Kotona ollaan!

Suomessa taas, jeee! :D 

Siitä huolimatta, että matkalaukut oli ihan onnettoman täynnä (ensimmäiselle lennolleni Sapporosta Nagoyaan maksoin ylipainomaksut kuudesta kilosta, toisella lennolla sitten heitin suosiolla toisenkin laukun ruumaan...), sujuivat matkat oikein hyvin. Sapporosta lähtiessä stressasin vaikka mitä, ja edeltävänä yönä olin nukkunut ruhtinaalliset kaksi tuntia. Onneksi ihana Sapporo-Saara tuli kanssani lentokentälle, yksin en olisi pärjännyt! 

Hemmottelin itseäni (peräti alle 3€ maksaneella) ykkösluokan junalipulla Nagoyassa. Hohoho. Huomioikaa upea kynsilakka!

Sapporon kentällä hengailimme Saaran kanssa jonkin aikaa, ja turvatarkastuksen toisella puolella istuin tunnin verran. Lento Nagoyaan kesti noin kaksi tuntia ja meni ongelmitta. En edes herkistynyt kovin paljoa, paitsi vähän siinä vaiheessa kun näin koneen ikkunasta, että joku kentällä ollut huoltomies vilkutti meille hyvästit. Niin ja siinä vaiheessa, kun oli aika sanoa kavereille heipat. Nyyh! (....suurimman osan kavereista näen tod näk vielä tämän vuoden puolella uudelleen, että mitään ihan onnetonta nyyhkyepisodia en saanut aikaiseksi)

Hotellihuoneeni Nagoyan lentokenttähotellissa. Sänkyyn olisi ihan helposti mahtunut kolme ihmistä vierekkäin...

Nagoyan kentällä sain laukkuni suht nopeasti, ja hotellikin löytyi ihan siitä vierestä. Kenttä oli aika iso, ja hotellihuone ihan valtava! Kokonainen perhe olisi sinne kyllä mahtunut ihan ongelmitta... Mikäpäs siinä! Mahduinpahan levittämään matkalaukkuni pitkin lattioita, haha! Kentältä matkaa Nagoyan keskustaan oli junalla puolisen tuntia, ja treffasin siellä Kioton Saaran. Jätimme suosiolla kaikki nähtävyydet katsomatta, ja lähinnä vietimme päivän juoruilun ja kevyen shoppailun merkeissä. Oli kyllä tosi mahtavaa, että ehdimme nähdä siellä! Muuten olisin todennäköisesti vain jumittanut hotellilla ja stressannut, kuten tapoihini kuuluu. Joka tapauksessa, illalla laitoin laukkuni valmiiksi, ja sain onneksi nukuttua hyvät yöunet (ilmastointi auttoi asiaa aika paljon). 

Värit ovat vähän haaleat, mutta tällainen näkymä oli hotellihuoneeni ikkunasta aamulla. Aaaah! 

Aamulla ilmaisen hotelliaamupalan jälkeen suuntasin jälleen kentälle, heitin laukkuni ruumaan ja lähdin tax free -ostoksille. Pakollisten suklaatuliaisten lisäksi mukaan tarttui mm. kahdeksan eri kynsilakkaa, ups... Oikeutus tälle hävyttömälle shoppaustapahtumalle oli lähinnä se, että olin ostanut tuliaisia kaikille muille, enkä itselleni juuri mitään! Olin siis lakkani ansainnut, mukamas ainakin. 

Kentällä hengailu oli ihan mukavaa, ehdin juoda kaffet ja pyöriä kaupoissa. Koneeseen pääsin ensimmäisten joukossa, koska olin varannut itselleni Economy Comfort -luokan istuinpaikan, joka oli kyllä sellaista luksusta, että muulla ei enää teekään mieli matkustaa. Jalkatilaa oli enemmän, istuin oli leveämpi, kuulokkeet huippuluokkaa (matka sujuu paljon paremmin, kun koneen ja muiden matkustajien ääniä ei kuule, ja leffoista saa jotain selvääkin) ja henkilökunnalta sai Marimekon pussukan täynnä erinäistä sälää. Mikäs siinä! Suosittelen lämpimästi! 

