tiistai 4. elokuuta 2015

Lähtövalmisteluja ja ilotulituksia

Yhtäkkiä sitä onkin jo elokuu, ja lähden Sapporosta tasan kahden viikon päästä. Whaaat?? Mites tässä nyt näin kävi! Aika menee nopeasti... On kyllä kiva mennä kotiin, vaikka ei täällä edelleenkään mitenkään kurjaa ole. Hyvin olen viihtynyt, mutta kotona on kyllä paljon asioita, mitä on ehtinyt jo vähän tulla ikävä (esim. juustoa, aaah! Ja perhettä ja kavereita, tietty).

Elokuu, wtf!
Kotiutumiseen liittyy valitettavasti suuret määrät tavaraa, huhhuh. Tässä kun lähtö lähenee, niin olen aika ahkerasti käynyt läpi kopperossani olevaa tavaravuorta ja miettinyt, että mitä kaikkea otan mukaani ja mikä saa luvan jäädä tänne. Kaiken maailman lippulappusia ja kurssimonisteita olen heittänyt paperinkeräykseen kassikaupalla, ja vaatteita ja epämääräistä sälää olen jaellut kavereille. Yhden paketillisen kirjoja laitoin postissa Suomeen, jottei mokomat painaisi matkalaukussa niin paljon. Tällä hetkellä olen aika optimistisesti sitä mieltä, että saan kamani mahtumaan laukkuihin niin, että painorajat eivät tule vastaan, mutta taitaa olla ihan vaan toiveajattelua.

Tuliaisiksi pikanuudeleita? Lähikauppani nuudelivalikoima on suht kattava. Purkkeja on käytävän molemmin puolin, ja käytäviä kaksi. Valinnanvaraa on!
Vaatteita minulla ei mielestäni ole kovin hirveästi, varsinkin kun suurin osa talvivaatteista on jo Suomessa. Tuliaisia on kertynyt jo nyt aika kivasti, ja nämä viimeiset kaksi viikkoa meneekin sitten loppuja tuliaisia metsästäessä. Tänäänkin pyörin kaverini kanssa kaupoissa useita tunteja, ja lopputuloksena oli iiiiso kassillinen erinäistä tavaraa (alennusmyynnit ovat onneksi käynnissä, huh!). Itselleni en ole ihan hirveän paljon ostanut mitään "Japani-krääsää", jos nyt ei muutamia syömäpuikkoja ja sitä yukataa lasketa. Sapporossa ei turistisälää oikein myydä, joten olen onneksi välttynyt houkutuksilta. Kirjoja sen sijaan on tullut ostettua senkin edestä, ups....

Toinen kotiutumiseen liittyvä asia on tietenkin byrokratia. Me nikkenseit olemme taas eläneet pimennossa sen suhteen, että mitä kaikkea ihmisen pitää tehdä ennen kotiinpaluuta, samalla kun hustepit ovat saaneet monta sivullista kattavia ja erittäin konkreettisia ohjeita. Tulevat vaihtarit, suosittelen lämpimästi kaveeraamaan jonkun husteppilaisen kanssa, saatte sitä kautta enemmän infoa ja apua kuin mistään muualta! Nikkenseiden infotilaisuudet ovat yleensä mallia "mitäs teille kuuluu, olettekos paljon matkustelleet?", jonka jälkeen saadaan ehkä joku tiedonmurunen jostain, mikä on joko a) vanhaa tietoa tai b) turhaa tietoa. Fiksujakin juttuja on aina välillä, mutta noin yleisesti ottaen noilta homeroom -tilaisuuksilta ei kannata ihan hirveästi odottaa.

Etsin itselleni eväsrasiaa (joita täällä on vaikka millaisia) ja kas, kun löysinkin hauskan! Jätin kuitenkin ostamatta.
Joka tapauksessa paluuproseduuriin kuuluu mm. kaupunginvirastossa käyminen. Tämä pelätty byrokratialuola on onneksi aika lähellä yliopistoa, ja oli odotettua kivuttomampi kokemus. Sapporosta (tai Japanista) lähtevien on täytettävä maailman yksinkertaisin lomake (saatavilla kera englanninkielisten täyttöohjeiden, jos on tarvis) ja vietävä se tiskille numero viisi. Tähän lappuun kirjoitetaan lähtöpäivän lisäksi vain nimi ja osoite, ei oikeastaan muuta. Kun lappu on käsitelty - ei kestänyt kuin ehkä viitisen minuuttia, harvinaisen nopeaa toimintaa! - siirrytään tiskille numero yhdeksän, jossa Sapporoon saapumisen yhteydessä tehty vakuutus perutaan. Tässäkään ei montaa hetkeä kestänyt, ja niinpä olen nyt sekä ilmoittanut kaupungille lähdöstäni että perunut loppuvuoden vakuutuslaskut. Pala kakkua! ...tai hampurilainen, kaupunginviraston lähellä kun on hyvä hampurilaisravintola, Jacksonville nimeltään. Suosittelen!

Tänään irtisanoin myös kännykkäliittymäni, josta jouduin valitettavasti maksamaan noin 10 000 jenin sakon, koska sopimuksen varsinainen päättymispäivä on vasta lokakuussa. En pysty irtisanomaan liittymää Suomesta käsin, eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestani, joten tällä kertaa kävi näin. Harmi juttu, olisin keksinyt noille rahoille muutakin tekemistä, mutta minkäs sille voi. Joka tapauksessa itse prosessi oli ihan helppo: marssin tiskille, vaihtoehdot selvitettyäni pyysin sulkemaan liittymän, allekirjoitin paperin ja lähdin matkoihini. Viimeinen maksuerä menee tililtäni muistaakseni 16. päivä, joka jättää minulle ruhtinaallisen yhden päivän aikaa sulkea pankkitilini - se, olisiko tilin sulkeminen pakollista vai ei, on jäänyt vähän kysymysmerkiksi, kun nikkenseille ja hustepeille annetut ohjeet ovat ihan päinvastaiset, mutta katsotaan nyt, miten käy. Suljen tilin jos kerkeän, ja jos en, niin kai sitä joskus voi käyttää johonkin. Who knows.

Marimekon syömäpuikkoja? Ei kai, paketissahan lukee "Japanese chopsticks".. Bongattu tänään 3Coinsissa.
Näiden lisäksi muuta pakollista ja virallista ei tietääkseni tarvitse tehdä. Yliopiston valmistujaisjuhlat (jotka ovatkin ilmeisesti paljon odotettua epävirallisemmat) ovat 10.8., mutta sitäkään varten ei tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle. Toisin sanoen olen nyt, tästä päivästä alkaen, aika lailla vapaa kaikista velvotteista, hahhahaa! Luentojakin on jäljellä enää yksi, ja siellä on tarkoitus juoda teetä ja syödä keksejä. Rankka päivä tiedossa siis, heh.

Nyt, kun olen käytännössä lomalla, olisi otollinen tilaisuus matkustaa, mutta vaihtovuottani varten tarkoitetut rahat ovat jo vähän hupenemassa, ja sääkin on muuttunut niin kosteankuumaksi ja paahtavaksi, että ei todellakaan tee mieli lähteä minnekään - varsinkaan pääsaarelle tai mantereelle, missä lämpötila on jatkuvasti lähempänä neljääkymmentä. Täällä Sapporossa elohopea nousee nykyään kolmenkympin hujakoille ja siitä yli joka päivä, Kosteuskin on sitä luokkaa, ettei esimerkiksi hengittämisestä tai muuten vaan olemassa olemisesta meinaa välillä tulla yhtään mitään. Ahdistavaa. Minua ei todellakaan ole luotu tällaisille keleille. Onneksi kuitenkin olen täällä pohjoisessa, enkä tuolla etelämpänä (sori vaan kaikki kiotolaiset/seoulilaiset/izumolaiset yms. kaverit, haha!). Asuntolassa ei tietenkään ole ilmastointia, ja koska asun ensimmäisessä kerroksessa, en voi pitää ikkunaa auki öisin... Ihanaa.

