistä on, lennot varmistettu ja niin edelleen. Näinä viimeisinä Suomi-päivinä olen lähinnä hengaillut perheen ja kavereiden kanssa, ja siltä varsinaiselta lähtöpaniikilta on onneksi vältytty (so far). 

Pienehkö ahdistus kuitenkin iski, kun tajusin, että kohta sitä japania pitäisi oikeasti puhua koko ajan, lentokentältä alkaen. Hokudain tuutorini tulee minua kentälle vastaan, ja edessä olisi heti noin puolen tunnin junamatka yliopistolle. Olen ihan sosiaalinen olento, ja small talk sujuu, mutta en silti nauti tilanteista, joissa minun on pakko jaksaa olla kiinnostunut ja innoissani. Joku pakosuunnitelma pitäisi aina olla! Mutta tuutori on varmasti ihan mukava ja toivottavasti myös ymmärtää, että saatan pitkän lentoni jälkeen olla vähän jäässä. Hätätapauksissa aion surutta turvauta englantiin, ha! 

Ilmoittauduin myös tuleville japanin kursseilleni, mikä oli mielenkiintoista. Kurssit on jaettu pääsääntöisesti kahteen tasoon, keskitaso (中級) ja edistyneet (上級), joista keskitaso jaetaan vielä eri taitotasoihin, kun taas edistyneiden ryhmät jaetaan aihealueiden mukaan. Totesin hyvin äkkiä, että edistyneiden kursseille ei minulla ole mitään asiaa, joten keskitaso siis. Ajattelin aluksi ilmoittautua keskitason ei niin edistyneille kursseille, mutta juteltuani Helsingin yliopiston (juuri Hokudaista palanneen) tuutorini kanssa, rohkaistuin vähän haastamaan itseäni, ja ilmoittauduin mm. kielioppikurssin ylimmälle tasolle (siis keskitason ylimmälle, ei edistyneisiin sentään). Lopullinen sijoittuminen ratkaistaan kuitenkin lähtötasotestissä, joka on 30.9. aamulla. Itse testi on kuulemma helpohko, mutta ajattelin nyt silti vähän lukea ennen sitä. 

Vielä (enää) kaksi kokonaista päivää ennen lähtöä. Olis jo keskiviikko!

Kaikkien päivitysten äiti, osa 1

Edellisestä päivityksestä on jo vierähtänyt muutama hetki, mutta vielä vähän aikaa sitten ei vaihtoasioihin liittyen oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Pari viikkoa sitten alkoikin pyörät pyörimään oikein olan takaa, kun sain Hokudailta sähköpostia mm. lentoihin ja asuntoloihin liittyen. Tässä ja seuraavassa postauksessa kerron uusimmat kuulumiset lähtövalmistelujen ja muun elämän osalta, ja koska asiaa on paljon, jaan tämän karkeasti kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kerron kaikesta, mitä sain aikaiseksi ennen Hokudain sähköpostia, ja jälkimmäisessä kerron sitten siitä, mitä meilin jälkeen tapahtui. Se, milloin tuon jälkimmäisen julkaisen, onkin hyvä kysymys.... Mutta, eeppinen päivitysrumba alkakoot!

Tässä postauksessa seuraavat asiat:

Pieni maailma (eli Hokudaissa ollut sukulainen)

Yakkan shoumei

Vakuutukset

Rokotukset

Muutto ja pakkaaminen, osa 1

Pieni maailma

Olin toukokuun loppupuolella Itä-Suomessa juhlimassa isoäitini syntymäpäiviä, kun isäni serkku (jota en tietääkseni ole tavannut koskaan, paitsi vauvana) nykäisi minua hihasta ja kertoi kuulleensa, että olen lähdössä Japaniin. "Juu, näin on." vastasin, ja juttelimme niitä näitä asiaan liittyen. Kävi ilmi, että hänen lapsenlapsensa (eli minun pikkuserkun tytär, kai? mutta sanotaan nyt, että "pikkuserkku", kun on lyhyempi kirjoittaa) on myös ollut opiskelijavaihdossa Japanissa, ja kas kummaa, hänkin Hokkaidon yliopistolla! Tämä suhteellisen kaukainen sukulainen oli ollut Hokudain opinahjossa viime vuonna, ja reippaana tyttönä sitten stalkkasin hänet Facebookista. Luonnollisesti meillä on myös yhteisiä tuttuja, koska samaan aikaan myös HY:stä oli opiskelijoita Hokudaissa.

