Onni on imuri

Onni on imuri, ja toistaiseksi isoin paketti leivänpäällisjuustoa, mitä olen löytänyt - kokonaiset 14 viipaletta! Kuvitelkaa! I'm in heaven..! Imuri puolestaan katosi useita viikkoja sitten, ja kun lattian jynssääminen käsin ei enää innostanut, kävin vohkimassa yhden toisen imurin yläkerrasta (luonnollisesti palautin sen myöhemmin). Miten iloiseksi ihminen voikaan tulla pienistä asioista! 

うれしいLサイズ！Iloinen L-koko! 135 grammaa. L-koko? Hah. Kaipaan Suomen sipsipusseja...

Juusto- ja imurikriisien lomassa blogin kirjoittelu on jälleen jäänyt vähän vähemmälle, mutta kaipa tähän ovat kaikki jo tottuneet. Viime aikoina on jopa ollut vähän kiirettä, sekä lukukauden puolivälitenttien että lopputenttien yms. erinäisten projektien kanssa taistellessa. Mainittakoon tähän väliin, että jos joskus vielä joudun tekemään ryhmätyöESSEEN, niin saatan lopettaa yliopiston lopullisesti. Onneksi Suomessa ei moisia ihan kauhean usein harrasteta, ja jos kaikki menee hyvin, niin eipä minulla Suomen päässä graduseminaaria lukuunottamatta muita kursseja enää olekaan. Voiko olla, että tämänkin N:nen vuoden opiskelija valmistuu joskus?? Outo ajatus. 

Koulukiireiden lisäksi muutakin on tullut puuhattua. Syntymäpäiviä on vietetty, sekä kavereiden että omia (kiitos kaikille muistaneille. Ja kiitos myös niille, jotka eivät muistaneet - nothing to see here!). Pyöreiden kunniaksi lahjoiksi saadut laadukas viinipullo, aito shampanjapullo, läjä suklaata ja elämäänsä kyllästyneestä kananmunasta kertova kirja piristivät kummasti. Kavereiden vierailu Sapporoon sattui samalle viikolle, ja hauskaa oli! Pari viikkoa myöhemmin eli juhannuksen alla Kioton Saara loikkasi Sapporoon, ja vietimme hänen synttäreitään jingis khanin, oluen, ja JRTowerin hulppeiden maisemien merkeissä. Sattumoisin juuri tuona viikonloppuna Sapporossa oli kesä, ja lämpötila oli joka päivä yli +25 astetta. Sittemmin täällä ollaan pyöritty jossain +16 asteen kieppeillä, eikä aurinkoa ole pahemmin näkynyt. Sopii minulle, en valita! Jos tänne jossain vaiheessa tulee helteet, niin saatan hypätä ensimmäiseen Suomeen lähtevään koneeseen. 

Saaran synttärioluet, ja sattumoisin samalla myös Tuulin aamupala. Nam nam! 

Olutmuseon jingis khan -pannu on Hokkaidon muotoinen, luonnollisesti. Lampaan lisäks pannulla on ituja, sipulia, kaalia ja kurpitsaa. Ruokajuomana mikäs muukaan kuin Sapporo Classic Beer.

Suomeen palaankin jo ENSI KUUSSA, huhhuh. Kylläpä aika rientää. Lentoni Sapporosta Nagoyaan lähtee 17.8. ja vietän yön lentokenttähotellissa, ennen kuin sitten seuraavana päivänä hyppään aamukoneeseen ja aloitan matkani kotimaahan. Johan tässä pitäisi kohta pakata... Asuntolan building managerille olen jo ilmoittanut muuttopäiväni (tätäkin varten on luonnollisesti oma lomakkeensa), ja viimeiset vuokraerät sun muut olen selvittänyt. Ennen kotiinpaluuta täytyy vielä piipahtaa kaupunginvirastossa ja kertoa heillekin, että poistun maasta. Ilmeisesti tämän voi tehdä vasta aikaisintaan kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta, mutta täytyy vielä tarkistaa. Yliopistolta puolestaan täytyy pyytää allekirjoitus ja leima Helsingin yliopiston vaatimaan vaihtotodistuslappuseen, mutta tämä nyt tuskin tuottaa paljon ongelmia. Kännykkäliittymäkin pitää irtisanoa, ja pahoin pelkään, että joudun mokomasta maksamaan ~100€ sakkoja, kun sopimuksen varsinainen loppumispäivä onkin vasta lokakuussa. Pahus. Täytyy neuvotella asiasta Softbankin kanssa. 

Saaran synttärimalja nostettiin tällaisia maisemia katsellessa. 

Tässä lähtövalmistelujen lomassa olen myös tutkinut kotiyliopiston hyväksilukemislomaketta, joka on pakko täyttää ja palauttaa suht hyvissä ajoin, jos mielin saada Hokudaissa suoritetut kurssit siirrettyä Helsingin rekisteriin. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka monta opintopistettä mistäkin kurssista saa. Ajattelin olla optimisti, ja pyytää n. 65 opintopisteen edestä suoritusmerkintöjä, mutta pahimmassa tapauksessa saan ehkä juuri ja juuri 50. Viime vuoden vaihtari oli saanut yhdestä Hokudain kurssista 3-4 opintopistettä, mikä kuulostaa ihan ok:lta (joskaan ei ihanteelliselta...), mutta ongelmaksi muotoutuukin lähinnä viimeinen pakollinen japanin kurssini. Tämän hyväksilukuun ei ole olemassa mitään tarkkaa kaavaa, vaan opettaja päättää täällä suoritettujen kurssien perusteella, onko hyväksiluku ylipäätään mahdollista. Toivottavasti on, sillä en nyt millään ehtisi/pystyisi/haluaisi kyseistä kurssia enää suorittaa, kun opintotukikin loppuu ihan näinä hetkinä. Noh, katsoo nyt sitten, mitä käy. Raportoin tuloksista myöhemmin. 

Mutta on sitä muutakin tehty kuin vain opiskeltu ja täytelty lomakkeita. Sapporon vuosittainen festivaalihulabaloo Yosakoi Soran täytti keskustan musiikilla, tanssilla ja ruokakojuilla, ja täytyy sanoa, että tapahtuma oli yksi hienoimmista kokemuksista koko Japanissa olemisen aikana. Valitettavasti kaikki tapahtuman aikana otettamani kuvat epäonnistuivat tai olivat muuten vaan surkeita, mutta tunnelmaan pääsee katsomalla esim. tämän (varsinainen tanssi alkaa n. kahden minuutin kohdalla) tai tämän videon. Toivo myös elää, että yläkerran naapurini Sapporo-Saara (jonka blogiin voitte tutustua täällä, erityisesti jos kiinnostaa tietää enemmän HUSTEP -ohjelmasta) laittaa omaan blogiinsa kuvia festivaalista jossain välissä, tai lähettää niitä minulle. Stay tuned!

Piiiikkasen oli näkymissä parantamisen varaa, mutta kyllä tuolta tellingin takaa yllättävän hyvin näki. Kaiuttimen olivat selän takana, ja edessä oli generaattori - toisin sanoen kuulo meni ja vaatteet haisi palaneelle öljylle. Good times!

Lavashow'ta katsoessa olikin sitten jo paljon paremmat näkymät, kunnes eteemme istui maailman pisin japanilainen... Hieno show silti!

Joka tapauksessa, Yosakoi Soran oli mahtava kokemus. Tunnelma oli katossa koko viikonlopun ajan, ja sääkin suosi, vaikka iltaisin oli kylmä. Jokaisessa kadunkulmassa oli jokin ryhmä tanssimassa, ja jälkimmäisessä videossa näkyvällä lavalla samat ryhmät esittivät tanssinsa osana kilpailua, jossa valittiin tämän vuoden paras ryhmä. Itse sain, kiitos Sapporo-Saara, liput semi-finaaliin, joka oli kerrassan mahtava. Tanssiryhmät ovat kaikki eri yliopistoista tai vastaavista oppilaitoksista, joskin semi-finaalissa näimme myös junioreiden esitykset. Upeaa, upeaa, upeaa! Suosittelen lämpimästi. Jos jotain haluaisin Japanista viedä Suomeen mukanani, olisi se tällaiset festivaalit. Kaikki ovat hyvällä tuulella, musiikkia ja tanssia, hyvää ruokaa (joka oli jopa kohtuuhintaista!), aijai! Kyllä kelpaa. 

Viuhkankin sain~ Jee!

Seuraavana japanilaisena kulttuurielämyksenä on tiedossa Sapporon Makomanaissa järjestettävä ilotulitusnäytös, joka on ilmeisesti aikamoinen spektaakkeli. Ilotulitukset kuuluvat japanilaiseen kesään, ja erilaisia tapahtumia tuntuu olevan siellä sun täällä. Monet pukeutuvat silloin puuvillaiseen yukataan, "kesä-kimonoon". Itsekin moisen ostin, kun edullisesti sain. Samainen yukata olisi tarkoitus laittaa päälle myös ensi kuussa järjestettäviin yliopiston valmistujaisiin - nikkenseit ja hustepit saavat todistuksensa 10.8. 

Tämän yukata -kankaan kaveriksi minulla on viininpunainen obi (vyö) ja erinäisiä koristeita. Laitan kokonaisuudesta kuvan sitten lähempänä ilotulitushulabaloota. 

Tasan kuuden viikon päästä olenkin jo taas Suomessa. Aikamoista! Tälle kuulle on ihan luvaton määrä kouluhommia, ja olen entistä kiitollisempi siitä, että päätin jättää nikkensei -tutkielman tekemättä. En tiedä missä välissä olisin sen mukamas tehnyt, ja sääliksi käy kaikkia niitä, jotka mokoman kanssa taistelevat. Joka tapauksessa, kouluhommien lisäksi olen jo henkisesti aloittanut pakkaamisen - mitä otan mukaan Suomeen, ja mitä jätän tänne? Mitä pitää vielä ostaa (äiti on ystävällisesti toimittanut minulle oikein ostoslistan...)? Kenelle kaikille tuliaisia? Milläköhän aion saada kaikki tavarat mahtumaan laukkuihini? Elämän suuria ongelmia. 

Ai juu, melkein unohdin! Joskus aikoja sitten saatoin mainita, että viranomaisilta saatava oleskelulupa (在留カード tai Residence Card) on oltava jatkuvasti ja aina mukana, koska sitä saattaa joku joskus kysellä. No eilen tuli tämäkin sitten koettua! Matkalla kohti yliopistoa meidän pysäytti paikallinen poliisi, joka sanoi, että he tekevät satunnaistarkastusta alueella, ihan vain varmuuden vuoksi. Oleskeluluvat sun muuta tarkistettiin, ja kaverin polkupyörän rekisterinumero otettiin ylös. Varsin kivuton kokemus, poliisit olivat oikein yställisiä eikä koko tilanteessa mennyt viittä minuuttia kauempaa, mutta totesimmepa siinä sitten, että jos ei kortit olisi olleet mukana, olisimme saattaneet olla pulassa. Kannattaa siis pitää asioiden virallisesta puolesta huolta! 

Terveiset Sapporosta!

Täällä ollaan! Pahoittelut päivityksen viivästymisestä, puuhaa on ollut niin paljon, että netissä roikkumiseen ei ole jäänyt ihan hirveästi aikaa. 

Matka Japaniin sujui ihan hyvin, ja aika meni suht nopeasti. Ennen koneeseen nousua join kavereiden kanssa lentokentällä paria lasia kuohuvaa ja söin puolikkaan korvapuustin - ihan sopivat "läksiäiset"! Helsingistä Osakaan matkatessa oli kone tupaten täynnä japanilaisia, ja totesin hyvin äkkiä ottavani ensi kerralla mielummin käytäväpaikan. Nyt istuin ikkunan vieressä (ajattelin, että olisi helpompi nukkua, jos voi nojata seinään, mutta turha luulo...), ja vieressäni istunut japanilainen nainen nukkui lähes koko ajan, enkä tietenkään viitsinyt häntä herättää aina, kun halusin vessaan tai kävelemään. Ankeaa. Yhdeltä vessareissulta palatessani onnistuin vieläpä niksauttamaan polveni suht pahasti, ja olisi varmaan tehnyt ihan hyvää, jos olisin päässyt vähän useammin verryttelemään. Onneksi sain lentoemännältä pussillisen jäitä, joka helpotti pahimpaan jomotukseen, ja nyt polvi on jo melkein parantunut.

Korvapuustia ja kuoharia, hyvät lähtöeväät! 

Muuten lento oli aika tavallinen, katsoin elokuvia (joista en saanut mitään selvää, surkea äänentoisto) ja söin epämääräistä lentokoneruokaa. Kun kone lähti, meinasin hieman herkistyä, mutta se meni aika nopeasti ohi, onneksi! Olisi ollut noloa ruveta nyyhkimään täydessä koneessa.... Jossain vaiheessa lentoemäntä kuulutti, että vasemman puolen ikkunoista näkyy revontulia, jolloin jok'ikinen japanilainen suorastaan ryntäsi ikkunoille. Itse en tietenkään nähnyt mitään, oikealla puolella kun istuin, enkä oikein suomalaisena kehdannut änkeä revontulia katsomaan. 

Kun saavuin Kansain kentälle, pääsinkin heti jonottamaan asumislupakorttiani (residence card, tai zairyuukaado), joka on olennainen osa Japanissa oleskelua. Jonossa juttelin erään Wakayaman yliopistoon matkalla olleen australialaisen kanssa, joka jäi ystävällisesti odottamaan minua, ja haimme yhdessä matkalaukut. Siinä kohtaa tiemme erosivat, mutta kerromme tätä nykyä Facebookissa toisillemme kaikkia hauskoja sattumuksia, mitä tielle on osunut. Joka tapauksessa, suuntasin sen jälkeen kohti kotimaisten lentojen terminaalia, jonka löysin pienen harhailun jälkeen. Usein sanotaan, että japanilaisilla kentillä on helppo suunnistaa, mutta Kansain kentän JAL:in tiski oli kyllä suht hyvin piilotettu (varsinkin kun aikaeroväsymys vaivaa, laukut painavat, ja kävely oli polven takia vaikeaa), eikä sitä varsinaista terminaaliakaan kohti ihan turhan montaa kylttiä osoittanut. 

Kentällä oli autiota....

Terminaali kuitenkin löytyi, ja se oli todella, todella pieni. Olin ajatellut, että Kansain kentällä voinkin sitten vähän pyöriä kaupoissa ja vaikka tehdä vähän heräteostoksia, mutta kotimaan lentojen terminaalissa liikkeitä oli tasan kaksi: pieni kahvila ja sen vieressä oleva pieni marketti, jossa myytiin kaikkea mahdollista. Ihmisiäkään ei ollut missään, olin hetken terminaalissa lähes yksin! Loppujen lopuksi Sapporoon menevä lento oli kuitenkin ihan täynnä. Ruokaa lennolla ei tarjoiltu, ja meinasin nääntyä nälkään. Nukuttuakaan en saanut kuin ehkä vartin, joten Sapporoon saavuttaessa olo oli vähintäänkin hehkeä... 

Sapporon Shin-Chitose -kentällä minua oli vastassa tuutorini Aya sekä juuri Unkarista saapunut vaihtari, ja hyppäsimme kolmistaan junaan kohti Sapporon keskustaa. Matka kesti reilu puoli tuntia ja maksoi 1070 jeniä. Sapporon juna-asemalla vaihdoimme taksiin (jonka tuutori ystävällisesti maksoi), ja asuntolalle matkaa oli vain muutama minuutti. Stressasin aikaisemmin tuutorin kanssa small talkaamista aika paljon, mutta lentojen jälkeen olin niin väsynyt, että en enää jaksanut huolehtia moisesta. Juttelimme niitä näitä koko matkan ajan, ja yllätyksekseni japanin puhuminen sujui suht hyvin.

Aya oli todella suureksi avuksi, ja opasti meitä todella hyvin. Asuntolalla meille ojennettiin läjä papereita, joiden joukossa oli mm. asuntolan säännöt, tietoa vuokranmaksusta ja vuodevaatteiden vuokrauslomake. Henk.koht. en tajunnut papereista juuri mitään (vaikka eivät ne nyt niin monimutkaisia olleet), mutta Aya täytti lähes kaikki lomakkeet puolestamme, ja "käänsi" monimutkaisemmat jutut yksinkertaisemmaksi japaniksi. Tämän jälkeen asuntolan manager (en nyt keksi sanaa suomeksi) esitteli meille huoneet ja pyykkituvan. Huoneissa on kaikkea erikoista ja outoa, mutta kerron niistä myöhemmin lisää.

Loppupäivä sujuikin ostosten parissa - tässä asuntolan ihan vieressä on jättiläismäinen marketti, josta saa ihan mitä tahansa! Ostimme muutamia elintärkeitä tavaroita, kuten vessapaperia ja vettä, ja sitten menimme syömään. Marketin yhteydessä on kymmenkunta erilaista ravintolaa, kaikki suht huokeita ja tähän mennessä niistä on löytynyt pelkästään hyvää ruokaa! Ison illallisen jälkeen menimmekin suoraan nukkumaan, ja siinähän se ensimmäinen päivä sitten olikin.

Aika on mennyt nopeasti, ja olen viihtynyt hyvin. Sapporossa on todella rauhallinen tunnelma, ihmiset ovat mukavia ja maisevat miellyttäviä. Täällä on koivuja, pihlajia ja apiloita, joten aika kotoisa on ollut olo.

Koivuja! Kotikadulla! :D

Lähtöpäivä!

Pitkän odotuksen jälkeen tässä sitä nyt ollaan! Matka kohti Sapporoa alkaa muutamien tuntien päästä, ja kaikki tavarat, lippulappuset, rokotukset ja hermot on kasassa. Olo on aika zen, eikä lähtö erityisemmin hermostuta. Koneen vaihtaminen stressaa hieman (huonoja kokemuksia), ja vähän jännitän reilun puolen tunnin junamatkaa tuutorin kanssa, mutta eiköhän se siitä. 

Parin tunnin päästä lähden kohti Helsinki-Vantaata, ja saattamaan lähtevät vanhemmat ja sisko. Kentällä samaan aikaan on myös Sapporoon lähtevä opiskelukaveri, joka ikävä kyllä lentää eri koneella... mutta ehdimme kuitenkin juoda paniikkikaljat yhdessä, eli kaikki hyvin! Lasilliselle ennättää mukaan myös toinenkin kaveri, joka työnsä puolesta pääsee saattamaan meidän ihan lähtöportille asti. Happy days! 

Huomisen puolella saavun perille, ja kirjoittelen sieltä sitten lisää. Sapporossa minua odottaa näillä näkymin aurinkoinen, +20 asteen päivä, hahaa! :D