Mutta tästä huolimatta on sitä välillä tullut jossain jopa käytyäkin, esimerkiksi Makomanain ilotulituksissa, joista viimeksi taisin mainitakin. Liput tapahtumaan maksoivat noin 4000 ja oli kyllä todellakin sen arvoista. Aikamoinen elämys, kun taivaalle posautettiin musiikin tahdissa 22 000 erilaista ilotulitetta. Areena, missä esitys oli, oli kohtalaisen suuri ja ihan täynnä ihmisiä. Itse istuimme aika lähellä varsinaista laukaisureunaa, ja isommista posahduksista lähtevä paineaalto ja liekinheittimistä (kyllä, liekinheittimistä) tullut kuumuus tuntuivat ihan selkeästi. Musiikki vaihteli rokista poppiin ja elektroniseen, ja valonheittimet ja laservalot ja yleinen tunnelma saivat aikaan samanlaisen olotilan, kuin jossain keikalla.



Katsojia riitti.
Näin lähellä laukasualuetta istuttiin, huhhuu..!
Valokuvia en ihan Makomanaissa ihan hirveästi ottanut, sillä keskityin ennemmin katsomaan kokonaisuutta, mutta yhdessä vaiheessa yleisölle esiteltiin erilaisia ilotulitetyyppejä vähän hitaammalla tahdilla, ja niistä napsin kuvia. Sapporo-Saara puolestaan otti kuvia myös varsinaisen show'n aikana, ja niitä voitte ihastella hänen blogisivuillaan. Youtubesta löytyy myös videoita esityksistä, tässä teille katsottavaksi esimerkiksi tämä ja tämä. Savu vähän haittasi näkyvyyttä aika ajoin, mutta yleisesti ottaen sää oli mitä mainioin! Niin, ja yukatat päällä tosiaan menimme paikalle, niin kuin monet japanilaisetkin. Kuvia vaatteista ei valitettavasti ole, mutta hyvityksenä siitä laitan tähän kuvan yhdestä kimonosta, jota sain sovittaa muutama päivä sitten. Olkaatten hyvät. Yukatasta voin laittaa kuvia myöhemmin.
Tällä kertaa kiskaisin ylleni vähän modernimman kimonon.
Ai niin! Siitä jäätelöstä ja teestä lupasin kirjoittaa! Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että en ole lainkaan ehtinyt tekemään tutkimusta aiheen parissa, joten tyydyn muutamaan lauseeseen ja yhteen kuvaan:


  • Tee: ravintoloissa saa usein kupillisen vihreää teetä ilmaiseksi heti, kun istuu pöytään. Oikein mukavaa. Kahviloissa vihreää teetä ei ole, siis tyyliin koskaan. Valikoima on pitkälti Earl Grey -linjalla, mikä on vähän erikoista. Kaupoissa vihreä tee -paketteja onkin sitten biljoonaa eri lajia, kun taas maustettua mustaa teetä ei niinkään. Teekauppoja on paljon ja valikoimaa on vaikka kuinka, mikä ei ehkä yllätä. Laadukasta on!

Tämä Otarusta löytynyt jäätelö (jonka kaveri urheasti söi loppuun asti) koostuu seitsemästä kerroksesta: viinirypäle, mansikka, meloni, vihreä tee, maito, suklaa ja laventeli. Huhhuh.

  • Jäätelö: en oikein välitä jäätelöstä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joten sen syöminen on täällä ollessa jäänyt aika vähälle. Mutta Hokkaido, tämä maitotuotannon luvattu valtakunta, on ilmeisesti jokseenkin tunnettu jäätelöistään, ja esim. suklaapuisto Shiroi Koibiton valkosuklaapehmis on kyllä syömisen arvoista. Pehmiksiä on muutenkin näkynyt enemmän kuin pallojätskejä, nyt kun asiaa vähän enemmän mietin. Vaniljajäätelö tuntuu olevan suosituin, sitä heitellään milloin mihinkin jälkkäreihin. Vihreä tee -jäätelöä löytyy toki myös, hyvää on. Samoin myös adzukijäätelö, mmm. Pakastealtaiden jäätelövalikoimia en ole kauheasti katsellut, kai ne on ihan ok (paitsi että kuorrutuksen suklaa ei tunnu koskaan olevan temperoitua, hmph). Kävin tässä jokunen aika sitten maitotehtaalla vierailulla, ja siellä sanottiin, että jäätelö tehdään maidosta, sokerista ja voista. Ööh, ei...?