Tällaisia "hei minunkin lapseni/lapsenlapseni/joku muu osaa myös sitä japania, tehän voisitte ruveta kavereiksi" -tapauksia tulee vastaan vähän turhankin usein, ja yleensä ensimmäinen reaktioni on nyökkäillä kivasti mukana ja sitten unohtaa koko juttu. Jostain syystä se, että opiskelen jonkun tutuntutuntutun kanssa samaa kieltä, ei itsessään riitä sen suuremman ystävyyden pohjaksi... (kuvitelkaapa hetki, jos tällaista kävisi jokaiselle englannin/ranskan/saksan opiskelijalle! "Ai että englantia opiskelet, voi että..! Miten sä nyt sellaisesta olet innostunut, onpa jännää.." Pah. Toisaalta he ehkä saavat kuulla sellaista "aijaa niin, susta tulee siis opettaja?", koska kielenopiskelijalle ei ole muita vaihtoehtoja.) Tällä kertaa moisesta tapauksesta oli kuitenkin hyötyä, enkä kadu hävytöntä FB-stalkkaustani.

Juttelinpa siis sosiaalisen median välityksellä pikkuserkkuni kanssa kaikesta Hokudaihin ja Sapporoon liittyvästä, ja sain häneltä aivan mahtavan selostuksen yliopiston asuntoloista - kiitos vielä tätäkin kautta! Asuntoloista se, jota olen ajatellut hakea, on kuulemma käytännössä yksiö, todella siisti ja mukava, joten laitan sen siis ehdottomasti hakemukseni ykköseksi. Tämän lisäksi sain pikkuserkultani linkin hänen blogiinsa (jota voitte lukea täällä), ja luin innokkaasti läpi kaikki vaihtoaikaan liittyvät postaukset. Kuvia oli paljon, ja kaupunki näyttää kivalta. Mutta kylläpä oli hassun tuntuista katsoa kuvia matkalta asuntolalle (täällä) ja miettiä, että kohtahan minä kävelen noita samoja katuja... Hurjaa.

約款証明 - "saanks mä tuoda lääkkeitä?"

Byrokraattien ihmemaassa kaikkeen tarvitaan lupa. Lääkkeiden maahantuontiakin varten on luonnollisesti omat lappusensa, jos mukana tuotava satsi on poikkeuksellisen iso tahi muuten vaan epäilyttävä. Itse kuulun siihen sankkaan ihmisjoukkoon, joka tarvitsee tiettyjä nappeja päivittäin, joten etsinpä sitten käsiini tuon otsikossakin mainitun 約款証明:n, eli yakkan shoumein hakuohjeet, ja suoraan sanottuna en enää koskaan eläissäni halua olla kyseisen prosessin kanssa missään tekemisissä.

Yakkan shoumei on todistus (=lupalappu), joka sallii matkailijan tuoda Japaniin normaalia enemmän lääkkeitä. Tätä todistusta pitää erikseen hakea, ja ohjekirja hakulomakkeen täyttämiseen oli n. 10 sivua pitkä. Itse hakemus puolestaa ylsi kolmannelle sivulle asti, ja siinä kysytään käytännössä ihan kaikki ("onko kyseessä a. kauneudenhoitoon liittyvä lääke, b. syöpälääkitys, c. homeopaattinen lääke d. poppamieheltä saadut huuhaapillerit..."), eikä siinä vielä kaikki. Lääkepakkaus ja itse lääke pitää tietenkin kuvailla mahdollisimman tarkkaan, annostus pitää kirjata ylös, mukaan tulee liittää lääkärin allekirjoittama resepti, käsin kirjoitettu kopio hakemuksesta (valokopio ei käy), lentotiedot ja valmiiksi täytetty ja leimattu kirjekuori itse todistusta varten. Koko roska sitten postitetaan Japaniin, jossa sitä pähkäillään oma aikansa, ja sitten yakkai yakkan shoumein pitäisi saapua.

