Kandi on palautettu, huh! Vihdoinkin. Tai oikeastaan palautin sen jo jokunen aika sitten, koska luulin viimeisen palautuspäivän olevan paljon aikaisemmin, kuin mitä se sitten olikaan. Kiirehdin siis turhaan, mutta toisaalta ei haittaa, onpahan tehty sekin työ. Nyt olisi enää jäljellä opponointi ja muut muodollisuudet, ja sitten onkin sillä osastolla kaikki valmiina - kypsyysnäytettä lukuunottamatta, tietenkin.
Hokkaidosta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta lopullinen varmistus saapuneekin vasta ensi kuun puolivälissä. Aikani kuluksi olen stalkannut muita Japanissa/Hokkaidossa olleita vaihtareita Facebookissa, ja käynyt läpi kampusalueella ja Sapporossa otettuja valokuvia. Täällä Suomen päässä oleminen on viime aikoina ollut jokseenkin tuskaista, joten henkisesti olen jo toinen jalka Japanissa...
Huomasin kuitenkin taas, että aika menee suht nopeasti - nytkin on jo maaliskuun puoliväli, kandi viittä vaille valmiina ja tämän lukuvuoden viimeinen periodi on käynnissä. Viimeisestä olen erityisen kiitollinen, sillä opiskelumotivaationi on ollut jyrkässä laskussa jo who knows kuinka pitkän aikaa. Japanin ja japaninkielisen keskustelukurssin opetusmetodit eivät aina ihan sovi minulle, ja välillä koen taitojen enemminkin taantuneen tämän vuoden aikana. Parhaillaan käynnissä olevan japanin kurssin tavoitteena olisi pystyä lukemaan japanin kielisiä artikkeleita ja akateemisia tutkimuksia sanakirjan avulla, mutta tästä tavoitteesta on kyllä mielestäni luovuttu jo aikoja sitten.
Uskon ja ymmärrän, että opettajillamme on kiire ja monta rautaa tulessa samaan aikaan, mutta kiire on opiskelijoillakin ja on ikävää, että kurssin taso kärsii sen takia. Monet ovat kerrat, kun olemme kuulleet, että ensi vuonna asiat ovat paremmin, kirjat ovat fiksumpia ja aikataulut valmiina, mutta eipä se synkkinä päivinä paljon lohduta, kun ainakin omalla kohdalla tuntuu välillä siltä, että kurssista ei jää mitään käteen. Tunnustan kyllä, että en nyt ihan niin hirveän aktiivinen ole kurssilla ollutkaan ja tiedostan, että voisin tehdä oman oppimiseni eteen vaikka mitä, mutta tunneilla olo on välillä kovin turhauttavaa. Mutta minkäs teet, valittamisella ei saavuta mitään! Nyt kun aikatauluni (kandin palauttamisen jälkeen) hieman helpottavat, voin aloittaa taas japanin itsenäisen opiskelun. Jokunen aika sitten tuli investoitua uusiin kirjoihinkin, jotka ostin senpailta suht edullisesti. 楽しみ・・・
 |
| Uudet, käytetyt kirjani. "Keskitasosta edistyneeseen!" Näiden lisäksi ajattelin käydä läpi myös JLPT-kirjoja, erityisesti niitä, joita en ennen koetta ehtinyt avatakaan.... |
Tässä lukuvuoden loppua ja vaihdon alkua odotellessa olen myös tutkaillut Hokkaidon yliopiston kotisivuja jonkin verran. Jokunen aika sitten kävin sivustot läpi oikein urakalla, mutta nyt olen lähinnä keskittynyt asuntolajuttuihin. Asuntolat ovat kuulemma tosi kivoja ja siistejä (paitsi miesten puolella...) ja hyvällä paikalla. En vielä tiedä, miten asuntolahuoneita haetaan, mutta Facebook-stalkkauksen avulla selvitin, että tieto siitä, minkä huoneen kukakin saa, voi tulla niinkin myöhään kuin vasta syyskuussa. Samoin tieto toivotusta saapumispäivästä saattaa mennä aika myöhään, mikä on vähän ongelmallista lentolippujen kannalta.
Eilen tuli mieleeni, että en oikeastaan tiedä Sapporosta juuri mitään, paitsi lumifestivaalin ja Sapporo Beer -oluen, luonnollisesti. Pikainen googlaus kertoo, että Sapporossa on ei vain kuuluisa olutmerkki, vaan myös kuuluisa olutmuseo! Sinne! Sapporo on ilmeisesti japanilaisen oluen syntykaupunki, ja Sapporo Beer Museumissa järjestetään myös olutmaistajaisia. Eikä tässä vielä kaikki! Sapporossa on myös suklaatehtaan ylläpitämä suklaamuseo ja -puisto! Hurraa! Vaihtovuosi kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta! Shiroi Koibito Park (白い恋人パーク, "valkoisten rakastavien puisto".... tai ennemminkin "valkoista suklaata rakastavien puisto". Jälkimmäinen käännös on ehkä vähän toivottavampi, mutta saa korjata jos olen väärässä!) on alue, jossa on suklaa-aiheisten näyttelyiden lisäksi kahvila, ravintola ja ilmeisesti ikkuna, mistä näkee, kuinka keksejä valmistetaan. Veikkaan, että saatan viettää Sapporon vuoteni oluen ja suklaan merkeissä. Ja tiedän jo etukäteen pari tyyppiä, joiden kanssa ainakin jälkimmäisessä paikassa on pakko vierailla (you know who you are!).
Eräs kaverini kysyi minulta eilen, jännittääkö minua lähteä vuodeksi Japaniin. Vastasin, että ei oikeastaan. Varmasti se jännitys ja ahdistus ja suuren suuri paniikki iskevät kaikki jossain vaiheessa oikein koston kera, mutta toistaiseksi lähtö tuntuu vielä aika kaukaiselta asialta. En osaa ihan kuvitella, että puolen vuoden päästä olen toisella puolella maailmaa ihan yksikseni (tiedoksi Kiotoon ja Tokioon lähteville vaihtarikavereille, että aion tulla kyläilemään usein...), mutta tällä hetkellä olen lähinnä vain innoissani. Ja kuten sanottua, aika kuluu aika mukavasti kaikkien muiden hommien parissa, joten aikaa ahdistumiselle ei ole juuri edes löytynyt. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti