Paluushokki ja blogin tulevaisuus

Kohta kaksi kuukautta Suomessa oleskelua jo takana, ja siltä kuuluisalta paluushokilta on edelleen vältytty. Ainakin jotenkin. Tähän mennessä olen vain kerran kokenut kohtalaisen vahvasti sellaisen tunteen, että ollapa Japanissa, mutta jos nyt oikein muistan, liittyi se lähinnä ruokaan (juu, tiedetään, justiinsa valitin japanilaisesta ruoasta...). On mukavaa olla taas kotona, nähdä kavereita ja palata arkeen.

Paluushokki. Tai siis kaaos. Tässä kohtaa tavaroiden purkamista suurin osa on jo korjattu pois... Järkyttävä määrä kamaa yhden vuoden aikana kertynyt. Sotku joka tapauksessa kuvastaa aika hyvin myös pääkopan kaaosta.

Toisaalta se arkeen palaaminen on tässä ehkä ollut vaikeinta. Yliopistolla ei ole tullut pahemmin pyörittyä, sillä opinnoistani puuttuu enää graduseminaari ja itse gradu (piece of cake..). Näistä olisi tarkoitus suoriutua mahdollisimman nopeasti, ja valmistuminen on toivottavasti ajankohtaista vielä tämän lukuvuoden aikana. Toivottavasti. JLPT-koekin on taas jo kohta, tällä kertaa tarkoitus olisi yrittää N1-tasoa, jota tuskin tulen pääsemään läpi...

Sen verran yliopistolla on tullut oltua, että tapasin opettajia/professoreita hyväksilukujen merkeissä. Hokudain opintosuoritukset olisi siis tarkoitus siirtää Helsingin yliopiston rekisteriin, mutta tämäkään ei nyt taas mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus. Yliopiston (ja Kelan) suositus on, että lukuvuodessa suoritettaisiin vähintään 60 opintopistettä, ja ennen vaihtoa tehdyt opintosuunnitelmatkin on ainakin osittain tehty tämä mielessä pitäen. Uhkarohkeasti kirjasin papereihini opintojen yhteismääräksi 65 oparia ja jäin jännittämään, meneekö tämä läpi vai ei. Hokudaissa ei käytetä opintopisteitä, joten suoritusten muuttaminen HY:n pisteiksi hieman tulkinnanvaraista. Hetken kaikki näytti jo hyvältä, sillä sain sekä japanin kielen opettajalta että professoriltamme allekirjoitukset papereihini - 65 opintopistettä plakkarissa, jee! Kunnes sitten hetkeä myöhemmin sain toimistolta sähköpostia, jossa kerrottiin papereissani olevan "laskuvirhe", ja että pisteitä poistetaan 10. 

Nuo 10 opintopistettä ovat aika olennaiset valmistumiseni kannalta, ja lienee sanomattakin selvää, että koko tilanne otti aika paljon päähän. Kiitos ihanalle Saaralle, joka jaksoi kuunnella itkupotkuraivareitani! <3 Tätä tilannetta nyt sitten selviteltiin pari päivää, ja lopputuloksena oli se, että oppiaineen "käytäntönä" on ollut, että vaihtovuodesta saa yhteensä 55 opintopistettä. Moisista käytännöistä olisi mielestäni ihan aiheellista kertoa opiskelijoille jo etukäteen, ja esim. hyväksilukuohjeissa voisi olla näistä edes jonkinlainen maininta... Japanin opettajamme oli kuitenkin armollinen, ja soi minulle vielä neljä ylimääräistä pistettä, josta olen kovin kiitollinen. Kyseisiä pisteitä ei ole kyllä vielä näkynyt rekisterissä, mutta ehkä ne sinne joskus ilmestyvät. Toivottavasti. 

Kun vaihdosta palaa kotiin, on yleisen orientoitumisen ja sen kuuluisan paluushokin lisäksi aika läjä paperitöitä, joita pitää tehdä. Todistuksia pitää palauttaa sinne sun tänne, lomakkeita täyttää, asuntoasioita järjestellä ja Kelallekin pitää selvittää, miksi opintoja ei edeltävältä lukuvuodelta näytä olevan. Yksittäin kaikki nämä ovat ihan hoidettavissa, mutta kieltämättä jossain vaiheessa tuli sellainen olo, ettei näistä papereista pääse ikinä eroon. Siihen nyt sitten vielä päälle se hyväksilukuprosessin aiheuttama stressi ja kaaos. En edelleenkään ihan ymmärrä, mistä koko hommassa oli kyse, enkä suoraan sanottuna ole enää edes kiinnostunutkaan, mutta suosittelen kaikkien nykyisten ja tulevien vaihtareiden varmistavan omalta laitokseltaan, onko opintosuorituksiin olemassa jotain rajoituksia. Niin, meillä siis ei ole olemassa mitään ylärajaa näihin pistemääriin, mutta käytäntöjä näköjään on. Että silleen tällä kertaa. 

