Odottamisen tuskaa...

Raivostuttavaa. Odottaminen on raivostuttavaa.

Grr.

Vaihtohaun tulosten odotteleminen on raivostuttavaa, mutta oikeastaan ärsyttävintä ja hankalinta on se, että aiheesta ei oikein voi (tai viitsi) puhua kenenkään kanssa. Monia hakijoita ahdistaa niin paljon, että vaihto on kokonaan kielletty puheenaihe. Sukulaisten ja kavereiden suusta taas kuulee ne tyypilliset "no kyllähän sä nyt sinne pääset" -kommentit, jotka ovat enemmän rasittavia kuin rohkaisevia. Lisäksi, koska itse haen ensisijaisesti Hokkaidoon (jonne hakijoita on ilmeisesti aika vähän, toisin kuin aina yhtä suosittuihin Tokion ja Kioton yliopistoihin), en ilmeisesti saisi kommentoida hakuprosessia joidenkin mielestä lainkaan, koska "no sä nyt ainaki pääset!" ja niin edelleen. Kai nyt kaikki saavat olla hermostuneita ja miettiä, miten tässä käy?

Kaiken lisäksi, Hokkaidoon nyt kuitenkin on vain yksi paikka per linja, ja viime vuonna hakijoita oli runsaasti, joten hitostako sitä tietää, miten tässä käy. Onhan se kiva olla optimistinen, mutta ei ehkä kuitenkaan sillä hinnalla, että tulisi olla jotenkin syyllinen olo siitä, että minulla on jotenkin mukamas "paremmat mahdollisuudet". En myöskään erityisemmin välitä sellaisista vihjailuista, joiden mukaan olisin jotenkin taktikoinut hakukohdetta valittaessa - kyllä Hokkaido on ollut minulla ykkösvaihtoehto lähes koko ajan. Tai no, ei kukaan ole noin sanonutkaan, mutta vähän sellainen kutina välillä on ollut. Joten, long story short, olisipa tulosten odottelu jo ohi!

Grr, grr.

....pieniä kaamosmasennuksen merkkejä ilmassa. Suffice it to say, tämä on rasittavaa aikaa. Onneksi kuitenkin aika on mennyt nopeasti (ainakin tähän mennessä), ja kohta on se kirottu JLPT:kin pois alta. Eipä ole siihenkään tullut enää luettua juuri lainkaan, luovutin. Olisi kyllä ihan kiva päästä N2 läpi, mutta kun ei.

Motivaatio on ollut aikalailla hakusessa viime aikoina. Japanin tunneilla ei oikein edetä mihinkään (in my humble opinion) ja kirjat ovat suorastaan masentavia. Toivoisin jotain valtavaa muutosta ensi lukukaudelle, koska omalta osaltani tämä syksy on mennyt kyllä ihan pipariksi. Kandiinkaan en ole jaksanut panostaa vielä yhtään, ja vapaapäiväni kuluvat tekemällä kaikkea muuta paitsi koulujuttuja. Puuh.Tälle syksylle olisi vielä jälkellä nämä:

- JLPT N2 (1.12.)

- sakubun, aiheena sosiaalinen media (viim. pal. 4.12.)

- minitesuto, kanjit kpl 9-10 (5.12.)

- japanin tentti, kpl jotain-jotain (12.12.)

- jotain muuta? en muista... tai siis kandin tekemistä, tietty.

Mistään noista en aio ottaa mitään erityistä paniikkia, mutta kun nyt jaksaisi edes jotain tehdä niiden eteen..! Sakubunkin on jo puoliksi suunniteltu, se täytyisi vain kirjoittaa.... Edellinen japanin tentti meni päin puuta heinää, joten sitä varten voisi tällä kertaa yrittää vähän lukea (tosin, in my defence, en kestä sellaisia tenttejä, jotka perustuvat siihen, kuinka hyvin on opetellut kirjan ulkoa...). Minitesutot ovat tähän menessä menneet ihan hyvin, no panic there. Kandi, no... Palautus joskus helmikuussa.

Keväällä aion kyllä vähän ryhdistäytyä tämän homman kanssa. Itseopiskelu on onneksi aina sopinut minulle, ja sillä linjalla varmaan täytyy jatkaa, oivoi. Kohta on onneksi joululoma, niin saa vähän ladata akkuja! 

頑張りましょう！tai jotain. 

jk. Pidin jossain välissä tauon kirjoittelussa, ja siinä välissä taistelin edellä mainitun sakubunin valmiiksi. Juhuu!