Matka sujui siis ongelmitta, ruoka oli ihan hyvää ja palvelu pelasi. Pääsin myös koneesta ulos ensimmäisten joukossa, ja sain matkalaukkuni hihnalta heti. Vanhempani ja siskoni olivat kentällä vastassa, ja kotona odotti skumppa, karjalanpiirakoita munavoin kera, lohisalaatti ja tietenkin pizza. Mitä luksusta! Jet lagin kanssakin sujuu toistaiseksi ihan hyvin, jes! 

Kotona on kiva olla, kun skumppaakin saa!

Kerron kotiinpaluusta myöhemmin lisää (mm. käytännön asioista, Kelasta ja kumppaneista), mutta nyt tyydyn nauttimaan kotimaan herkuista ja maisemista. Aaaah <3

Viimeinen ilta

Ja niin on tullut se hetki: viimeinen ilta Sapporossa. Aamulla (kuudelta, argh) lähden kera laukkujeni kohti Chitosen lentokenttää, josta matka jatkuu kohti Nagoyaa. Parin tunnin lennon jälkeen leiriydyn Nagoyan lentokenttähotelliin, treffaan Kioton Saaran, ja vietän viimeisen päiväni Japanissa syömällä hyvää ruokaa ja katselemalla nähtävyyksiä. Tiistaina aamulla hyppäänkin sitten Finnairin koneeseen ja suuntaan kohti kotimaata. Huhhuh. 

Päättäjäisten banneri~ Eipä olleet kovin erikoiset juhlat - pari puhetta, vähän ruokaa, paljon valokuvia. 

Tavarat on pakattu, tavallaan. Edellisen postaukseni optimismista ei ole enää tietoakaan, kun laukut ovat ihan hävyttömän täynnä. Ensimmäiselle lennolleni joudun mitä todennäköisimmin maksamaan ylipainomaksua (joka pitäisi nettisivujen mukaan olla vain 2500 jeniä, eli n. 20€) ja toivon totisesti, että käsimatkatavaroita ei punnita. Finnairin lennon käsimatkatavaroiden painoraja on vieläkin pienempi, joten päätin suosiolla heittää toisenkin laukkuni ruumaan (hintaan 60€). Huh. Tavaroita on tässä tullut siirreltyä laukusta toiseen oikein urakalla, ja nyt olen toivottavasti siinä pisteessä, että kumpaankaan laukkuun ei tarvitse enää koskea vähään aikaan. 

Tunnelmaa päättäjäisistä. Kuva Hokudain sivuilta. 

Sentäs saan apua laukkujen kantamiseen! Asuntolan talkkari tarjoutui viemään minut autolla juna-asemalle, ja Sapporo-Saara puolestaan tulee kanssani kentälle. Jälkimmäisestä varsinkin olen iloinen, sillä juna-asemalla on tuhoton määrä rappusia, ja kahden laukun kanssa niistä ei välttämättä hengissä selviä. Ja toki seurakin kelpaa! Aikaisen lähdön ansiosta ehdimme mitä todennäköisimmin hörppäämään yhdessä aamukaffet kentällä, jahka olen heittänyt laukkuni koneeseen. 

The yukata. Valokuvaajana Sapporo-Saara~

Viimeinen viikko Sapporossa on sujunut mukavasti. Saimme kavereiden kanssa aikataulut järjestettyä niin, että kaikkien kanssa on ehditty leikkiä, ja ravintoloissa on siis tullut juostua. Yliopiston viralliset päättäjäisetkin olivat tässä jokunen aika sitten. Turhin tapahtuma ikinä, mutta tulipahan käytyä. Yukatankin sain vedettyä päälleni, helteistä huolimatta. Tänään kävin suomalaiskavereiden kanssa vielä viimeisellä okonomiyakilla, ja kohta treffaan asuntolakavereita teen merkeissä. Huone on siivottu, viimeiset laskut maksettu. 

Jos jaksan tahi kerkeän, kirjoitan tänne vielä jotain Nagoyasta, mutta mitä todennäköisimmin seuraava päivitys tapahtuu koto-Suomesta. Heippa Sapporo, oli kivaa! 

Lähtövalmisteluja ja ilotulituksia

Yhtäkkiä sitä onkin jo elokuu, ja lähden Sapporosta tasan kahden viikon päästä. Whaaat?? Mites tässä nyt näin kävi! Aika menee nopeasti... On kyllä kiva mennä kotiin, vaikka ei täällä edelleenkään mitenkään kurjaa ole. Hyvin olen viihtynyt, mutta kotona on kyllä paljon asioita, mitä on ehtinyt jo vähän tulla ikävä (esim. juustoa, aaah! Ja perhettä ja kavereita, tietty).

Elokuu, wtf!

Kotiutumiseen liittyy valitettavasti suuret määrät tavaraa, huhhuh. Tässä kun lähtö lähenee, niin olen aika ahkerasti käynyt läpi kopperossani olevaa tavaravuorta ja miettinyt, että mitä kaikkea otan mukaani ja mikä saa luvan jäädä tänne. Kaiken maailman lippulappusia ja kurssimonisteita olen heittänyt paperinkeräykseen kassikaupalla, ja vaatteita ja epämääräistä sälää olen jaellut kavereille. Yhden paketillisen kirjoja laitoin postissa Suomeen, jottei mokomat painaisi matkalaukussa niin paljon. Tällä hetkellä olen aika optimistisesti sitä mieltä, että saan kamani mahtumaan laukkuihin niin, että painorajat eivät tule vastaan, mutta taitaa olla ihan vaan toiveajattelua.

Tuliaisiksi pikanuudeleita? Lähikauppani nuudelivalikoima on suht kattava. Purkkeja on käytävän molemmin puolin, ja käytäviä kaksi. Valinnanvaraa on!

Vaatteita minulla ei mielestäni ole kovin hirveästi, varsinkin kun suurin osa talvivaatteista on jo Suomessa. Tuliaisia on kertynyt jo nyt aika kivasti, ja nämä viimeiset kaksi viikkoa meneekin sitten loppuja tuliaisia metsästäessä. Tänäänkin pyörin kaverini kanssa kaupoissa useita tunteja, ja lopputuloksena oli iiiiso kassillinen erinäistä tavaraa (alennusmyynnit ovat onneksi käynnissä, huh!). Itselleni en ole ihan hirveän paljon ostanut mitään "Japani-krääsää", jos nyt ei muutamia syömäpuikkoja ja sitä yukataa lasketa. Sapporossa ei turistisälää oikein myydä, joten olen onneksi välttynyt houkutuksilta. Kirjoja sen sijaan on tullut ostettua senkin edestä, ups....

Toinen kotiutumiseen liittyvä asia on tietenkin byrokratia. Me nikkenseit olemme taas eläneet pimennossa sen suhteen, että mitä kaikkea ihmisen pitää tehdä ennen kotiinpaluuta, samalla kun hustepit ovat saaneet monta sivullista kattavia ja erittäin konkreettisia ohjeita. Tulevat vaihtarit, suosittelen lämpimästi kaveeraamaan jonkun husteppilaisen kanssa, saatte sitä kautta enemmän infoa ja apua kuin mistään muualta! Nikkenseiden infotilaisuudet ovat yleensä mallia "mitäs teille kuuluu, olettekos paljon matkustelleet?", jonka jälkeen saadaan ehkä joku tiedonmurunen jostain, mikä on joko a) vanhaa tietoa tai b) turhaa tietoa. Fiksujakin juttuja on aina välillä, mutta noin yleisesti ottaen noilta homeroom -tilaisuuksilta ei kannata ihan hirveästi odottaa.

Etsin itselleni eväsrasiaa (joita täällä on vaikka millaisia) ja kas, kun löysinkin hauskan! Jätin kuitenkin ostamatta.