Mutta ihan sama, en jaksa enää ajatella asiaa. Kiukkusin tästä (ja muutenkin kaikesta byrokratiasta sekä Suomen että Japanin päässä) jo aikani, mutta nyt, kun olen saanut kaikki sotkut selvitettyä ja graduseminaarin aloitettua, olen valmis siirtymään seuraaviin sotkuihin. Ja mikäpä mukavampi sotku, kuin työllistyminen..!

Japanista löytämäni Haro -robotti auttaa gradun kanssa <3

Yleinen ilmapiiri laitoksellamme on ollut jo vuosia, että humanisti tai japanisti ei saa töitä, ainakaan kovin helpolla. Olen aina ollut tämän suhteen aika optimistinen - minulla on paljon työkokemusta ja hyviä kontakteja. Nyt, kun olen etsinyt töitä, olen ilokseni saanut kutsuja erinäisiin haastatteluihin, ja yksi lupaava työpaikka onkin jo vireillä. Mutta ettei tämä nyt ihan liian helppoa olisi, on kyseisen työpaikan kilpailijaksi nyt ilmestynyt toinen, enemmän omaan alaani liittyvä paikka, josta olisin todella kiinnostunut. Tämän jälkimmäisen paikan mahdollinen haastattelu on vasta tämän kuun lopussa, kun taas sen jo melkein sovitun paikan työsopimuksen allekirjoittaminen on mitä todennäköisemmin jo ensi viikolla. A-pu-a. Mennäkö mukavaan, n. 3 kk kestävään, hyväpalkkaiseen mutta yli tunnin työmatkan päässä olevaan työhön mahtavaan työympäristöön, vai odotellako miten käy "oman alan töiden" kanssa? Jälkimmäinenkin olisi hieman lyhyempi keikka, n. 5 kuukautta, ja palkka olisi selvästi huonompi, mutta kontaktit (ja työmatka!!) paljon paremmat. Ääh. Hmm. Ääh. 

Töitä on muutenkin tullut mietittyä aika paljon viime aikoina. En millään jaksaisi enää mitään väliaikaisratkaisuja, mutta toisaalta gradun takia en voi esimerkiksi katsoa töitä muilta paikkakunnilta. Minulla on suht selkeä kuva siitä, mitä haluaisin työkseni tehdä, mikä lienee ihan hyvä juttu, mutta ongelma on toki siinä, miten moisiin töihin pääsee. Suunta on kuitenkin kai oikea, mutta stressiä tällaiset asiat toki tuottavat. Ja muutenkin se kuuluisa "aikuistuminen" kolkuttelee ovella, huh. 

Paluun jälkeen rentouduin jonkin aikaa mökillä. Olo oli seesteinen, pyrkikäämme palaamaan siihen!

Byrokratia ja työt. Asuntoasiat ja raha. Sun muut. Kaikkea on tullut pohdittua ja stressattua, ja tulipa tässä yksi päivä sitten mieleen, että menisikö tämä edes osittain sen paluushokin piikkiin? Normaaleita asioita nämä toki ovat, ja ainahan näistä on huolehdittu, mutta ehkä osa paluushokkia on se, että kaikkia näitä asioita joutuu miettimään samaan aikaan, ja vieläpä suht tiukalla aikataululla. Mikään kulttuurishokki tämä kylläkään ei ole, siitä ei ole ollut merkkiäkään. Muutamat vaihtarikaverit ovat kertoneet, että heillä on ollut kotiinpaluu jotenkin vaikeaa, mutta näitä edellä mainittuja asioita lukuunottamatta oma elämäni on rullaillut eteenpäin ihan normaalisti. Paluushokki ei todellakaan koske kaikkia. 

Eiköhän tämä elämä tästä jossain vaiheessa taas asetu aloilleen. Gradun kanssa tulee varmaan vietettyä paljon aikaa, kuin myös työnhaun ja/tai töiden parissa. Nyt herääkin kysymys siitä, että mitä tapahtuu blogilleni! Uskollisia ja ihania lukijoita on enemmän, kuin mitä osasin odottaa, ja muutamat ovatkin kyselleet, aionko jatkaa blogia vaihdon jälkeen vai en. Hyvä kysymys. Lukeeko tätä kukaan, jos jatkossa kirjoitan töistä ja graduahdistuksesta? Ottakaa kantaa, täällä tahi privana :)

不合格 - The Semi-Epic Fail

JLPT-tulokset tulivat ja menivät, feilasin kokeen vaivaisella kahdella pisteellä! Mainittakoon, että itse kokeessa epäonnistuminen ei minua niinkään harmita (olinhan jo varautunut siihen), mutta 

a) kaksi pistettä! Kaksi!!

b) ...mitä se kertoo itse kokeesta? Jos oikeasti, valehtelematta tai liioittelematta, lottoamalla ja vastauksia arvailemalla saa noinkin hyvät pisteet, niin mitä ihmettä? Uskoni järjestelmään horjuu... 

c) traumatisoiduin tulospäivän tapahtumista hetkellisesti. 

