Minut on hyväksytty!

Lopullinen hyväksyntä Hokkaidon yliopistolta tuli vihdoinkin, hurraa! Vaihtovuosi on nyt sitten virallisesti varmistettu ja lyöty lukkoon, eli pakko se kai sitten on vain lähteä :p Melkein ehdin jo huolestua mokoman suhteen, kun aikaisempina vuosina hyväksyntä on tullut "huhtikuun puolivälissä"... Vielähän tässä ollaan huhtikuun puolella, eli siinä mielessä mitään hätää, mutta koska satun tuntemaan erään, jonka vaihto peruttiin juuri tässä vaiheessa.... Lisäksi toinen meistä Hokkaidoon lähtijöistä on minua vuotta ylempänä ja pääsi läpi sen kirotun JLPT:n, joten olen niin sanotusti arvoasteikolla alempana. Jos jonkun reissu olisi peruttu, niin se olisi kyllä väistämättä ollut minä. 

Joka tapauksessa, huh helpotusta! Suunnittelin tuossa aamulla, että kirjoittelen tänään tänne blogiini oikein valitusvirren siitä, miten Hokudailla vain kestää ja kestää ja kestää, mutta kuinka ollakaan! Blogipostauksen sävy muuttui astetta positiivisemmaksi! Tsemppiä niille, jotka tuota hyväksyntää vielä odottavat, kyllä se sieltä sitten tulee ja lämmittää mieltä oikein kivasti :) 

Toinen jalka on ollut lentokoneessa jo pitkään, ja tavaroitakin tekisi jo mieli pakata (joudun kesällä muuttamaan asunnostani pois joka tapauksessa, koska putkiremontti.), mutta nyt tämä lähtemisen halu kyllä nousi ihan uusiin sfääreihin. Vielä(kään) ei kuitenkaan voi ostaa lentolippuja tai muutakaan, koska tieto toivotusta saapumispäivästä, asunnoista ja sen sellaisista tulee vasta joskus heinäkuussa. Lentolippujen hinta nousee mukavasti tasolle mahdoton, mutta minkäs teet. Onneksi yliopistolta saa apurahan. 

Vielä on siis viitisen kuukautta siihen, että lähden. Aikani kuluksi olen hieman päivittänyt kandiani ja kirjoittanut siitä lyhyen tiivistelmän kypsyysnäytettä varten. Printterini päätti kuitenkin sanoa itsensä irti, joten enpä sitten saa mokomia tulostettua, mutta olkoot. Muitakin hommia on, muun muassa vuoden viimeinen sakubun (aiheena sumopainin historia, miten mielenkiintoista..!), esitelmän valmistelu (aiheena Japanin hylätyt rakennukset....jee.) ja tenttiluku (japani 3, aiheena kaikki). Kaikkia näitä varten minulla on aikaa käytännössä vain tämä päivä, koska huomisesta eteenpäin olen taas töissä. Kivaa, että työvuoroja riittää ja rahaa tulee, mutta vähän kyllä ottaa pattiin, että kaikki deadlinet ovat samaan aikaan. Mutta minkäs teet, しょうがない。

Tuleva vaihtovuosi kuitenkin piristää, ja lisäksi laskeskelin tuossa yksi päivä, että ensi viikon tentti/sakubun/esitelmä/japanin tunti on viimeinen ikinä. Siis niiku IKINÄ. Tai siis, ikinä täällä Helsingissä, Japanissa ajattelin opiskella vaikka mitä :p Mutta täkäläistä tutkintoani ajatellen minulta puuttuu tasan enää gradu ja ne Hokudain kurssit, ja sitten on koko hoito paketissa. Kahden vuoden päästä olen siis valmis. Haha! Mahtavaa! Ja Japanista palattuani ei minun tarvitse roikkua yliopistolla juuri lainkaan, mitä nyt seminaarissa käydä silloin tällöin. Motivaatio täällä Suomessa opiskeluun on laskenut tasaisesti koko vuoden, joten on kyllä lohduttavaa ajatella, että itseään turhauttavilla kursseilla ei tarvitse viikon päästä käydä enää koskaan. 

Ja viikon päästä on vappukin! Mahtavaa! :D

転がる石に苔むさず。

Kandi on palautettu, huh! Vihdoinkin. Tai oikeastaan palautin sen jo jokunen aika sitten, koska luulin viimeisen palautuspäivän olevan paljon aikaisemmin, kuin mitä se sitten olikaan. Kiirehdin siis turhaan, mutta toisaalta ei haittaa, onpahan tehty sekin työ. Nyt olisi enää jäljellä opponointi ja muut muodollisuudet, ja sitten onkin sillä osastolla kaikki valmiina - kypsyysnäytettä lukuunottamatta, tietenkin.

Hokkaidosta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta lopullinen varmistus saapuneekin vasta ensi kuun puolivälissä. Aikani kuluksi olen stalkannut muita Japanissa/Hokkaidossa olleita vaihtareita Facebookissa, ja käynyt läpi kampusalueella ja Sapporossa otettuja valokuvia. Täällä Suomen päässä oleminen on viime aikoina ollut jokseenkin tuskaista, joten henkisesti olen jo toinen jalka Japanissa...