Joka tapauksessa paluuproseduuriin kuuluu mm. kaupunginvirastossa käyminen. Tämä pelätty byrokratialuola on onneksi aika lähellä yliopistoa, ja oli odotettua kivuttomampi kokemus. Sapporosta (tai Japanista) lähtevien on täytettävä maailman yksinkertaisin lomake (saatavilla kera englanninkielisten täyttöohjeiden, jos on tarvis) ja vietävä se tiskille numero viisi. Tähän lappuun kirjoitetaan lähtöpäivän lisäksi vain nimi ja osoite, ei oikeastaan muuta. Kun lappu on käsitelty - ei kestänyt kuin ehkä viitisen minuuttia, harvinaisen nopeaa toimintaa! - siirrytään tiskille numero yhdeksän, jossa Sapporoon saapumisen yhteydessä tehty vakuutus perutaan. Tässäkään ei montaa hetkeä kestänyt, ja niinpä olen nyt sekä ilmoittanut kaupungille lähdöstäni että perunut loppuvuoden vakuutuslaskut. Pala kakkua! ...tai hampurilainen, kaupunginviraston lähellä kun on hyvä hampurilaisravintola, Jacksonville nimeltään. Suosittelen!

Tänään irtisanoin myös kännykkäliittymäni, josta jouduin valitettavasti maksamaan noin 10 000 jenin sakon, koska sopimuksen varsinainen päättymispäivä on vasta lokakuussa. En pysty irtisanomaan liittymää Suomesta käsin, eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestani, joten tällä kertaa kävi näin. Harmi juttu, olisin keksinyt noille rahoille muutakin tekemistä, mutta minkäs sille voi. Joka tapauksessa itse prosessi oli ihan helppo: marssin tiskille, vaihtoehdot selvitettyäni pyysin sulkemaan liittymän, allekirjoitin paperin ja lähdin matkoihini. Viimeinen maksuerä menee tililtäni muistaakseni 16. päivä, joka jättää minulle ruhtinaallisen yhden päivän aikaa sulkea pankkitilini - se, olisiko tilin sulkeminen pakollista vai ei, on jäänyt vähän kysymysmerkiksi, kun nikkenseille ja hustepeille annetut ohjeet ovat ihan päinvastaiset, mutta katsotaan nyt, miten käy. Suljen tilin jos kerkeän, ja jos en, niin kai sitä joskus voi käyttää johonkin. Who knows.

Marimekon syömäpuikkoja? Ei kai, paketissahan lukee "Japanese chopsticks".. Bongattu tänään 3Coinsissa.

Näiden lisäksi muuta pakollista ja virallista ei tietääkseni tarvitse tehdä. Yliopiston valmistujaisjuhlat (jotka ovatkin ilmeisesti paljon odotettua epävirallisemmat) ovat 10.8., mutta sitäkään varten ei tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle. Toisin sanoen olen nyt, tästä päivästä alkaen, aika lailla vapaa kaikista velvotteista, hahhahaa! Luentojakin on jäljellä enää yksi, ja siellä on tarkoitus juoda teetä ja syödä keksejä. Rankka päivä tiedossa siis, heh.

Nyt, kun olen käytännössä lomalla, olisi otollinen tilaisuus matkustaa, mutta vaihtovuottani varten tarkoitetut rahat ovat jo vähän hupenemassa, ja sääkin on muuttunut niin kosteankuumaksi ja paahtavaksi, että ei todellakaan tee mieli lähteä minnekään - varsinkaan pääsaarelle tai mantereelle, missä lämpötila on jatkuvasti lähempänä neljääkymmentä. Täällä Sapporossa elohopea nousee nykyään kolmenkympin hujakoille ja siitä yli joka päivä, Kosteuskin on sitä luokkaa, ettei esimerkiksi hengittämisestä tai muuten vaan olemassa olemisesta meinaa välillä tulla yhtään mitään. Ahdistavaa. Minua ei todellakaan ole luotu tällaisille keleille. Onneksi kuitenkin olen täällä pohjoisessa, enkä tuolla etelämpänä (sori vaan kaikki kiotolaiset/seoulilaiset/izumolaiset yms. kaverit, haha!). Asuntolassa ei tietenkään ole ilmastointia, ja koska asun ensimmäisessä kerroksessa, en voi pitää ikkunaa auki öisin... Ihanaa.