Tähän väliin lienee hyvä mainita, että löysin ohjeista parikin eri versiota, joten jos joku on löytänyt erilaisen listan liitteistä, ei paniikkia. Kunhan nyt jotkut ohjeet löytää, niin hyvä tulee. ...paitsi että ei tule. Masennuin koko lappusesta niin paljon, että päätin jättää sen täyttämisen väliin. Jos nyt joku minun lääkkeeni haluaa tonkia kaikkien tavaroiden seasta, niin siitä vaan. Porukat tulevat kuitenkin käymään, ja voivat tuoda niitä lisää (lääkekuriiri Suomesta, terkkuja vaan perheenjäsenille). Ilmeisesti harvemmin käy niin, että lääkkeistä joutuisi luopumaan, joten päätin ottaa tämän pienen riskin vastaan, kun ei nyt mistään elintärkeästä syöpälääkkeestä tai muusta ole kyse. Kerron sitten, miten käy! Tähän loppuun kuitenkin vielä sitaatti hakemuksesta:

"Poison, Deadly poison, Presciption drug: up to 1 month supply." Siis mahtavaa, myrkkyjä - kuolettavia ja ei-niin-kuolettavia - saa ottaa mukaansa kuukauden satsin ilman mitään ongelmia! Jes!

Vakuutukset

Aah, vakuutukset, nuo ihmiskunnan ilo. Jos ja kun sattuu jotain, on ihanaa, että voi saada hoitoa ilman pelkoa jättiläislaskuista eikä tarvitse huolehtia mistään. Kaikkien Japaniin lähtevien vaihtareiden on pakko ottaa paikallinen sairasvakuutus, joka maksaa n. 200 000 jeniä (~180€) vuodessa. Tämä vakuutus ei kuitenkaan korvaa esimerkiksi sairaskuljetusta takaisin Suomeen, joka voi pahimmillaan maksaa 50 000€ (siis euroa, ei jeniä), joten Suomestakin on erittäin suositeltavaa ottaa kattava matkustajavakuutus koko vaihdon ajaksi. Mutta mistäs vakuutuksen ottaisi? Ja ennen kaikkea, millä hinnalla? Orientaatiotilaisuudessa hinta-arvioksi mainittiin noin 300-400€, mutta onni on jos noin halvalla pääsee.....

Oma vakuutusyhtiöni If on suht hintava, ja olen jo pitkään miettinyt vaihtamista toisaalle. Vakuutusasioita miettiessäni lähetin siis alkutekijöiksi tarjouspyynnön mm. Lähi-Tapiolaan ja Pohjolaan, ja molemmista vastattiin moisen vakuutuksen köyhdyttävän minua mojovat 700€. Jäätävät hinnat, huh. Muutama kanssa-vaihtari oli kysellyt samoista paikoista ja saanut tarjouksen, joka oli 200-400€, eli hieman eri lukemissa liikutaan.... Tiedä sitten, mistä moinen ero johtuu (ikä tulee ensimmäisenä mieleen, koska muilta osin tiedot ovat kutakuinkin samat), mutta minkäs teet.