Huomasin kuitenkin taas, että aika menee suht nopeasti - nytkin on jo maaliskuun puoliväli, kandi viittä vaille valmiina ja tämän lukuvuoden viimeinen periodi on käynnissä. Viimeisestä olen erityisen kiitollinen, sillä opiskelumotivaationi on ollut jyrkässä laskussa jo who knows kuinka pitkän aikaa. Japanin ja japaninkielisen keskustelukurssin opetusmetodit eivät aina ihan sovi minulle, ja välillä koen taitojen enemminkin taantuneen tämän vuoden aikana. Parhaillaan käynnissä olevan japanin kurssin tavoitteena olisi pystyä lukemaan japanin kielisiä artikkeleita ja akateemisia tutkimuksia sanakirjan avulla, mutta tästä tavoitteesta on kyllä mielestäni luovuttu jo aikoja sitten.

Uskon ja ymmärrän, että opettajillamme on kiire ja monta rautaa tulessa samaan aikaan, mutta kiire on opiskelijoillakin ja  on ikävää, että kurssin taso kärsii sen takia. Monet ovat kerrat, kun olemme kuulleet, että ensi vuonna asiat ovat paremmin, kirjat ovat fiksumpia ja aikataulut valmiina, mutta eipä se synkkinä päivinä paljon lohduta, kun ainakin omalla kohdalla tuntuu välillä siltä, että kurssista ei jää mitään käteen. Tunnustan kyllä, että en nyt ihan niin hirveän aktiivinen ole kurssilla ollutkaan ja tiedostan, että voisin tehdä oman oppimiseni eteen vaikka mitä, mutta tunneilla olo on välillä kovin turhauttavaa. Mutta minkäs teet, valittamisella ei saavuta mitään! Nyt kun aikatauluni (kandin palauttamisen jälkeen) hieman helpottavat, voin aloittaa taas japanin itsenäisen opiskelun. Jokunen aika sitten tuli investoitua uusiin kirjoihinkin, jotka ostin senpailta suht edullisesti. 楽しみ・・・

Uudet, käytetyt kirjani. "Keskitasosta edistyneeseen!" Näiden lisäksi ajattelin käydä läpi myös JLPT-kirjoja, erityisesti niitä, joita en ennen koetta ehtinyt avatakaan.... 

Tässä lukuvuoden loppua ja vaihdon alkua odotellessa olen myös tutkaillut Hokkaidon yliopiston kotisivuja jonkin verran. Jokunen aika sitten kävin sivustot läpi oikein urakalla, mutta nyt olen lähinnä keskittynyt asuntolajuttuihin. Asuntolat ovat kuulemma tosi kivoja ja siistejä (paitsi miesten puolella...) ja hyvällä paikalla. En vielä tiedä, miten asuntolahuoneita haetaan, mutta Facebook-stalkkauksen avulla selvitin, että tieto siitä, minkä huoneen kukakin saa, voi tulla niinkin myöhään kuin vasta syyskuussa. Samoin tieto toivotusta saapumispäivästä saattaa mennä aika myöhään, mikä on vähän ongelmallista lentolippujen kannalta.

Eilen tuli mieleeni, että en oikeastaan tiedä Sapporosta juuri mitään, paitsi lumifestivaalin ja Sapporo Beer -oluen, luonnollisesti. Pikainen googlaus kertoo, että Sapporossa on ei vain kuuluisa olutmerkki, vaan myös kuuluisa olutmuseo! Sinne! Sapporo on ilmeisesti japanilaisen oluen syntykaupunki, ja Sapporo Beer Museumissa järjestetään myös olutmaistajaisia. Eikä tässä vielä kaikki! Sapporossa on myös suklaatehtaan ylläpitämä suklaamuseo ja -puisto! Hurraa! Vaihtovuosi kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta! Shiroi Koibito Park (白い恋人パーク, "valkoisten rakastavien puisto".... tai ennemminkin "valkoista suklaata rakastavien puisto". Jälkimmäinen käännös on ehkä vähän toivottavampi, mutta saa korjata jos olen väärässä!) on alue, jossa on suklaa-aiheisten näyttelyiden lisäksi kahvila, ravintola ja ilmeisesti ikkuna, mistä näkee, kuinka keksejä valmistetaan. Veikkaan, että saatan viettää Sapporon vuoteni oluen ja suklaan merkeissä. Ja tiedän jo etukäteen pari tyyppiä, joiden kanssa ainakin jälkimmäisessä paikassa on pakko vierailla (you know who you are!).

Eräs kaverini kysyi minulta eilen, jännittääkö minua lähteä vuodeksi Japaniin. Vastasin, että ei oikeastaan. Varmasti se jännitys ja ahdistus ja suuren suuri paniikki iskevät kaikki jossain vaiheessa oikein koston kera, mutta toistaiseksi lähtö tuntuu vielä aika kaukaiselta asialta. En osaa ihan kuvitella, että puolen vuoden päästä olen toisella puolella maailmaa ihan yksikseni (tiedoksi Kiotoon ja Tokioon lähteville vaihtarikavereille, että aion tulla kyläilemään usein...), mutta tällä hetkellä olen lähinnä vain innoissani. Ja kuten sanottua, aika kuluu aika mukavasti kaikkien muiden hommien parissa, joten aikaa ahdistumiselle ei ole juuri edes löytynyt. Vielä. 