Tai no, "traumatisoitua" on ehkä turhan vahva sana, mutta aikamoinen hulabaloo tulospäivä kyllä oli... Yleisesti ottaen olen suht tarkka kaikista papereistani, tiedän missä mikäkin lippulappunen asuu, enkä erityisemmin heitä mitään pois ennen kuin olen oikeasti varma siitä, että en kyseistä lappua enää tarvitse. Noh, JLPT-paperini olinkin sitten mystisesti kadottanut, siis ne paperit, joissa lukee sekä käyttäjätunnukseni että salasanani (joita ilman en voi katsoa tuloksiani netistä). Siinähän päivä sitten alkoikin mukavasti, kun etsin lappusta ympäri ämpäri asuntoani. 

Tulosten saamisessa oli vieläpä pieni kiirus, sillä jos olisin päässyt kokeen läpi, olisin voinut hakea MEXT -apurahaa. Aikaa tulosten ilmoittamisen ja viimeisen hakupäivän välillä oli ruhtinaalliset muutama arkipäivä. Koko aamupäivän ajan siis yritin kaivaa muististani tunnuksiani, ja ahdistelin muita kokeessa olleita, jos joku olisi mokomat muistanut puolestani. Tällä välin kv-palveluistakin jo ehdittiin soittaa tulosteni perään, ja iltapäivää kohden olin jo aivan raunioina. Loppujen lopuksi marssin kaverin tukemana Japanin suurlähetystöön, jossa ahdistavan jonottelu-ja-papereiden-etsimisoperaation jälkeen sain tarvittavan lapun käsiini, ja pääsin tarkistamaan tulokseni. 

...kaksi pistettä. Pah. Mikä anti-kliimaksi sillekin päivälle. 

Anyway, tästä traumasta olen jo päässyt yli, ja vältyinpähän erinäisten apurahahakemusten täyttelemiseltä (kyseiset paperit eivät kuulemma ole sieltä helpoimmasta päästä..). Palautin kaikki Hokudain hakupaperit yliopiston kv-palveluihin heti seuraavana maanantaina, ja kuriiri kiikutti ne Japaniin joskus viime/tällä viikolla. Nyt sitten vain odottelen, onko Hokudailla mitään kommentoitavaa mihinkään. Jos ei, niin huhtikuun aikana minun pitäisi saada lopullinen varmistus vaihtopaikastani. Sitä odotellessa! Tarkempia tietoja esim. asuntoloista ja saapumispäivistä saan kuitenkin vasta heinäkuussa.

Ja tässä odotellessa aika kuluukin kivasti koulupuuhien parissa. Kandin palautus on ensi viikolla, ja samalla viikolla on myös sakubunin palautus (jonka olin autuaasti unohtanut, hups), japaninkielinen esitelmä politiikasta ja pakollisen työelämäkurssin haastattelutehtävän palautus. Niin, ja töissäkin pitäisi käydä. 

Haastattelutehtävän sain onneksi tehtyä eilen, kun aamupäivän suunnitelmani menivätkin sattumalta uusiksi, ja minulla oli muutama tunti luppoaikaa. Kiitokset "vapaaehtoiselle" haastateltavalle! Politiikkajutun kanssa taas olen parini kanssa totaalisen pulassa. Emme tajua aiheesta mitään, ja siinäpä sitten teemme "yksinkertaisella kielellä" esitelmän sellaisesta aiheesta, josta emme suomeksikaan ymmärrä juuri mitään. Sanakirja ja Wikipedia toki auttavat, mutta kysynpä vaan, että onko järkeä tehdä esitelmä aiheesta, jonka sanasto on oletusarvoisesti sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä? Johan siinä on yleisökin pulassa! Siinäpä sitten selittelemme kymmenen minuutin ajan jotain Japanin parlamentista ja puolueista, hurraa. 

Kandi sentään on vähän edistynyt, mikä on ihan positiivista. Olin koko viime viikon flunssassa ja huomasin, että Buranan, kahvin ja kolmiolääkkeiden yhdistelmä on aikamoinen cocktail, ja sainpa sitten viikon sisään aikaiseksi sellaisen määrän tekstiä, että oksat pois! ....tekstin laatu ei välttämättä ole kauhean korkealla, mutta se nyt on tässä vaiheessa jokseenkin toissijainen ongelma. Kunhan nyt saisi työn edes valmiiksi. Tavoitteenani on palauttaa koko roska viimeistään lauantaina, jotta voin koko sunnuntain kirjoitella sakubuniani.

Maaliskuun ensimmäinen viikko onkin sitten perioditauko, joka tulee kyllä tällä kertaa oikeastikin hyvään väliin. Suunnitelmissa on mm. päiväreissu Turkuun (Alvar! <3) ja sohvalla löhöilyä. Saatanpa jopa lukea jonkun kirjankin! Ehkä käydä elokuvissa? ....lukea tenttiin.....tehdä korjauksia kandiin....käydä töissä....

Hakupapereita, kopioita ja kopion kopioita

Hupsan! Tässähän onkin jo ehtinyt vierähtää tovi sitten viime näkemän. あけましておめでとう vaan kaikille, hyvää uutta vuotta! Horoskooppini lupaa tälle vuodelle paljon matkailua ja opiskelua heti syksystä alkaen, voiko olla, että horoskooppi osuisi kerrankin oikeaan?? 