Koska 700€ on hieman liian tyly hinta minulle, soitin Ifille ja kyselin heidän hintojaan. Aluksi pyörimme samoissa luokissa, mutta kun kävi ilmi, että muutan vanhempieni luo (jee..) ja kuulun koko kesän heidän talouteensa, alenivat hinnat suht hyvin. Koska vanhempani ovat Ifin keskittäjäasiakkaita, on heillä matkavakuutus jo entuudestaan, ja voin hyödyntää sitä (välihuomio: matkavakuutus ja matkustajavakuutus ovat eri asia). Lisäksi keskittäjät saavat jonkin sortin alennusta kaikesta muustakin, ja viiden päivän ja neljän puhelun jälkeen pääsimme vakuutusyhtiön kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että olen oikeutettu samoihin alennuksiin. Sain siis tarjouksen kattavasta matkustajavakuutuksesta koko vuodelle, hintana n. 450€ (tai vähän päälle, en suoraan sanottuna oikein muista). Kallista tuokin, mutta menkööt.

Vaikka puhelimella soittaminen erinäisiin virastoihin on ärsyttävää ja vaatii henkistä psyykkausta (itse laitan mielummin sähköpostia, koska puhelin, yh.), suosittelen kuitenkin soittamaan vakuutusyhtiöihin ihan jo siitäkin syystä, että niiden nettisivuista ei tajua mitään. Tarjouspyyntölomakkeiden täyttäminen on yhtä tuskaa (arvioi tulosi ja menosi ja tautisi ja riskisi ja tarvitsetko sitä ja tätä ja tota), enkä henk.koht. pystynyt jossain vaiheessa asennoitumaan koko prosessiin enää missään muussa tilassa kuin valtaisassa raivossa. Lisäksi, koska matkustusaika on noin vuoden, pitää vakuutus laskea eri kautta kuin normaalisti. Ilmeisesti matkustajavakuutus on yleensä voimassa kolme kuukautta, ja sen yli menevä aika lasketaan päivä kerrallaan - ja tämähän on tietenkin kivaa siinä vaiheessa, kun ei tiedä, milloin on tulossa takaisin! Niin, eikä niissä nettilomakkeissa voi tietenkään valita päättymispäivää niin pitkälle.

Long story short: kaikki te, jotka etsitte vakuutusta, soittakaa eri yhtiöihin ja tehkää tarjouspyyntö. Mainitkaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat yhdistykset (esim. ammattiliitot), mihin kuulutte, koska niistä saa yleensä alennusta. Ja varautukaa isoon laskuun. Yyh.

Rokotukset

En ole millään muotoa piikkikammoinen ihminen, mutta sattuneesta syystä nämä Japaniin liittyvät rokotukset vähän hirvittivät. Syy ei ole niinkään itse piikeissä tahi lääkkeissä vaan piikittäjässä, josta avaudun nyt hieman. Jos joku ei ole vielä rokotuksiaan hankkinut, ja on menossa piikitettäväksi YTHS:lle, lukekoot tämän osion suurella mielenkiinnolla!

Japaniin lähteville suositellaan hepatiittirokotuksia sekä suojaa Japanin aivokalvontulehdusta vastaan, eikä sitten sen kummemin mitään muuta. Hepatiiteista toinen minulla jo onkin, ja Hokkaidoon ei tarvitse välttämättä tuota aivojuttua ottaa, kun on kyseistä tautia harvemmin siellä päin esiintyy. Kun sitten juttelin näistä rokotuksista YTHS:n sairaanhoitajan kanssa puhelimitse, rupesi hän selittämään minulle jotain jostain toisesta rokotteesta, jonka voisin ehkä halutessani ottaa, "--etenkin, jos majoitus on asuntolassa". Sain varmuuden vuoksi reseptin sitäkin rokotetta varten, vaikka en oikeastaan sitten tiennyt, mitä varten lääke olikaan.

Muutamaa viikkoa myöhemmin menin sitten reseptien kera apteekkiin, ja nappasin mukaani hepatiittimömmöt ja tuon mystisen et-ehkä-tarvitse-tätä-mutta-ehkä-saatat-tarvita -putelin. Hintaa tuli näille muistaakseni rapiat 120+ euroa, ja koska hepatiittirokotuksia tarvitaan vielä kaksi muutakin, on lisää rahanmenoa vielä luvassa. Varsinaisella vastaanotolla hoitaja vähän ihmetteli, että olin saanut tuohon toiseekin lääkkeeseen reseptin, se kun ei ollut niin olennainen. Vastasin, että otin sen nyt varmuuden vuoksi, kun sitä kerran oli minulle ehdotettu, ja niinpä molemmat piikit minuun sitten tuikattiin. Ajattelin, että kyllä nämä tyypit tietävät, mitä tekevät. Ei kai kukaan mitään turhia lääkkeitä edes ehdota..?

