Mobility Online ja kumppanit, osa 2

I'm still here..! Blogi on edelleen (toistaiseksi) pystyssä, ja bloginpitäjäkin hengissä. Viime aikoina on ollut hieman rankkaa opiskelun ja elämän kanssa, mutta nyt, kun joululoma alkaa lähestyä ja tiedossa on kaikkea kivaa (Turkuuuuu!), on jo vähän helpompi hengittää. Aloitin myös pitkästä aikaa lenkkeilyn, jos vaikka osallistuisi Naisten Kymppiin keväällä...... Aika hurja vaatimus ^^"

Joulukuu siis lähestyy, ja niin myös vaihtohaun tulosten julkistaminen. Kuulin tuossa eräänä päivänä, että joskus tulokset ovat tulleet jo marrakuun lopussa, ääk! Joka tapauksessa tulosten tulemiseen on enää ~alle kuukausi~ ja itse kutakin alkaa jo vähän ahdistaa.. Onneksi joulukuun alussa on JLPT, a very good distraction. Mutta ennen kuin kerron siitä sen enempää, käydään nyt tämä Mobi -juttu ensin loppuun asti.

Mobi, tuo ihana hakuportaali, aukeaa ihan eri näköiseksi sen jälkeen, kun viimeksi mainittu hakulomake on täytetty. Tästä eteenpäin Mobin käyttäminen on jokseenkin simppeliä, mutta supervanhan layoutin takia on koko ajan sellainen olo, että väärää nappia klikkaamalla onnistuu lähettämään hakijapalveluihin puolivalmiin hakemuksen, jossa ei lue mitään älykästä. Fear not, tämä ei ole mahdollista.

Vihreistä palluroista voi seurata, missä mennään. Ulkoasu edelleen vanhahtava, kuten näkyy...

Tuosta uudesta näkymästä on helppo seurata sitä, missä kohtaa hakuprosessia menee. Vihreät pallurat kertovat, mikä osio on jo tehty, ja jokaisen osion vieressä olevaan ruutuun tulee pieni vihreä check-merkki. Eri tehtävät on listattu Mobiin järjestyksessä, eikä niitä (tietääkseni) ole mahdollista tehdä yhtä ennen toista. Yllä olevasta kuvasta huomaa, että valokuvan kohdalla ei ole check-merkkiä - valokuva ei ole pakollinen, mutta tähän liittyy kyllä tarina, jonka voin teille jakaa....

Valokuva ei siis ole pakollinen, ja oikeastaan juuri kukaan ei sitä hakemukseensa laita. Minulla sattui olemaan koneella suht kelvollinen passikuva omasta pärstästäni ja ajattelin että mikäs siinä, laitetaan kuva nyt sitten. So far so good. Kun sitten tulostin valmiin hakemuksen, niin eikös se perhanan kuva ollut liian iso! Tiedosto itsessään oli kyllä ihan oikean kokoinen (eikä sen pienentäminen auttanut mitään), mutta jostain syystä paperiseen hakulomakkeeseen ilmestyi sellainen jättiläismäinen naama, josta vain noin puolet mahtui marginaalien sisään o.O Ja mikä parasta, kuvaa ei saanut itse poistettua! Grr! Onneksi admin auttoi ja poisti kuvan, ja onneksi siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire, mutta pieni paniikki ehti iskeä.

Tätä minipaniikkia edelsi kuitenkin myös toinen, vähän isompi paniikki. Kumpaakin hakukohdetta varten tulee täyttää opintosuunnitelma, eli kirjata ylös mitä kursseja aikoo opiskella, millä ne aikoo hyväksilukea, ja kuinka paljon niistä saa opintopisteitä. Näiden tietojen kaivaminen on operaatio, johon suosittelen varaamaan paljon aikaa. Suosittelen myös lukemaan kaikki kohdat sata kertaa, koska virheitä sattuu ja tapahtuu, etenkin allekirjoittaneelle...

Oma big mistakeni kävi Doshishan opintosuunnitelman kohdalla. Olin juuri menossa professorin luokse hyväksyttämään suunnitelmani, kun eräs toinen hakija kysäisi, miksi Doshishan opintosuunnitelmani oli niin paljon lyhyempi, kuin hänellä. Haa. Hahahaha. Kas. Olin tehnyt paperin puolen vuoden (eli 20:n creditin) mukaan, kun vuoden vaihtoa varten luonnollisesti tarvittaisiin puolet pidempi versio! Onneksi minulla oli kaikki muistiinpanoni yms. paperit mukana, joten ei auttanut kuin juosta Aleksandrian tietokoneille, tehdä uusi suunnitelma, printata se, allekirjoittaa ja rynnätä takaisin professorin vastaanotolle. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jos M ei olisi huomannut virhettäni, olisi hakemus ollut hylätty. Eli siis, ~kannattaa lukea kaikki ohjeet sata kertaa~ niin välttyy moisilta paniikkikohtauksilta...