不合格 - The Semi-Epic Fail

JLPT-tulokset tulivat ja menivät, feilasin kokeen vaivaisella kahdella pisteellä! Mainittakoon, että itse kokeessa epäonnistuminen ei minua niinkään harmita (olinhan jo varautunut siihen), mutta 

a) kaksi pistettä! Kaksi!!

b) ...mitä se kertoo itse kokeesta? Jos oikeasti, valehtelematta tai liioittelematta, lottoamalla ja vastauksia arvailemalla saa noinkin hyvät pisteet, niin mitä ihmettä? Uskoni järjestelmään horjuu... 

c) traumatisoiduin tulospäivän tapahtumista hetkellisesti. 

Tai no, "traumatisoitua" on ehkä turhan vahva sana, mutta aikamoinen hulabaloo tulospäivä kyllä oli... Yleisesti ottaen olen suht tarkka kaikista papereistani, tiedän missä mikäkin lippulappunen asuu, enkä erityisemmin heitä mitään pois ennen kuin olen oikeasti varma siitä, että en kyseistä lappua enää tarvitse. Noh, JLPT-paperini olinkin sitten mystisesti kadottanut, siis ne paperit, joissa lukee sekä käyttäjätunnukseni että salasanani (joita ilman en voi katsoa tuloksiani netistä). Siinähän päivä sitten alkoikin mukavasti, kun etsin lappusta ympäri ämpäri asuntoani. 

Tulosten saamisessa oli vieläpä pieni kiirus, sillä jos olisin päässyt kokeen läpi, olisin voinut hakea MEXT -apurahaa. Aikaa tulosten ilmoittamisen ja viimeisen hakupäivän välillä oli ruhtinaalliset muutama arkipäivä. Koko aamupäivän ajan siis yritin kaivaa muististani tunnuksiani, ja ahdistelin muita kokeessa olleita, jos joku olisi mokomat muistanut puolestani. Tällä välin kv-palveluistakin jo ehdittiin soittaa tulosteni perään, ja iltapäivää kohden olin jo aivan raunioina. Loppujen lopuksi marssin kaverin tukemana Japanin suurlähetystöön, jossa ahdistavan jonottelu-ja-papereiden-etsimisoperaation jälkeen sain tarvittavan lapun käsiini, ja pääsin tarkistamaan tulokseni. 

...kaksi pistettä. Pah. Mikä anti-kliimaksi sillekin päivälle. 

Anyway, tästä traumasta olen jo päässyt yli, ja vältyinpähän erinäisten apurahahakemusten täyttelemiseltä (kyseiset paperit eivät kuulemma ole sieltä helpoimmasta päästä..). Palautin kaikki Hokudain hakupaperit yliopiston kv-palveluihin heti seuraavana maanantaina, ja kuriiri kiikutti ne Japaniin joskus viime/tällä viikolla. Nyt sitten vain odottelen, onko Hokudailla mitään kommentoitavaa mihinkään. Jos ei, niin huhtikuun aikana minun pitäisi saada lopullinen varmistus vaihtopaikastani. Sitä odotellessa! Tarkempia tietoja esim. asuntoloista ja saapumispäivistä saan kuitenkin vasta heinäkuussa.

Ja tässä odotellessa aika kuluukin kivasti koulupuuhien parissa. Kandin palautus on ensi viikolla, ja samalla viikolla on myös sakubunin palautus (jonka olin autuaasti unohtanut, hups), japaninkielinen esitelmä politiikasta ja pakollisen työelämäkurssin haastattelutehtävän palautus. Niin, ja töissäkin pitäisi käydä. 

Haastattelutehtävän sain onneksi tehtyä eilen, kun aamupäivän suunnitelmani menivätkin sattumalta uusiksi, ja minulla oli muutama tunti luppoaikaa. Kiitokset "vapaaehtoiselle" haastateltavalle! Politiikkajutun kanssa taas olen parini kanssa totaalisen pulassa. Emme tajua aiheesta mitään, ja siinäpä sitten teemme "yksinkertaisella kielellä" esitelmän sellaisesta aiheesta, josta emme suomeksikaan ymmärrä juuri mitään. Sanakirja ja Wikipedia toki auttavat, mutta kysynpä vaan, että onko järkeä tehdä esitelmä aiheesta, jonka sanasto on oletusarvoisesti sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä? Johan siinä on yleisökin pulassa! Siinäpä sitten selittelemme kymmenen minuutin ajan jotain Japanin parlamentista ja puolueista, hurraa. 

Kandi sentään on vähän edistynyt, mikä on ihan positiivista. Olin koko viime viikon flunssassa ja huomasin, että Buranan, kahvin ja kolmiolääkkeiden yhdistelmä on aikamoinen cocktail, ja sainpa sitten viikon sisään aikaiseksi sellaisen määrän tekstiä, että oksat pois! ....tekstin laatu ei välttämättä ole kauhean korkealla, mutta se nyt on tässä vaiheessa jokseenkin toissijainen ongelma. Kunhan nyt saisi työn edes valmiiksi. Tavoitteenani on palauttaa koko roska viimeistään lauantaina, jotta voin koko sunnuntain kirjoitella sakubuniani.

