Minut on hyväksytty!

Lopullinen hyväksyntä Hokkaidon yliopistolta tuli vihdoinkin, hurraa! Vaihtovuosi on nyt sitten virallisesti varmistettu ja lyöty lukkoon, eli pakko se kai sitten on vain lähteä :p Melkein ehdin jo huolestua mokoman suhteen, kun aikaisempina vuosina hyväksyntä on tullut "huhtikuun puolivälissä"... Vielähän tässä ollaan huhtikuun puolella, eli siinä mielessä mitään hätää, mutta koska satun tuntemaan erään, jonka vaihto peruttiin juuri tässä vaiheessa.... Lisäksi toinen meistä Hokkaidoon lähtijöistä on minua vuotta ylempänä ja pääsi läpi sen kirotun JLPT:n, joten olen niin sanotusti arvoasteikolla alempana. Jos jonkun reissu olisi peruttu, niin se olisi kyllä väistämättä ollut minä. 

Joka tapauksessa, huh helpotusta! Suunnittelin tuossa aamulla, että kirjoittelen tänään tänne blogiini oikein valitusvirren siitä, miten Hokudailla vain kestää ja kestää ja kestää, mutta kuinka ollakaan! Blogipostauksen sävy muuttui astetta positiivisemmaksi! Tsemppiä niille, jotka tuota hyväksyntää vielä odottavat, kyllä se sieltä sitten tulee ja lämmittää mieltä oikein kivasti :) 

Toinen jalka on ollut lentokoneessa jo pitkään, ja tavaroitakin tekisi jo mieli pakata (joudun kesällä muuttamaan asunnostani pois joka tapauksessa, koska putkiremontti.), mutta nyt tämä lähtemisen halu kyllä nousi ihan uusiin sfääreihin. Vielä(kään) ei kuitenkaan voi ostaa lentolippuja tai muutakaan, koska tieto toivotusta saapumispäivästä, asunnoista ja sen sellaisista tulee vasta joskus heinäkuussa. Lentolippujen hinta nousee mukavasti tasolle mahdoton, mutta minkäs teet. Onneksi yliopistolta saa apurahan. 

Vielä on siis viitisen kuukautta siihen, että lähden. Aikani kuluksi olen hieman päivittänyt kandiani ja kirjoittanut siitä lyhyen tiivistelmän kypsyysnäytettä varten. Printterini päätti kuitenkin sanoa itsensä irti, joten enpä sitten saa mokomia tulostettua, mutta olkoot. Muitakin hommia on, muun muassa vuoden viimeinen sakubun (aiheena sumopainin historia, miten mielenkiintoista..!), esitelmän valmistelu (aiheena Japanin hylätyt rakennukset....jee.) ja tenttiluku (japani 3, aiheena kaikki). Kaikkia näitä varten minulla on aikaa käytännössä vain tämä päivä, koska huomisesta eteenpäin olen taas töissä. Kivaa, että työvuoroja riittää ja rahaa tulee, mutta vähän kyllä ottaa pattiin, että kaikki deadlinet ovat samaan aikaan. Mutta minkäs teet, しょうがない。

Tuleva vaihtovuosi kuitenkin piristää, ja lisäksi laskeskelin tuossa yksi päivä, että ensi viikon tentti/sakubun/esitelmä/japanin tunti on viimeinen ikinä. Siis niiku IKINÄ. Tai siis, ikinä täällä Helsingissä, Japanissa ajattelin opiskella vaikka mitä :p Mutta täkäläistä tutkintoani ajatellen minulta puuttuu tasan enää gradu ja ne Hokudain kurssit, ja sitten on koko hoito paketissa. Kahden vuoden päästä olen siis valmis. Haha! Mahtavaa! Ja Japanista palattuani ei minun tarvitse roikkua yliopistolla juuri lainkaan, mitä nyt seminaarissa käydä silloin tällöin. Motivaatio täällä Suomessa opiskeluun on laskenut tasaisesti koko vuoden, joten on kyllä lohduttavaa ajatella, että itseään turhauttavilla kursseilla ei tarvitse viikon päästä käydä enää koskaan. 

Ja viikon päästä on vappukin! Mahtavaa! :D