Jahka sain kaikki printattua, allekirjoitettua, hyväksytettyä ja leimattua, kiikutin paperit päärakennuksen toimistolle hyvissä ajoin ennen määräajan umpeutumista. Oli aika helpottavaa päästä papereista eroon - jos en olisi palauttanut niitä ajoissa, olisin varmaan a) onnistunut hävittämään jotain tai b) muokannut hakemusta niin monta kertaa, että lopputulos olisi ollut aivan kaamea. Mutta toisaalta nyt, kun kaikki on tehty, ei auta kuin odotella..

Tulosten julkistamisen päivämäärästä liikkuu eri arvioita. Virallinen versio on "joulukuun puoliväliin mennessä", mutta monet aikaisempien vuosien hakijat ovat sanoneet, että siinä itsenäisyyspäivän tienoilla voi alkaa jo valmistautua henkisesti. Toiset taas ovat sanoneet, että tulokset ovat joskus tulleet JLPT -kokeen alla (joka tosin on aina satunnaisesti ollut itsenäisyyspäivänä), ja villein versio on nyt se blogin alussakin mainittu marraskuun loppu. Yyh. Odottavan aika on pitkä! Monet tutuistani ovat julistaneet vaihdon kokonaan kielletyksi puheenaiheeksi...

Mutta kuten sanottua, tekemistä on riittänyt tässä odottelun ohella. JLPT järjestetään tänä vuonna 1.12. Espoon Dipolissa, ja olen ilmoittautunut N2 -tason kokeeseen. Pfff.... En aluksi ajatellut, että kokeella olisi sen enempää mitään väliä, mutta jokin aika sitten (siis alle kuukausi ennen koetta) päätin, että ei hemmetti olisihan tuo kiva päästä läpi, kun on osallistumismaksunkin maksanut. Ja niinpä aloitin lukemaan, ihan liian myöhään. Opiskelun tukena on ollut Nihongo So-matome N2 -kirjasarja, mutta lukemisen laatu on kyllä ollut kaikkea muuta, kuin hyvää...

Kirjasarjan kaikki viisi osaa, kansilla ja ilman. Niin kuin kaikki japanilainen tavara, ovat nämäkin ihan liian söpöjä...

Esimerkkiaukeama. Kappaleiden kuvitukset ovat aika mahtavia, haha!

Sarjaan kuuluu viisi osaa: sanasto, kielioppi, kanjit, luetun- ja kuullunymmärtäminen. Kappaleet ovat todella simppeleitä, ja ne on jaoteltu hyvin (yksi aukeama päivässä/kirja), sikäli mikäli aloittaisi lukemisen ajoissa. Koska minähän en ollut kirjoihin koskenutkaan kun vasta jokunen aika sitten, en ihan enää ehdi lukea kaikkea, enkä ainakaan siinä tahdissa, kuin mitä kirjat suosittelevat. Totesin, että jos vain suosiolla jätän luetun- ja kuullunymmärtämiset väliin, ja edes lukaisen nuo kolme muuta kirjaa läpi, niin hyvä tulee. Tai siis ei hyvä, mutta ehkä marginaalisesti parempi edes. Sanastokirjan luin loppuun viime tai toissa viikolla, ja kielioppikirja tuli valmiiksi eilen. Nyt olisi sitten jäljellä ne pirun kanjit, eli tulipa sitten jätettyä se vaikein viimeiseksi. (Sattumoisin meillä on huomenna kanjikoe, eli niitä nyt pitäisi lukea joka tapauksessa, mutta kun ei.)

En kyllä todellakaan ole lukenut erityisen hyvin, eikä odotukset ole mitenkään erityisen korkealla... Kirjoissa olevia tehtäviä en ole tehnyt juuri lainkaan, mutta sanaston/kielioppiasiat olen opetellut edes jotenkin. En usko, että pääsen kokeesta läpi, mutta kai sitä nyt on edes vähän paremmin valmistautunut, kuin muutama viikko sitten. Ja onhan tässä vielä aikaa, peräti 12 päivää...... Argh :'D

On tämä kyllä kummallista. Olen aina ollut sellainen, joka tekee kaiken ajoissa ja palauttaa kaikki paperit hyvissä ajoin ennen deadlinea, mutta tämä syksy on kyllä mennyt ihan pipariksi. I've become a procrastinator, nooo! Sentäs palautin vaihtopaperit ajoissa, mutta kaikki muu on kyllä ihan plööörh. 頑張らなきゃ, ei auta kuin tsempata!

Mobility Online ja kumppanit, osa 1

Mobility Online (tuttavallisemmin Mobi), tuo kaikkien hakijoiden paras ystävä ja pahin vihollinen. Mobi on kaiken alku ja loppu, se sivusto, missä hakija ottaa ensimmäiset konkreettiset askeleensa kohti vaihtovuotta. Hakulomake, opintosuunnitelmat ja henkilötiedot täytetään kaikki Mobiin, josta ne löytävät loppujen lopuksi tiensä em. hakujumalien (eli yliopiston kansainvälisten palvelujen) käsiin. 