Maaliskuun ensimmäinen viikko onkin sitten perioditauko, joka tulee kyllä tällä kertaa oikeastikin hyvään väliin. Suunnitelmissa on mm. päiväreissu Turkuun (Alvar! <3) ja sohvalla löhöilyä. Saatanpa jopa lukea jonkun kirjankin! Ehkä käydä elokuvissa? ....lukea tenttiin.....tehdä korjauksia kandiin....käydä töissä....

Hakupapereita, kopioita ja kopion kopioita

Hupsan! Tässähän onkin jo ehtinyt vierähtää tovi sitten viime näkemän. あけましておめでとう vaan kaikille, hyvää uutta vuotta! Horoskooppini lupaa tälle vuodelle paljon matkailua ja opiskelua heti syksystä alkaen, voiko olla, että horoskooppi osuisi kerrankin oikeaan?? 

Viime aikoina on tehnyt kovasti mieli jo hehkuttaa tulevaa vaihtovuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille (melkein tekisi jo mieli pakata vähän tavaroitakin, mutta joku raja nyt sentään...), mutta ikävästi tuolla takaraivossa on koko ajan tietoisuus siitä, että ennen konkreettisia lähtösuunnitelmia on Hokudaista saatava lopullinen varmistus hyväksymisestä. Lähtö tässä vaiheessa on n. 95% varmaa (eli siis tosi tosi varmaa!), mutta sattumoisin tunnen yhden ennakkotapauksen, jonka vaihto peruuntui viime metreillä Japanin päästä johtuen. Ikävää moinen. Onneksi saan sentäs oman varmistukseni jo joskus huhtikuussa, kun taas suurin osa joutuu odottelemaan tietoa koko kesän yli! O.o 

Anyway, hakupapereita on siis tullut täyteltyä viime aikoina. Hieman ennen joulua sain yliopiston kv-palveluista pienen pinon papereita, jotka tulee täyttää ja toimittaa kv-palveluihin. Viimeinen deadline tälle on 5.2. eli ihan kohta. Tärkein papereista on varsinainen hakulomake, jolla haetaan opiskelupaikkaa JLCS-ohjelmaan. Näitä lomakkeita minulla on tietenkin tasan yksi kappale (2 sivua, toinen arkeista kaksipuolinen) ja ne tulee täyttää lähinnä japaniksi. Eeeerrrr.... Kuumottavaa. Tähän mennessä en ole typonnut kovin pahasti, mutta vielä on muutama kohta tyhjänä. 

Hakupaperit ohjeineen. Fancy, eh?

Näissä papereissa kysellään perusasioiden lisäksi ihan uskomattomia juttuja. Esimerkkinä mainittakoon laatikko, johon tulee kirjoittaa koko opiskeluhistoria, siis ala-asteesta lähtien. Luonnollisesti myös aloitusvuosi ja -kuukausi täytyy merkitä, samoin kuin valmistuminen (joo. Tosi elävästi muistan kun "valmistuin" ala-asteelta.) ja opiskeluaika kuukauden tarkkuudella. Siis että jos tähän nyt on jo merkitty, mistä mihin olin ala-asteella/yläasteella/lukiossa, niin miksi kummassa se opiskeluaika pitää sitten vielä erikseen laskea? Ja siks toisekseen, miten se lasketaan?? Yhdeksän kuukautta opiskelua per vuosi? Näin laskettuna olisin ollut ala-asteella vain neljä ja puoli vuotta, mikä kuulostaa jotenkin dorkalta. 

Toinen kuumottava osio on kohta, johon tulee selittää lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä haluaa opiskella Hokudailla. Japaniksi. Kuulakärkikynällä. Yh. Help.

Hakulomakkeiden lisäksi Hokkaidoon pitää toimittaa kopio JLPT-todistuksesta, opintorekisteriote, läsnäolotodistus, valokuva (jolle on oma kohta hakupapereissa, mutta mysteerinä on vielä se, saako valokuvan liimata papereihin, kun sen takapuolella pitää kuitenkin kirjoittaa oma nimi ja sen sellaista), suosituskirje professorilta tai "yliopiston rehtorilta" (hah! nii varmaan), mahdollinen apurahahakemus ja kopio passista. Passini on ihan uunituore, näytän siinä kutakuinkin venäläiseltä terroristilta. Valokuva, JLPT-paperit ja yliopiston paperit on kaikki hankittu, mutta suosituskirje puuttuu vielä. Oletan, että professori on vaan ollut lomalla, eikä siksi ole vielä vastannut kyselyyni kirjeen kirjoittamisesta... Niin ja se apurahajuttu onkin hyvä tarina!

Hokkaidoon lähtijät voivat perinteisesti hakea MEXT -apurahaa (Japanin valtion apuraha ulkomaalaisille japanin opiskelijoille), mutta tänä vuonna hakukriteereihin tuli muutos: hakea voi vain, jos on suorittanut hyväksytysti JLPT N2 -tason. Niin. Niinpä tietenkin. Eihän siitä ole kuin hetki, kun kyseisen kokeen kävin suorittamassa, mutta olisipa ollut kiva silloin tietää, että se voi tähänkin asiaan vaikuttaa. Olisin ehkä lukenut vähän erilaisella mentaliteetilla. Mutta eipä silti, vaikka nyt pääsisinkin kyseisen kokeen läpi, ei tulokset ehdi tulla ajoissa, eli tämä apuraha jää nyt saamatta. Plääh.  