Viime aikoina on tehnyt kovasti mieli jo hehkuttaa tulevaa vaihtovuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille (melkein tekisi jo mieli pakata vähän tavaroitakin, mutta joku raja nyt sentään...), mutta ikävästi tuolla takaraivossa on koko ajan tietoisuus siitä, että ennen konkreettisia lähtösuunnitelmia on Hokudaista saatava lopullinen varmistus hyväksymisestä. Lähtö tässä vaiheessa on n. 95% varmaa (eli siis tosi tosi varmaa!), mutta sattumoisin tunnen yhden ennakkotapauksen, jonka vaihto peruuntui viime metreillä Japanin päästä johtuen. Ikävää moinen. Onneksi saan sentäs oman varmistukseni jo joskus huhtikuussa, kun taas suurin osa joutuu odottelemaan tietoa koko kesän yli! O.o 

Anyway, hakupapereita on siis tullut täyteltyä viime aikoina. Hieman ennen joulua sain yliopiston kv-palveluista pienen pinon papereita, jotka tulee täyttää ja toimittaa kv-palveluihin. Viimeinen deadline tälle on 5.2. eli ihan kohta. Tärkein papereista on varsinainen hakulomake, jolla haetaan opiskelupaikkaa JLCS-ohjelmaan. Näitä lomakkeita minulla on tietenkin tasan yksi kappale (2 sivua, toinen arkeista kaksipuolinen) ja ne tulee täyttää lähinnä japaniksi. Eeeerrrr.... Kuumottavaa. Tähän mennessä en ole typonnut kovin pahasti, mutta vielä on muutama kohta tyhjänä. 

Hakupaperit ohjeineen. Fancy, eh?

Näissä papereissa kysellään perusasioiden lisäksi ihan uskomattomia juttuja. Esimerkkinä mainittakoon laatikko, johon tulee kirjoittaa koko opiskeluhistoria, siis ala-asteesta lähtien. Luonnollisesti myös aloitusvuosi ja -kuukausi täytyy merkitä, samoin kuin valmistuminen (joo. Tosi elävästi muistan kun "valmistuin" ala-asteelta.) ja opiskeluaika kuukauden tarkkuudella. Siis että jos tähän nyt on jo merkitty, mistä mihin olin ala-asteella/yläasteella/lukiossa, niin miksi kummassa se opiskeluaika pitää sitten vielä erikseen laskea? Ja siks toisekseen, miten se lasketaan?? Yhdeksän kuukautta opiskelua per vuosi? Näin laskettuna olisin ollut ala-asteella vain neljä ja puoli vuotta, mikä kuulostaa jotenkin dorkalta. 

Toinen kuumottava osio on kohta, johon tulee selittää lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä haluaa opiskella Hokudailla. Japaniksi. Kuulakärkikynällä. Yh. Help.

Hakulomakkeiden lisäksi Hokkaidoon pitää toimittaa kopio JLPT-todistuksesta, opintorekisteriote, läsnäolotodistus, valokuva (jolle on oma kohta hakupapereissa, mutta mysteerinä on vielä se, saako valokuvan liimata papereihin, kun sen takapuolella pitää kuitenkin kirjoittaa oma nimi ja sen sellaista), suosituskirje professorilta tai "yliopiston rehtorilta" (hah! nii varmaan), mahdollinen apurahahakemus ja kopio passista. Passini on ihan uunituore, näytän siinä kutakuinkin venäläiseltä terroristilta. Valokuva, JLPT-paperit ja yliopiston paperit on kaikki hankittu, mutta suosituskirje puuttuu vielä. Oletan, että professori on vaan ollut lomalla, eikä siksi ole vielä vastannut kyselyyni kirjeen kirjoittamisesta... Niin ja se apurahajuttu onkin hyvä tarina!

Hokkaidoon lähtijät voivat perinteisesti hakea MEXT -apurahaa (Japanin valtion apuraha ulkomaalaisille japanin opiskelijoille), mutta tänä vuonna hakukriteereihin tuli muutos: hakea voi vain, jos on suorittanut hyväksytysti JLPT N2 -tason. Niin. Niinpä tietenkin. Eihän siitä ole kuin hetki, kun kyseisen kokeen kävin suorittamassa, mutta olisipa ollut kiva silloin tietää, että se voi tähänkin asiaan vaikuttaa. Olisin ehkä lukenut vähän erilaisella mentaliteetilla. Mutta eipä silti, vaikka nyt pääsisinkin kyseisen kokeen läpi, ei tulokset ehdi tulla ajoissa, eli tämä apuraha jää nyt saamatta. Plääh.  

In other news, hakupaperisodan lomassa pitäisi tehdä kandikin. Siis se kandi, joka pitäisi palauttaa helmi-maaliskuussa, jonka eteen en ole toistaiseksi tehnyt juuri mitään. Motivaatiota ei juuri auta tieto siitä, että kukaan ei kyseistä "tutkielmaa" tule sen erityisemmin koskaan lukemaan, so why bother. Mutta materiaalia sentään olen kerännyt, ja eteninpä jopa niinkin pitkälle, että loin koneelle tekstitiedoston mokomaa varten. Hurraa! \o/ Melkein siis valmista jo! 