6 kommenttia:

  1. Eeei näyttää ihan marimekon puikoilta! Apuva :D Onpa muuten hieno toi kimono. Ja jäätelö näyttää ihan mahtavalta. Miten on mahdollista ettei suklaata temperoida? Eihän se pysy siinä päällä...? Huh. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se suklaa siinä pysyy, mutta se ei vaan napsahda (niiku kunnolla temperoidun suklaan pitäisi). Täällä on muutenki suklaa vähän sellasta pehmeänpuoleista, jotain vähän kalliimpia variantteja lukuunottamatta... Onneks mulla oli hyvät varastot Fazerin levyjä :p

      Hahaha, joo! Oli kyllä just niin Marimekon näköstä, että! Täällä on aika paljon feikki-Marimekkoa, varsinkin siis just noita unikkoja. Oikeata Marimekkoa kyllä löytyy sitten sitäkin enemmän, ja tuolla keskustassa on jopa iso Marimekon kauppakin :)

      Poista
  2. Moi May! Olen lähdössä syyskuun lopulla neljäksi ja puoleksi vuodeksi Hokudaihin opiskelemaan Japanin tutkimusta (MJSP). Kiva lukea muiden Hokudaista ja Sapporosta kokemuksista ennen omaa lähtöä!

    Täällä yritän epätoivoisesti pakkailla tavaroita samalla lajitellen niitä mukaan–talteen–kierrätykseen -aksellile. Omasta asunnosta pitää muuttaa kuun lopussa pois ja syyskuun ajan ennen lähtöäni elelen miesystävän ja vanhempien nurkissa. Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Silja! Tervetuloa Sapporoon :) Mulla on pari kaveria MJSPssä (joista yksi suomalainen) ja oon ollut parilla heidän kursseillaan, ja sen perusteella ainakin voin suositella!

      Huh, en osaa edes kuvitella, että pitäisi pakata noin pitkäksi aikaa... Mulla oli jo ihan tarpeeksi tekemistä omien pakkailuiden kanssa, ja nyt kun yritän tunkea vuoden aikana kertyneitä tavaroita laukkuihin, niin aika epätoivoinen on olo. Mutta kyllä se siitä! Hitaasti ja varmasti ;)

      Facebookista löytyy sellainen ryhmä kuin Hokudain suomalaiset (yms. muita "suomalaiset Japanissa" -tyyppisiä ryhmiä"), johon kannattaa liittyä, jos kiinnostaa tutustua muihin täällä oleviin jo vähän etukäteen :)

      Poista
    2. Itse asiassa tutustuin Camillaan sattumalta (!!) helmikuussa juuri sen jälkeen kun sain tiedon sisäänpääsystäni. Camilla oli Helsingissä kevätlomalla ja tavattiin erään japanilaisen naisen pitämässä japanin keskusteluryhmässä. Tuossa ei voinut muuta todeta kuin että onpa taas kerran pieni maa.

      Hokudain suomalaisiin Camilla minut jo lisäsikin, mutta täytyy etsiskellä noita muita ryhmiä. Kiitos vinkistä!

      Poista
    3. Totta, siellä ryhmässähän sä jo olitkin, kyselit pakkaamisesta ja mä muistaakseni siihen jotain kommentoinkin! Sama Silja siis kyseessä :D On kyllä tosiaan pieni maa, mekin todettiin Camillan kanssa jossain vaiheessa, että meillä on Suomessa yhteisiä tuttuja. Sapporo-Saaran viime vuonna täällä ollut kaveri puolestaan on mulle etäisesti sukua, haha!

      Tsemppiä pakkaamiseen ja valmisteluihin! Itsellä olisi tarkotus saada tänään mahdollisimman paljon valmiiksi, huhhuh~!

      Poista