In other news, hakupaperisodan lomassa pitäisi tehdä kandikin. Siis se kandi, joka pitäisi palauttaa helmi-maaliskuussa, jonka eteen en ole toistaiseksi tehnyt juuri mitään. Motivaatiota ei juuri auta tieto siitä, että kukaan ei kyseistä "tutkielmaa" tule sen erityisemmin koskaan lukemaan, so why bother. Mutta materiaalia sentään olen kerännyt, ja eteninpä jopa niinkin pitkälle, että loin koneelle tekstitiedoston mokomaa varten. Hurraa! \o/ Melkein siis valmista jo! 

Epämääräinen läjä kirjoja, joista ehkä mahdollisesti saattaa olla jonkinlaista hyötyä kandia tehdessä. Tai sitten ei.

Kandin tekeminen ei kyllä siis erityisemmin nappaa, mutta toisaalta ihan kivaa sitten, kun se on valmis ja olen taas yhden askeleen lähempänä valmistumista. Tämä ikuinen opiskelijaelämä alkaa jo vähän kyrsiä, olisi varmaan jo korkea aika päästä "oikeisiin töihin" ja kaikkea sen sellaista. Jos kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan, niin Hokkaidosta palattuani minulta puuttuu enää yksi tai kaksi kurssia ja gradu, ja sitten olen ~valmis~. Kuvitelkaa! Hahhaa! ....mutta se kandi pitäisi siis tehdä ensiksi. 

Sigh. 

Hokkaido, here I come!

Juuri kun valitin odottelusta ja siihen liittyvästä tuskasta, niin eikös sähköpostiini kilahtanut sanoilla "Onneksi olkoon!" alkanut viesti - olen siis saanut Helsingin yliopistolta myönteisen päätöksen, ja jollei mitään mullistavaa tapahdu, niin lähden ensi syksynä (alle vuoden päästä! Kuvitelkaa!) Japanin Hokkaidon yliopistoon opiskelemaan japania ja Japanin kulttuuria. 

....JIHUU! : D

Aikamoista! Muutama päivä meni asian prosessoimiseen ja sellaiseen yleiseen "ohhoh, kuinkas tässä nyt pitäisi asiaan suhtautua" pohdintaan, eikä tätä nyt vieläkään ole ihan lopullisesti sisäistänyt. Toisaalta, eipä sitä nyt vielä ole saanut lopullista varmistustakaan asiaan (sen saa vasta joskus kesällä Hokkaidon päästä), mutta silti. Onneksi moni kaverini sai myös vaihtopaikan, niin ei tarvitse yksin pohdiskella näitä kaikkia juttuja. 

Mutta siis, tarina kokonaisuudessan. Me kaikki hakijat saimme viime tiistaina sähköpostia, jossa itse kukin sai tietää kv-palveluiden päätöksen. Jotkut pääsivät ensimmäiseen hakukohteeseensa, jotkut toiseen, ja jotkut eivät ollenkaan (jälkimmäinen on tietenkin se ikävin vaihtoehto, mutta onneksi aina voi hakea uudestaan seuraavana vuonna.. nimim. "kokemusta on"). Hokkaidon JLCS-ohjelmaan kiintiö on ollut yksi, mutta tänä vuonna HUSTEP-linjalle ei valittu ketään, joten kv-palvelut lähettävät JLCS-linjalle kaksi opiskelijaa. Toivottavaa olisi, että Hokkaido myöskin on valmis vastaanottamaan kaksi meikäläistä.... Johon liittyen, en vieläkään tiedä, kuka se toinen Hokkaidoon valittu on! Kuulemma eräs sempai on myös hakenut JLCS:ään, ehkäpä se on hän? Mysteeri kyllä varmaan selviää piakkoin, luulisin. 

Ensimmäinen asia mitä sähköpostin vastaanottamisen jälkeen piti tehdä, oli tietenkin vaihtopaikan vastaanottaminen. Tämä tapahtui Mobissa, ja täytyy kyllä sanoa, että kohdan "yes" klikkaaminen oli äärettömän jännittävää! Elämän pieniä iloja, haha! Anyway, tämän jälkeen Mobiin piti myös täyttää muutamia tietoja, esim. pankkitilin numero ja sen sellaista. Jos joku nyt tässä vaiheessa osaa sanoa, mikä on "bank number" (ei, se ei ole tilinumero) ja onko "social insurance number" sama kuin henkilötunnus, niin antaa kuulua vaan. Ei ole siis ihan niin helpoksi tehty tätäkään, mutta ehkäpä tämä nyt ei ole ongelmista suurin. Tärkein on kuitenkin tehty, eli paikan vastaanottaminen. 

Ensi viikolla saamme kaikki kirjallisen infopaketin, missä kerrotaan mitä seuraavaksi pitää tehdä. Nyt alkaa siis se varsinainen hakurumba - Hokkaidoon pitää hakea, apurahoja pitää hakea, jossain vaiheessa pitää tehdä ilmoitus Kelaan ja maistraattiin ja herra teis mitä kaikkea... Hommaa siis riittänee, ja kaikki tarvittavat paperit pitää palauttaa kv-palveluihin helmikuun alussa. Sattumoisin kandityöni deadline on samoihin aikohin, how wonderful...! 