Epämääräinen läjä kirjoja, joista ehkä mahdollisesti saattaa olla jonkinlaista hyötyä kandia tehdessä. Tai sitten ei.

Kandin tekeminen ei kyllä siis erityisemmin nappaa, mutta toisaalta ihan kivaa sitten, kun se on valmis ja olen taas yhden askeleen lähempänä valmistumista. Tämä ikuinen opiskelijaelämä alkaa jo vähän kyrsiä, olisi varmaan jo korkea aika päästä "oikeisiin töihin" ja kaikkea sen sellaista. Jos kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan, niin Hokkaidosta palattuani minulta puuttuu enää yksi tai kaksi kurssia ja gradu, ja sitten olen ~valmis~. Kuvitelkaa! Hahhaa! ....mutta se kandi pitäisi siis tehdä ensiksi. 

Sigh. 

Hokkaido, here I come!

Juuri kun valitin odottelusta ja siihen liittyvästä tuskasta, niin eikös sähköpostiini kilahtanut sanoilla "Onneksi olkoon!" alkanut viesti - olen siis saanut Helsingin yliopistolta myönteisen päätöksen, ja jollei mitään mullistavaa tapahdu, niin lähden ensi syksynä (alle vuoden päästä! Kuvitelkaa!) Japanin Hokkaidon yliopistoon opiskelemaan japania ja Japanin kulttuuria. 

....JIHUU! : D

Aikamoista! Muutama päivä meni asian prosessoimiseen ja sellaiseen yleiseen "ohhoh, kuinkas tässä nyt pitäisi asiaan suhtautua" pohdintaan, eikä tätä nyt vieläkään ole ihan lopullisesti sisäistänyt. Toisaalta, eipä sitä nyt vielä ole saanut lopullista varmistustakaan asiaan (sen saa vasta joskus kesällä Hokkaidon päästä), mutta silti. Onneksi moni kaverini sai myös vaihtopaikan, niin ei tarvitse yksin pohdiskella näitä kaikkia juttuja. 

Mutta siis, tarina kokonaisuudessan. Me kaikki hakijat saimme viime tiistaina sähköpostia, jossa itse kukin sai tietää kv-palveluiden päätöksen. Jotkut pääsivät ensimmäiseen hakukohteeseensa, jotkut toiseen, ja jotkut eivät ollenkaan (jälkimmäinen on tietenkin se ikävin vaihtoehto, mutta onneksi aina voi hakea uudestaan seuraavana vuonna.. nimim. "kokemusta on"). Hokkaidon JLCS-ohjelmaan kiintiö on ollut yksi, mutta tänä vuonna HUSTEP-linjalle ei valittu ketään, joten kv-palvelut lähettävät JLCS-linjalle kaksi opiskelijaa. Toivottavaa olisi, että Hokkaido myöskin on valmis vastaanottamaan kaksi meikäläistä.... Johon liittyen, en vieläkään tiedä, kuka se toinen Hokkaidoon valittu on! Kuulemma eräs sempai on myös hakenut JLCS:ään, ehkäpä se on hän? Mysteeri kyllä varmaan selviää piakkoin, luulisin. 

Ensimmäinen asia mitä sähköpostin vastaanottamisen jälkeen piti tehdä, oli tietenkin vaihtopaikan vastaanottaminen. Tämä tapahtui Mobissa, ja täytyy kyllä sanoa, että kohdan "yes" klikkaaminen oli äärettömän jännittävää! Elämän pieniä iloja, haha! Anyway, tämän jälkeen Mobiin piti myös täyttää muutamia tietoja, esim. pankkitilin numero ja sen sellaista. Jos joku nyt tässä vaiheessa osaa sanoa, mikä on "bank number" (ei, se ei ole tilinumero) ja onko "social insurance number" sama kuin henkilötunnus, niin antaa kuulua vaan. Ei ole siis ihan niin helpoksi tehty tätäkään, mutta ehkäpä tämä nyt ei ole ongelmista suurin. Tärkein on kuitenkin tehty, eli paikan vastaanottaminen. 

Ensi viikolla saamme kaikki kirjallisen infopaketin, missä kerrotaan mitä seuraavaksi pitää tehdä. Nyt alkaa siis se varsinainen hakurumba - Hokkaidoon pitää hakea, apurahoja pitää hakea, jossain vaiheessa pitää tehdä ilmoitus Kelaan ja maistraattiin ja herra teis mitä kaikkea... Hommaa siis riittänee, ja kaikki tarvittavat paperit pitää palauttaa kv-palveluihin helmikuun alussa. Sattumoisin kandityöni deadline on samoihin aikohin, how wonderful...! 

Kaikkea jännää siis tulossa, ja luonnollisesti päällimmäisenä on mielessä se, mitä kaikkea pakkaan mukaani, ja mitä teen kaikille Suomeen jääville tavaroille... Niin, ja tietenkin se, että mitäs sitten tapahtuu, jos Hokkaidosta saakin kielteisen päätöksen. Tämän pitäisi olla suhteellisen epätodennäköistä, mutta eräälle kaverille kävi juuri niin, että kuukausi ennen lähtöä koko homma peruuntui. Masentava ajatus. But let's not go there. 