No joka tapauksessa se hoitaja, jonka vastaanotolla olin, oli vähintäänkin erikoinen tapaus, jollei suorastaan outo. Koko tapaaminen alkoi ihan viattomalla ja tavallisella rupattelulla rokotteista sun muusta, kunnes hoitaja alkoi kertomaan vähä vähältä oudompia tarinoita erilaisista rokotteista ja lääkkeistä, joita hän on uransa aikana käsitellyt. Kaikki lauseet sisälsivät vähintäänkin sanat "en tajunnut niistä mitään", "en oikeastaan osannut käyttää niitä" tai "eipä noista kukaan mitään selvää saa". Oloni oli luonnollisesti todella lohdullinen, etenkin kun siinä katselin samalla, kun toinen räpeltää kalliiden lääkkeiden parissa, neula valmiiksi meikäläiseen tähdättynä.... Tämän lisäksi hän ei ollut alkuunkaan varma siitä, kuinka kauan rokotteet ovat voimassa, ja luetteli minulle yksityiskohtaisesti erilaisia netistä löytämiään tilastoja, joista "kukaan ei saa mitään selvää, mitäköhän nääkin tarkottaa.". Ööh...

Long story short, olin vastaanotolla ainakin puoli tuntia kuuntelemassa hoitajan epämääräisiä selityksiä siitä, miten hän ei tiedä mistään mitään, eikä oikeastaan kukaan tiedä mistään mitään jne. En oikein osaa kuvailla tilannetta kunnolla, mutta sanottakoon nyt vaikka niin, että jos olisin a) neulakammoinen tai b) lääkäreitä pelkäävä yksilö, olisin ollut tapaamisen jälkeen aivan totaalisessa paniikissa. Lisäksi myöhemmin kävi ilmi, että se kallis ja mystinen rokote, jonka otin varmuuden vuoksi, on kuta kuinkin turha. Lääkkeen nimen googlettamalla selvisi, että kyseessä olikin jokin keuhkokuumerokote (? tai joku), jota ei käytännössä tarvitse yhtään missään. Se, miksi tällaiseen sain kuitenkin reseptin sen Japanin aivokuumerokotteen sijaan on minulle aikamoinen mysteeri. Jahka YTHS:n porukat palaavat lomiltaan, aion ottaa loputkin hepatiittirokotuksistani ja kinuta itselleni sen aivorokotteen myös - otetaan nyt sitten kaikki mömmöt, kun kerta tällä polulla ollaan! Sitä paitsi äiti maksaa, hah!

Niin ja sekin vielä! Kaverini sxxrx (jonka Kioto-aiheinen vaihtoblogi löytyy osoitteesta http://kittokioto.blogspot.fi/ ) jutteli jotain omista rokotteistaan ja siitä, miten ei voi jumpata tahi saunoa piikitysten jälkeen. Ei mulle vaan kukaan tollasta sanonut... Elin ihan normaalia elämää, täydellisen epätietoisena moisista rajoituksista! Muistaakseni menin lenkille illalla, ehkä saunaankin?

Muutto ja pakkaaminen, osa 1

Vielä muutama viikko sitten asuin ihanassa asunnossa, joka oli tilava, siisti, rauhallisella alueella ja vain pienen bussimatkan päässä Helsingin keskustasta. Jättiläismäisen putkiremonttioperaation takia jouduin kuitenkin muuttamaan asunnostani pois, mikä ei sinänsä haittaa, koska muutto oli edessä joka tapauksessa. Lapsuudenkotini on suht lähellä, joten luonnollisesti muutin sinne (vuokramenot 0,00€, auto käytettävissä, puusauna, iso televisio, varasto tavaroilleni jne.). Ja ainahan sitä nyt muutaman kuukauden kestää kotona asua, eikö..?