Kaikkea jännää siis tulossa, ja luonnollisesti päällimmäisenä on mielessä se, mitä kaikkea pakkaan mukaani, ja mitä teen kaikille Suomeen jääville tavaroille... Niin, ja tietenkin se, että mitäs sitten tapahtuu, jos Hokkaidosta saakin kielteisen päätöksen. Tämän pitäisi olla suhteellisen epätodennäköistä, mutta eräälle kaverille kävi juuri niin, että kuukausi ennen lähtöä koko homma peruuntui. Masentava ajatus. But let's not go there. 

Ai niin, se JLPT:kin tuli tehtyä! Järkyttävän huonolla menestyksellä kylläkin. Siitä huolimatta, että meitä varoiteltiin useaan kertaan kertomasta mitään kokeesta "sosiaalisessa mediassa tai internetissä", aion nyt sanoa siitä muutaman valitun sanan. Ensinnäkin, kirjallinen koe oli vaikea ja järkyttävän pitkä. Toisekseen, kuuntelu oli naurettavan helppo ja suhteellisen lyhyt. 

En usko, että pääsen koetta läpi, mutta toisaalta eipä sillä niin väliä. Toivoisin kuitenkin olevani jo sillä tasolla, että olisi mokomassa pärjännyt - yhden kaverin kanssa tuli juteltua kokeen jälkeen, että tuon tasoisia lukutekstejä meillä pitäisi olla nyt japanin tunneilla. I wish! 

Japanin tunneista voisinkin kirjoittaa postauksen jossain vaiheessa, jahka vähän jäsennän ajatuksiani sen suhteen. Suffice it to say, enää yksi tentti jäljellä ja sitten on loma. Hallelujah! 

Odottamisen tuskaa...

Raivostuttavaa. Odottaminen on raivostuttavaa.

Grr.

Vaihtohaun tulosten odotteleminen on raivostuttavaa, mutta oikeastaan ärsyttävintä ja hankalinta on se, että aiheesta ei oikein voi (tai viitsi) puhua kenenkään kanssa. Monia hakijoita ahdistaa niin paljon, että vaihto on kokonaan kielletty puheenaihe. Sukulaisten ja kavereiden suusta taas kuulee ne tyypilliset "no kyllähän sä nyt sinne pääset" -kommentit, jotka ovat enemmän rasittavia kuin rohkaisevia. Lisäksi, koska itse haen ensisijaisesti Hokkaidoon (jonne hakijoita on ilmeisesti aika vähän, toisin kuin aina yhtä suosittuihin Tokion ja Kioton yliopistoihin), en ilmeisesti saisi kommentoida hakuprosessia joidenkin mielestä lainkaan, koska "no sä nyt ainaki pääset!" ja niin edelleen. Kai nyt kaikki saavat olla hermostuneita ja miettiä, miten tässä käy?

Kaiken lisäksi, Hokkaidoon nyt kuitenkin on vain yksi paikka per linja, ja viime vuonna hakijoita oli runsaasti, joten hitostako sitä tietää, miten tässä käy. Onhan se kiva olla optimistinen, mutta ei ehkä kuitenkaan sillä hinnalla, että tulisi olla jotenkin syyllinen olo siitä, että minulla on jotenkin mukamas "paremmat mahdollisuudet". En myöskään erityisemmin välitä sellaisista vihjailuista, joiden mukaan olisin jotenkin taktikoinut hakukohdetta valittaessa - kyllä Hokkaido on ollut minulla ykkösvaihtoehto lähes koko ajan. Tai no, ei kukaan ole noin sanonutkaan, mutta vähän sellainen kutina välillä on ollut. Joten, long story short, olisipa tulosten odottelu jo ohi!

Grr, grr.

....pieniä kaamosmasennuksen merkkejä ilmassa. Suffice it to say, tämä on rasittavaa aikaa. Onneksi kuitenkin aika on mennyt nopeasti (ainakin tähän mennessä), ja kohta on se kirottu JLPT:kin pois alta. Eipä ole siihenkään tullut enää luettua juuri lainkaan, luovutin. Olisi kyllä ihan kiva päästä N2 läpi, mutta kun ei.

Motivaatio on ollut aikalailla hakusessa viime aikoina. Japanin tunneilla ei oikein edetä mihinkään (in my humble opinion) ja kirjat ovat suorastaan masentavia. Toivoisin jotain valtavaa muutosta ensi lukukaudelle, koska omalta osaltani tämä syksy on mennyt kyllä ihan pipariksi. Kandiinkaan en ole jaksanut panostaa vielä yhtään, ja vapaapäiväni kuluvat tekemällä kaikkea muuta paitsi koulujuttuja. Puuh.Tälle syksylle olisi vielä jälkellä nämä:

- JLPT N2 (1.12.)

- sakubun, aiheena sosiaalinen media (viim. pal. 4.12.)

- minitesuto, kanjit kpl 9-10 (5.12.)

- japanin tentti, kpl jotain-jotain (12.12.)

- jotain muuta? en muista... tai siis kandin tekemistä, tietty.

Mistään noista en aio ottaa mitään erityistä paniikkia, mutta kun nyt jaksaisi edes jotain tehdä niiden eteen..! Sakubunkin on jo puoliksi suunniteltu, se täytyisi vain kirjoittaa.... Edellinen japanin tentti meni päin puuta heinää, joten sitä varten voisi tällä kertaa yrittää vähän lukea (tosin, in my defence, en kestä sellaisia tenttejä, jotka perustuvat siihen, kuinka hyvin on opetellut kirjan ulkoa...). Minitesutot ovat tähän menessä menneet ihan hyvin, no panic there. Kandi, no... Palautus joskus helmikuussa.

Keväällä aion kyllä vähän ryhdistäytyä tämän homman kanssa. Itseopiskelu on onneksi aina sopinut minulle, ja sillä linjalla varmaan täytyy jatkaa, oivoi. Kohta on onneksi joululoma, niin saa vähän ladata akkuja! 

頑張りましょう！tai jotain. 

jk. Pidin jossain välissä tauon kirjoittelussa, ja siinä välissä taistelin edellä mainitun sakubunin valmiiksi. Juhuu!

Mobility Online ja kumppanit, osa 2

I'm still here..! Blogi on edelleen (toistaiseksi) pystyssä, ja bloginpitäjäkin hengissä. Viime aikoina on ollut hieman rankkaa opiskelun ja elämän kanssa, mutta nyt, kun joululoma alkaa lähestyä ja tiedossa on kaikkea kivaa (Turkuuuuu!), on jo vähän helpompi hengittää. Aloitin myös pitkästä aikaa lenkkeilyn, jos vaikka osallistuisi Naisten Kymppiin keväällä...... Aika hurja vaatimus ^^"

Joulukuu siis lähestyy, ja niin myös vaihtohaun tulosten julkistaminen. Kuulin tuossa eräänä päivänä, että joskus tulokset ovat tulleet jo marrakuun lopussa, ääk! Joka tapauksessa tulosten tulemiseen on enää ~alle kuukausi~ ja itse kutakin alkaa jo vähän ahdistaa.. Onneksi joulukuun alussa on JLPT, a very good distraction. Mutta ennen kuin kerron siitä sen enempää, käydään nyt tämä Mobi -juttu ensin loppuun asti.

Mobi, tuo ihana hakuportaali, aukeaa ihan eri näköiseksi sen jälkeen, kun viimeksi mainittu hakulomake on täytetty. Tästä eteenpäin Mobin käyttäminen on jokseenkin simppeliä, mutta supervanhan layoutin takia on koko ajan sellainen olo, että väärää nappia klikkaamalla onnistuu lähettämään hakijapalveluihin puolivalmiin hakemuksen, jossa ei lue mitään älykästä. Fear not, tämä ei ole mahdollista.

Vihreistä palluroista voi seurata, missä mennään. Ulkoasu edelleen vanhahtava, kuten näkyy...

Tuosta uudesta näkymästä on helppo seurata sitä, missä kohtaa hakuprosessia menee. Vihreät pallurat kertovat, mikä osio on jo tehty, ja jokaisen osion vieressä olevaan ruutuun tulee pieni vihreä check-merkki. Eri tehtävät on listattu Mobiin järjestyksessä, eikä niitä (tietääkseni) ole mahdollista tehdä yhtä ennen toista. Yllä olevasta kuvasta huomaa, että valokuvan kohdalla ei ole check-merkkiä - valokuva ei ole pakollinen, mutta tähän liittyy kyllä tarina, jonka voin teille jakaa....

Valokuva ei siis ole pakollinen, ja oikeastaan juuri kukaan ei sitä hakemukseensa laita. Minulla sattui olemaan koneella suht kelvollinen passikuva omasta pärstästäni ja ajattelin että mikäs siinä, laitetaan kuva nyt sitten. So far so good. Kun sitten tulostin valmiin hakemuksen, niin eikös se perhanan kuva ollut liian iso! Tiedosto itsessään oli kyllä ihan oikean kokoinen (eikä sen pienentäminen auttanut mitään), mutta jostain syystä paperiseen hakulomakkeeseen ilmestyi sellainen jättiläismäinen naama, josta vain noin puolet mahtui marginaalien sisään o.O Ja mikä parasta, kuvaa ei saanut itse poistettua! Grr! Onneksi admin auttoi ja poisti kuvan, ja onneksi siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire, mutta pieni paniikki ehti iskeä.

Tätä minipaniikkia edelsi kuitenkin myös toinen, vähän isompi paniikki. Kumpaakin hakukohdetta varten tulee täyttää opintosuunnitelma, eli kirjata ylös mitä kursseja aikoo opiskella, millä ne aikoo hyväksilukea, ja kuinka paljon niistä saa opintopisteitä. Näiden tietojen kaivaminen on operaatio, johon suosittelen varaamaan paljon aikaa. Suosittelen myös lukemaan kaikki kohdat sata kertaa, koska virheitä sattuu ja tapahtuu, etenkin allekirjoittaneelle...

Oma big mistakeni kävi Doshishan opintosuunnitelman kohdalla. Olin juuri menossa professorin luokse hyväksyttämään suunnitelmani, kun eräs toinen hakija kysäisi, miksi Doshishan opintosuunnitelmani oli niin paljon lyhyempi, kuin hänellä. Haa. Hahahaha. Kas. Olin tehnyt paperin puolen vuoden (eli 20:n creditin) mukaan, kun vuoden vaihtoa varten luonnollisesti tarvittaisiin puolet pidempi versio! Onneksi minulla oli kaikki muistiinpanoni yms. paperit mukana, joten ei auttanut kuin juosta Aleksandrian tietokoneille, tehdä uusi suunnitelma, printata se, allekirjoittaa ja rynnätä takaisin professorin vastaanotolle. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jos M ei olisi huomannut virhettäni, olisi hakemus ollut hylätty. Eli siis, ~kannattaa lukea kaikki ohjeet sata kertaa~ niin välttyy moisilta paniikkikohtauksilta...

Jahka sain kaikki printattua, allekirjoitettua, hyväksytettyä ja leimattua, kiikutin paperit päärakennuksen toimistolle hyvissä ajoin ennen määräajan umpeutumista. Oli aika helpottavaa päästä papereista eroon - jos en olisi palauttanut niitä ajoissa, olisin varmaan a) onnistunut hävittämään jotain tai b) muokannut hakemusta niin monta kertaa, että lopputulos olisi ollut aivan kaamea. Mutta toisaalta nyt, kun kaikki on tehty, ei auta kuin odotella..

Tulosten julkistamisen päivämäärästä liikkuu eri arvioita. Virallinen versio on "joulukuun puoliväliin mennessä", mutta monet aikaisempien vuosien hakijat ovat sanoneet, että siinä itsenäisyyspäivän tienoilla voi alkaa jo valmistautua henkisesti. Toiset taas ovat sanoneet, että tulokset ovat joskus tulleet JLPT -kokeen alla (joka tosin on aina satunnaisesti ollut itsenäisyyspäivänä), ja villein versio on nyt se blogin alussakin mainittu marraskuun loppu. Yyh. Odottavan aika on pitkä! Monet tutuistani ovat julistaneet vaihdon kokonaan kielletyksi puheenaiheeksi...

Mutta kuten sanottua, tekemistä on riittänyt tässä odottelun ohella. JLPT järjestetään tänä vuonna 1.12. Espoon Dipolissa, ja olen ilmoittautunut N2 -tason kokeeseen. Pfff.... En aluksi ajatellut, että kokeella olisi sen enempää mitään väliä, mutta jokin aika sitten (siis alle kuukausi ennen koetta) päätin, että ei hemmetti olisihan tuo kiva päästä läpi, kun on osallistumismaksunkin maksanut. Ja niinpä aloitin lukemaan, ihan liian myöhään. Opiskelun tukena on ollut Nihongo So-matome N2 -kirjasarja, mutta lukemisen laatu on kyllä ollut kaikkea muuta, kuin hyvää...

Kirjasarjan kaikki viisi osaa, kansilla ja ilman. Niin kuin kaikki japanilainen tavara, ovat nämäkin ihan liian söpöjä...

Esimerkkiaukeama. Kappaleiden kuvitukset ovat aika mahtavia, haha!

Sarjaan kuuluu viisi osaa: sanasto, kielioppi, kanjit, luetun- ja kuullunymmärtäminen. Kappaleet ovat todella simppeleitä, ja ne on jaoteltu hyvin (yksi aukeama päivässä/kirja), sikäli mikäli aloittaisi lukemisen ajoissa. Koska minähän en ollut kirjoihin koskenutkaan kun vasta jokunen aika sitten, en ihan enää ehdi lukea kaikkea, enkä ainakaan siinä tahdissa, kuin mitä kirjat suosittelevat. Totesin, että jos vain suosiolla jätän luetun- ja kuullunymmärtämiset väliin, ja edes lukaisen nuo kolme muuta kirjaa läpi, niin hyvä tulee. Tai siis ei hyvä, mutta ehkä marginaalisesti parempi edes. Sanastokirjan luin loppuun viime tai toissa viikolla, ja kielioppikirja tuli valmiiksi eilen. Nyt olisi sitten jäljellä ne pirun kanjit, eli tulipa sitten jätettyä se vaikein viimeiseksi. (Sattumoisin meillä on huomenna kanjikoe, eli niitä nyt pitäisi lukea joka tapauksessa, mutta kun ei.)

En kyllä todellakaan ole lukenut erityisen hyvin, eikä odotukset ole mitenkään erityisen korkealla... Kirjoissa olevia tehtäviä en ole tehnyt juuri lainkaan, mutta sanaston/kielioppiasiat olen opetellut edes jotenkin. En usko, että pääsen kokeesta läpi, mutta kai sitä nyt on edes vähän paremmin valmistautunut, kuin muutama viikko sitten. Ja onhan tässä vielä aikaa, peräti 12 päivää...... Argh :'D

On tämä kyllä kummallista. Olen aina ollut sellainen, joka tekee kaiken ajoissa ja palauttaa kaikki paperit hyvissä ajoin ennen deadlinea, mutta tämä syksy on kyllä mennyt ihan pipariksi. I've become a procrastinator, nooo! Sentäs palautin vaihtopaperit ajoissa, mutta kaikki muu on kyllä ihan plööörh. 頑張らなきゃ, ei auta kuin tsempata!