Ai niin, se JLPT:kin tuli tehtyä! Järkyttävän huonolla menestyksellä kylläkin. Siitä huolimatta, että meitä varoiteltiin useaan kertaan kertomasta mitään kokeesta "sosiaalisessa mediassa tai internetissä", aion nyt sanoa siitä muutaman valitun sanan. Ensinnäkin, kirjallinen koe oli vaikea ja järkyttävän pitkä. Toisekseen, kuuntelu oli naurettavan helppo ja suhteellisen lyhyt. 

En usko, että pääsen koetta läpi, mutta toisaalta eipä sillä niin väliä. Toivoisin kuitenkin olevani jo sillä tasolla, että olisi mokomassa pärjännyt - yhden kaverin kanssa tuli juteltua kokeen jälkeen, että tuon tasoisia lukutekstejä meillä pitäisi olla nyt japanin tunneilla. I wish! 

Japanin tunneista voisinkin kirjoittaa postauksen jossain vaiheessa, jahka vähän jäsennän ajatuksiani sen suhteen. Suffice it to say, enää yksi tentti jäljellä ja sitten on loma. Hallelujah! 

Odottamisen tuskaa...

Raivostuttavaa. Odottaminen on raivostuttavaa.

Grr.

Vaihtohaun tulosten odotteleminen on raivostuttavaa, mutta oikeastaan ärsyttävintä ja hankalinta on se, että aiheesta ei oikein voi (tai viitsi) puhua kenenkään kanssa. Monia hakijoita ahdistaa niin paljon, että vaihto on kokonaan kielletty puheenaihe. Sukulaisten ja kavereiden suusta taas kuulee ne tyypilliset "no kyllähän sä nyt sinne pääset" -kommentit, jotka ovat enemmän rasittavia kuin rohkaisevia. Lisäksi, koska itse haen ensisijaisesti Hokkaidoon (jonne hakijoita on ilmeisesti aika vähän, toisin kuin aina yhtä suosittuihin Tokion ja Kioton yliopistoihin), en ilmeisesti saisi kommentoida hakuprosessia joidenkin mielestä lainkaan, koska "no sä nyt ainaki pääset!" ja niin edelleen. Kai nyt kaikki saavat olla hermostuneita ja miettiä, miten tässä käy?

Kaiken lisäksi, Hokkaidoon nyt kuitenkin on vain yksi paikka per linja, ja viime vuonna hakijoita oli runsaasti, joten hitostako sitä tietää, miten tässä käy. Onhan se kiva olla optimistinen, mutta ei ehkä kuitenkaan sillä hinnalla, että tulisi olla jotenkin syyllinen olo siitä, että minulla on jotenkin mukamas "paremmat mahdollisuudet". En myöskään erityisemmin välitä sellaisista vihjailuista, joiden mukaan olisin jotenkin taktikoinut hakukohdetta valittaessa - kyllä Hokkaido on ollut minulla ykkösvaihtoehto lähes koko ajan. Tai no, ei kukaan ole noin sanonutkaan, mutta vähän sellainen kutina välillä on ollut. Joten, long story short, olisipa tulosten odottelu jo ohi!

Grr, grr.

....pieniä kaamosmasennuksen merkkejä ilmassa. Suffice it to say, tämä on rasittavaa aikaa. Onneksi kuitenkin aika on mennyt nopeasti (ainakin tähän mennessä), ja kohta on se kirottu JLPT:kin pois alta. Eipä ole siihenkään tullut enää luettua juuri lainkaan, luovutin. Olisi kyllä ihan kiva päästä N2 läpi, mutta kun ei.

Motivaatio on ollut aikalailla hakusessa viime aikoina. Japanin tunneilla ei oikein edetä mihinkään (in my humble opinion) ja kirjat ovat suorastaan masentavia. Toivoisin jotain valtavaa muutosta ensi lukukaudelle, koska omalta osaltani tämä syksy on mennyt kyllä ihan pipariksi. Kandiinkaan en ole jaksanut panostaa vielä yhtään, ja vapaapäiväni kuluvat tekemällä kaikkea muuta paitsi koulujuttuja. Puuh.Tälle syksylle olisi vielä jälkellä nämä:

- JLPT N2 (1.12.)

- sakubun, aiheena sosiaalinen media (viim. pal. 4.12.)

- minitesuto, kanjit kpl 9-10 (5.12.)

- japanin tentti, kpl jotain-jotain (12.12.)

- jotain muuta? en muista... tai siis kandin tekemistä, tietty.

Mistään noista en aio ottaa mitään erityistä paniikkia, mutta kun nyt jaksaisi edes jotain tehdä niiden eteen..! Sakubunkin on jo puoliksi suunniteltu, se täytyisi vain kirjoittaa.... Edellinen japanin tentti meni päin puuta heinää, joten sitä varten voisi tällä kertaa yrittää vähän lukea (tosin, in my defence, en kestä sellaisia tenttejä, jotka perustuvat siihen, kuinka hyvin on opetellut kirjan ulkoa...). Minitesutot ovat tähän menessä menneet ihan hyvin, no panic there. Kandi, no... Palautus joskus helmikuussa.

Keväällä aion kyllä vähän ryhdistäytyä tämän homman kanssa. Itseopiskelu on onneksi aina sopinut minulle, ja sillä linjalla varmaan täytyy jatkaa, oivoi. Kohta on onneksi joululoma, niin saa vähän ladata akkuja! 

頑張りましょう！tai jotain. 

jk. Pidin jossain välissä tauon kirjoittelussa, ja siinä välissä taistelin edellä mainitun sakubunin valmiiksi. Juhuu!

Mobility Online ja kumppanit, osa 2

I'm still here..! Blogi on edelleen (toistaiseksi) pystyssä, ja bloginpitäjäkin hengissä. Viime aikoina on ollut hieman rankkaa opiskelun ja elämän kanssa, mutta nyt, kun joululoma alkaa lähestyä ja tiedossa on kaikkea kivaa (Turkuuuuu!), on jo vähän helpompi hengittää. Aloitin myös pitkästä aikaa lenkkeilyn, jos vaikka osallistuisi Naisten Kymppiin keväällä...... Aika hurja vaatimus ^^"

Joulukuu siis lähestyy, ja niin myös vaihtohaun tulosten julkistaminen. Kuulin tuossa eräänä päivänä, että joskus tulokset ovat tulleet jo marrakuun lopussa, ääk! Joka tapauksessa tulosten tulemiseen on enää ~alle kuukausi~ ja itse kutakin alkaa jo vähän ahdistaa.. Onneksi joulukuun alussa on JLPT, a very good distraction. Mutta ennen kuin kerron siitä sen enempää, käydään nyt tämä Mobi -juttu ensin loppuun asti.

Mobi, tuo ihana hakuportaali, aukeaa ihan eri näköiseksi sen jälkeen, kun viimeksi mainittu hakulomake on täytetty. Tästä eteenpäin Mobin käyttäminen on jokseenkin simppeliä, mutta supervanhan layoutin takia on koko ajan sellainen olo, että väärää nappia klikkaamalla onnistuu lähettämään hakijapalveluihin puolivalmiin hakemuksen, jossa ei lue mitään älykästä. Fear not, tämä ei ole mahdollista.

Vihreistä palluroista voi seurata, missä mennään. Ulkoasu edelleen vanhahtava, kuten näkyy...

Tuosta uudesta näkymästä on helppo seurata sitä, missä kohtaa hakuprosessia menee. Vihreät pallurat kertovat, mikä osio on jo tehty, ja jokaisen osion vieressä olevaan ruutuun tulee pieni vihreä check-merkki. Eri tehtävät on listattu Mobiin järjestyksessä, eikä niitä (tietääkseni) ole mahdollista tehdä yhtä ennen toista. Yllä olevasta kuvasta huomaa, että valokuvan kohdalla ei ole check-merkkiä - valokuva ei ole pakollinen, mutta tähän liittyy kyllä tarina, jonka voin teille jakaa....

Valokuva ei siis ole pakollinen, ja oikeastaan juuri kukaan ei sitä hakemukseensa laita. Minulla sattui olemaan koneella suht kelvollinen passikuva omasta pärstästäni ja ajattelin että mikäs siinä, laitetaan kuva nyt sitten. So far so good. Kun sitten tulostin valmiin hakemuksen, niin eikös se perhanan kuva ollut liian iso! Tiedosto itsessään oli kyllä ihan oikean kokoinen (eikä sen pienentäminen auttanut mitään), mutta jostain syystä paperiseen hakulomakkeeseen ilmestyi sellainen jättiläismäinen naama, josta vain noin puolet mahtui marginaalien sisään o.O Ja mikä parasta, kuvaa ei saanut itse poistettua! Grr! Onneksi admin auttoi ja poisti kuvan, ja onneksi siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire, mutta pieni paniikki ehti iskeä.

Tätä minipaniikkia edelsi kuitenkin myös toinen, vähän isompi paniikki. Kumpaakin hakukohdetta varten tulee täyttää opintosuunnitelma, eli kirjata ylös mitä kursseja aikoo opiskella, millä ne aikoo hyväksilukea, ja kuinka paljon niistä saa opintopisteitä. Näiden tietojen kaivaminen on operaatio, johon suosittelen varaamaan paljon aikaa. Suosittelen myös lukemaan kaikki kohdat sata kertaa, koska virheitä sattuu ja tapahtuu, etenkin allekirjoittaneelle...

Oma big mistakeni kävi Doshishan opintosuunnitelman kohdalla. Olin juuri menossa professorin luokse hyväksyttämään suunnitelmani, kun eräs toinen hakija kysäisi, miksi Doshishan opintosuunnitelmani oli niin paljon lyhyempi, kuin hänellä. Haa. Hahahaha. Kas. Olin tehnyt paperin puolen vuoden (eli 20:n creditin) mukaan, kun vuoden vaihtoa varten luonnollisesti tarvittaisiin puolet pidempi versio! Onneksi minulla oli kaikki muistiinpanoni yms. paperit mukana, joten ei auttanut kuin juosta Aleksandrian tietokoneille, tehdä uusi suunnitelma, printata se, allekirjoittaa ja rynnätä takaisin professorin vastaanotolle. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jos M ei olisi huomannut virhettäni, olisi hakemus ollut hylätty. Eli siis, ~kannattaa lukea kaikki ohjeet sata kertaa~ niin välttyy moisilta paniikkikohtauksilta...

Jahka sain kaikki printattua, allekirjoitettua, hyväksytettyä ja leimattua, kiikutin paperit päärakennuksen toimistolle hyvissä ajoin ennen määräajan umpeutumista. Oli aika helpottavaa päästä papereista eroon - jos en olisi palauttanut niitä ajoissa, olisin varmaan a) onnistunut hävittämään jotain tai b) muokannut hakemusta niin monta kertaa, että lopputulos olisi ollut aivan kaamea. Mutta toisaalta nyt, kun kaikki on tehty, ei auta kuin odotella..

Tulosten julkistamisen päivämäärästä liikkuu eri arvioita. Virallinen versio on "joulukuun puoliväliin mennessä", mutta monet aikaisempien vuosien hakijat ovat sanoneet, että siinä itsenäisyyspäivän tienoilla voi alkaa jo valmistautua henkisesti. Toiset taas ovat sanoneet, että tulokset ovat joskus tulleet JLPT -kokeen alla (joka tosin on aina satunnaisesti ollut itsenäisyyspäivänä), ja villein versio on nyt se blogin alussakin mainittu marraskuun loppu. Yyh. Odottavan aika on pitkä! Monet tutuistani ovat julistaneet vaihdon kokonaan kielletyksi puheenaiheeksi...

Mutta kuten sanottua, tekemistä on riittänyt tässä odottelun ohella. JLPT järjestetään tänä vuonna 1.12. Espoon Dipolissa, ja olen ilmoittautunut N2 -tason kokeeseen. Pfff.... En aluksi ajatellut, että kokeella olisi sen enempää mitään väliä, mutta jokin aika sitten (siis alle kuukausi ennen koetta) päätin, että ei hemmetti olisihan tuo kiva päästä läpi, kun on osallistumismaksunkin maksanut. Ja niinpä aloitin lukemaan, ihan liian myöhään. Opiskelun tukena on ollut Nihongo So-matome N2 -kirjasarja, mutta lukemisen laatu on kyllä ollut kaikkea muuta, kuin hyvää...

Kirjasarjan kaikki viisi osaa, kansilla ja ilman. Niin kuin kaikki japanilainen tavara, ovat nämäkin ihan liian söpöjä...

Esimerkkiaukeama. Kappaleiden kuvitukset ovat aika mahtavia, haha!

Sarjaan kuuluu viisi osaa: sanasto, kielioppi, kanjit, luetun- ja kuullunymmärtäminen. Kappaleet ovat todella simppeleitä, ja ne on jaoteltu hyvin (yksi aukeama päivässä/kirja), sikäli mikäli aloittaisi lukemisen ajoissa. Koska minähän en ollut kirjoihin koskenutkaan kun vasta jokunen aika sitten, en ihan enää ehdi lukea kaikkea, enkä ainakaan siinä tahdissa, kuin mitä kirjat suosittelevat. Totesin, että jos vain suosiolla jätän luetun- ja kuullunymmärtämiset väliin, ja edes lukaisen nuo kolme muuta kirjaa läpi, niin hyvä tulee. Tai siis ei hyvä, mutta ehkä marginaalisesti parempi edes. Sanastokirjan luin loppuun viime tai toissa viikolla, ja kielioppikirja tuli valmiiksi eilen. Nyt olisi sitten jäljellä ne pirun kanjit, eli tulipa sitten jätettyä se vaikein viimeiseksi. (Sattumoisin meillä on huomenna kanjikoe, eli niitä nyt pitäisi lukea joka tapauksessa, mutta kun ei.)

En kyllä todellakaan ole lukenut erityisen hyvin, eikä odotukset ole mitenkään erityisen korkealla... Kirjoissa olevia tehtäviä en ole tehnyt juuri lainkaan, mutta sanaston/kielioppiasiat olen opetellut edes jotenkin. En usko, että pääsen kokeesta läpi, mutta kai sitä nyt on edes vähän paremmin valmistautunut, kuin muutama viikko sitten. Ja onhan tässä vielä aikaa, peräti 12 päivää...... Argh :'D

On tämä kyllä kummallista. Olen aina ollut sellainen, joka tekee kaiken ajoissa ja palauttaa kaikki paperit hyvissä ajoin ennen deadlinea, mutta tämä syksy on kyllä mennyt ihan pipariksi. I've become a procrastinator, nooo! Sentäs palautin vaihtopaperit ajoissa, mutta kaikki muu on kyllä ihan plööörh. 頑張らなきゃ, ei auta kuin tsempata!