Aloitin asuntoni tyhjentämisen hyvissä ajoin, ja myin aika paljon tavaroitani pois. Kirjahyllystä lähti pari kassillista divariin, matto ja pöytä ja epämääräisiä astioita kirpparille, hirvittävä läjä papereita kierrätykseen... Ihanaa päästä kaikesta rojusta eroon! Koko pakkaamisprosessia kuitenkin varjosti se, että en tiennyt ollenkaan, mitä kannattaa pakata vain muutamaksi kuukaudeksi ja mitä yli vuodeksi. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että en oikeasti tarvitse tiettyjä asioita yli vuoteen, ja joudun tunkemaan ne jonnekin kellarin pimeimpään nurkkaan odottamaan paluutani. En ole mikään materialisti, mutta silti aika rankkaa moinen. 

Loppujen lopuksi pakkausurakkani päättyi siihen, että laitoin helposti löydettäviin/avattaviin laatikoihin tärkeimmät dokumentit (lähinnä siis vaihtohakuun liittyvät) ja suurimman osan vaatteistani. Kattava korvakoruvarastoni pieneni muutamaan pariin -- joudun ehkä ostamaan Japanista lisää, voi voi voi! -- ja kenkäparejakin hieman karsin. Vaatteet eivät tietenkään mahtuneet kaikki matkalaukkuuni, joten niitä täytyy vielä vähän setviä.

En ole vieläkään oikein perillä siitä, mitä kaikkea Japaniin tulisi ottaa mukaan (vaatteiden, kenkien ja korvakorujen lisäksi). Passi ja hammasharja? Hiustenkuivaaja ja suoristusrauta saavat jäädä Suomeen, koska Japanissa ne eivät oikein toimi. Ostan sieltä sitten uudet. Vuoden satsi piilareita (120€, auts) ja tietenkin kaikki lääkkeet. Mitä muuta? Sanakirja? Lonely Planet Japan? Aaaapuaaa...! Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä, tosin tavarani ovat nyt niin hujan hajan, että niiden löytäminen nykyisestä majapaikastani on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi.

Sen lisäksi, että omaisuuteni on siellä sun täällä, kirjani kosteassa kellarissa (eiii!!) ja vaatteeni sullottu pieneen kaappiin, on muutos asuinjärjestelyissä osoittautunut muiltakin osin haasteelliseksi. Taustaksi kerrottakoon, että olen asunut yksin lähemmäs kymmenen vuotta, olen tarkka tavaroistani, siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä. Nautin omasta ajasta ja syön mielelläni aamupalan rauhassa, vaikkapa televisiota katsellessa. Nyt kun asunkin vanhempieni kanssa samassa taloudessa, on omiin rutiineihin ollut pakko tehdä joitain muutoksia, kun kaikilla meillä kolmella on oma käsitys siitä, mikä on a) siistiä, b) rauhallista tai c) hyvä telkkarisarja. Ensimmäinen viikko oli aikamoista totuttelua kaikille osapuolille, mutta nyt tilanne on jo hieman tasaantunut ainakin omalta puoleltani. Ja eipä siinä mitään, ihan kivaa olla kotona ja säästää vuokrarahoja, eikä haittaa yhtään että pääsen autolla töihin. Mutta huhhuh, on tämä kyllä.. Äiti ja isä lähtivät kuitenkin neljäksi viikoksi mökille, kaikkien osapuolien iloksi ;)

***

Tässähän tätä asiaa jo vähän tulikin, huhhuh. Seuraavassa postauksessa kerron tosiaan hieman siitä, mitä tapahtui Hokudain sähköpostin jälkeen, ja aiheina on mm. lentolippujen ostaminen ja viisumi. Jee! Yritän sisällyttää koko settiin vähän kuviakin, ettei ole pelkkää tekstiä koko juttu...