Mobin käyttäjäystävällisyydestä voidaan olla montaa mieltä - toisin sanoen moni on sitä mieltä, että käyttäjäystävällisyys on tasoa nolla... - ja lienee sallittua sanoa, että sivujen layout on vähintäänkin vanhahtava (kaikella kunnioituksella). Ensimmäinen ongelma tuli vastaan jo alkumetreillä, kun en jostain mystisestä syystä osannut lukea ohjeita (jotka ihan selkeästi sanovat, mitä pitää tehdä ja mistä klikata, mutta jotenkin tällaisessa apua-haen-vaihtoon-pääseeköhän-sinne-ja-mitä-hemmettiä-minä-siellä-sitten-teen-jos-pääsen -paniikissa ohjeet eivät pahemmin tunnu auttavan... Kummallista.) ja palloilin ensimmäisellä sivulla etsimässä sitä yhtä ja ainoaa nappulaa, jota klikkaamalla pääsisi sinne hemmetin hakulomakkeelle. In my defense, tässä kuva kyseisestä sivusta (klikkaa isommaksi). 

Hakulomake aukeaa klikkaamalla vasemmalla olevaa vihreää palluraa... Loogista? Helposti hoksattavissa? You tell me. (Ja kyllä, onhan tuossa ohjeet.  Jälkiviisaus <3)

Jahka pienen pähkäilyn jälkeen sain auki itse hakulomakkeen, pääsin siirtymään seuraavaan osioon, jossa henkilötietojen lisäksi kysytään mm. opintojen keskiarvoa, opintopisteiden määrää jne. Luonnollisesti laskin keskiarvon noin sata kertaa, ihan vain ollakseni varma tuloksesta. Opintopisteiden määränkin laskin useaan otteeseen, vaikka sekään nyt ei ole sieltä vaikeimmasta päästä oleva matemaattinen tehtävä... Tälle sivustolle tulee myös kirjata kohdeyliopistojen lukukausien alku- ja loppupäivämäärät, joka oli sekin aikamoinen haaste. Hokkaidon päivämäärät sentään olivat selkeästi esillä, mutta Doshishan tietoja sai vähän kalastella/arvioida. Suosittelen tulevaisuuden hakijoita tarkastamaan nämä(kin) tiedot ajoissa, ettei tule paniikki... 

Kun kaikki nuo tiedot on täytetty, on aika lähettää hakemus. Iik! hän ajatteli, joskin turhaan. Tärkeitä alustavia tietoja lukuunottamatta, ei tämän sivun tekemiset vielä oikeastaan vaikuta mitenkään mihinkään, vaan kyseessä on vain portti jälleen seuraavalle sivulle, jossa täytellään lisää kohtia. Tämänkin kyllä tiesin, mutta jotenkin tuon ensimmäisen sivun valmiiksi saaminen ja "send" -nappulan (tai mitä ikinä siinä sitten lukikaan..) klikkaaminen tuntuu niin lopulliselta, että loppujen lopuksi aloitin kyseisen sivun täyttämisen peräti kolme kertaa ennen kuin sain sen valmiiksi. Kolme kertaa (lue: kolme päivää) kuulostaa hälyttävän suurelta määrältä, ottaen huomioon, että tässä olikin kyseessä vasta ~hakulomakesivulle rekisteröityminen~ mutta sain kyllä suurta lohtua siitä, että muutama muukin hakija tunnusti palloilleensa ensimmäisellä sivulla vähintäänkin yhtä pitkän ajan. Phew!

Panikoimisen, palloilun ja epämääräisen vitsi-viittisköhän-nyt-vaan-lähettää-tän -epäröimisen jälkeen totesin, että tuskin universumi räjähtää, jos vahingossa a) klikkaan väärää nappulaa tai b) typoan, ja niinpä tämä seikkailu päättyi suhteellisen onnellisesti: rekisteröidyin onnistuneesti ja sain sähköpostiin jatko-ohjeet. Tunsin olevani varsinainen champion of epic proportions! 

...tunnelma hieman latistui, kun vilkaisin Mobin seuraavaa sivua... mutta tarina jatkukoon seuraavassa postauksessa, jossa aiheina mm. perustelukirje, opintosuunnitelmat sekä virheet ja mokailut. Looking forward to it!

(Yllättävän vaikea aihe tämä. Olin jotenkin suunnitellut päässäni koko postauksen alusta loppuun, mutta kun aloitin kirjoittamaan, huomasin että ei hemmetti tästä tule mitään... Pyrin olemaan ei niin sekava, mutta tulevaisuutta ajatellen voipi olla fiksuinta laittaa mukaan vähän enemmän kuvia. Vai?)