Mutta tästä huolimatta on sitä välillä tullut jossain jopa käytyäkin, esimerkiksi Makomanain ilotulituksissa, joista viimeksi taisin mainitakin. Liput tapahtumaan maksoivat noin 4000 ja oli kyllä todellakin sen arvoista. Aikamoinen elämys, kun taivaalle posautettiin musiikin tahdissa 22 000 erilaista ilotulitetta. Areena, missä esitys oli, oli kohtalaisen suuri ja ihan täynnä ihmisiä. Itse istuimme aika lähellä varsinaista laukaisureunaa, ja isommista posahduksista lähtevä paineaalto ja liekinheittimistä (kyllä, liekinheittimistä) tullut kuumuus tuntuivat ihan selkeästi. Musiikki vaihteli rokista poppiin ja elektroniseen, ja valonheittimet ja laservalot ja yleinen tunnelma saivat aikaan samanlaisen olotilan, kuin jossain keikalla.

Katsojia riitti.

Näin lähellä laukasualuetta istuttiin, huhhuu..!

Valokuvia en ihan Makomanaissa ihan hirveästi ottanut, sillä keskityin ennemmin katsomaan kokonaisuutta, mutta yhdessä vaiheessa yleisölle esiteltiin erilaisia ilotulitetyyppejä vähän hitaammalla tahdilla, ja niistä napsin kuvia. Sapporo-Saara puolestaan otti kuvia myös varsinaisen show'n aikana, ja niitä voitte ihastella hänen blogisivuillaan. Youtubesta löytyy myös videoita esityksistä, tässä teille katsottavaksi esimerkiksi tämä ja tämä. Savu vähän haittasi näkyvyyttä aika ajoin, mutta yleisesti ottaen sää oli mitä mainioin! Niin, ja yukatat päällä tosiaan menimme paikalle, niin kuin monet japanilaisetkin. Kuvia vaatteista ei valitettavasti ole, mutta hyvityksenä siitä laitan tähän kuvan yhdestä kimonosta, jota sain sovittaa muutama päivä sitten. Olkaatten hyvät. Yukatasta voin laittaa kuvia myöhemmin.

Tällä kertaa kiskaisin ylleni vähän modernimman kimonon.

Ai niin! Siitä jäätelöstä ja teestä lupasin kirjoittaa! Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että en ole lainkaan ehtinyt tekemään tutkimusta aiheen parissa, joten tyydyn muutamaan lauseeseen ja yhteen kuvaan:

• Tee: ravintoloissa saa usein kupillisen vihreää teetä ilmaiseksi heti, kun istuu pöytään. Oikein mukavaa. Kahviloissa vihreää teetä ei ole, siis tyyliin koskaan. Valikoima on pitkälti Earl Grey -linjalla, mikä on vähän erikoista. Kaupoissa vihreä tee -paketteja onkin sitten biljoonaa eri lajia, kun taas maustettua mustaa teetä ei niinkään. Teekauppoja on paljon ja valikoimaa on vaikka kuinka, mikä ei ehkä yllätä. Laadukasta on!

Tämä Otarusta löytynyt jäätelö (jonka kaveri urheasti söi loppuun asti) koostuu seitsemästä kerroksesta: viinirypäle, mansikka, meloni, vihreä tee, maito, suklaa ja laventeli. Huhhuh.

• Jäätelö: en oikein välitä jäätelöstä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joten sen syöminen on täällä ollessa jäänyt aika vähälle. Mutta Hokkaido, tämä maitotuotannon luvattu valtakunta, on ilmeisesti jokseenkin tunnettu jäätelöistään, ja esim. suklaapuisto Shiroi Koibiton valkosuklaapehmis on kyllä syömisen arvoista. Pehmiksiä on muutenkin näkynyt enemmän kuin pallojätskejä, nyt kun asiaa vähän enemmän mietin. Vaniljajäätelö tuntuu olevan suosituin, sitä heitellään milloin mihinkin jälkkäreihin. Vihreä tee -jäätelöä löytyy toki myös, hyvää on. Samoin myös adzukijäätelö, mmm. Pakastealtaiden jäätelövalikoimia en ole kauheasti katsellut, kai ne on ihan ok (paitsi että kuorrutuksen suklaa ei tunnu koskaan olevan temperoitua, hmph). Kävin tässä jokunen aika sitten maitotehtaalla vierailulla, ja siellä sanottiin, että jäätelö tehdään maidosta, sokerista ja voista. Ööh, ei...?