Laskuja, veroja, kahvia, luentoja ja lunta

Rakkaat tulevat vaihtarit (ja muut ulkomaille lähtevät):

Tarkistakaa osoitetietonne noin sata kertaa, ja sen lisäksi vielä toiset sata. Ihan vaan niiku varmuuden vuoksi.

Tässä jokunen aika sitten ihmettelin, että mihinköhän uusi verokorttini on kadonnut, ja pienen etsimisen (lue: jäätävän taistelun ja miljoonan eri valtion nettisivun läpikahlaamisen) jälkeen kävi ilmi, että maistraatti oli kirjannut uuden vakituisen osoitteeni väärin. Japanissa oleskeluni aikana vakituinen osoitteeni on vanhempieni luona, ja väliaikainen osoitteeni luonnollisesti täällä Japanissa. No, tämä asia saatiin korjattua näin jälkikäteen, ja hetken olin tyytyväinen. Se, minne verokorttini oli oikeasti lähetetty, jäi mysteeriksi, mutta en antanut sen vaivata itseäni kovinkaan pitkään, koska akuuttia tarvetta kyseiselle paperille ei ole (ja uuden voi tilata netistä, kunhan ensin keksii, miten se täytetään).

No, eilen kävi sitten ilme, että verohallinto oli myöskin lähettänyt minulle jäännösverolaskun, ja tämäkin oli tietenkin mennyt väärään osoitteeseen! Muistutuslasku korkoineen tuli nyt perille vanhemmilleni, ja onneksi he olivat kotona ottamassa sen vastaan, sillä muuten mokoma olisi mennyt ulosottoon. Nyt sitten yritän selvittää, a) minne postini on oikein lähetetty, b) pitääkö jäännösverolaskun korot maksaa, koska osoitevirhe ei ollut minun (ainakaan sen ei pitäisi olla minun virheeni, mutta tätäkin asiaa olen tarkistamassa), ja c) mitäköhän muita yllätyslaskuja on vielä tulossa. Kela osasi kuitenkin lähettää oman laskunsa minulle tänne Japaniin, hurraa. Näköjään olen tienannut v. 2013 muutaman sata euroa liikaa, ja jouduin maksamaan yhden kuukauden tuet korkoineen takaisin. Normaalisti olen näiden asioiden kanssa todella tarkka, enkä nyt ihan ymmärrä, miten minulta on tuo jäänyt huomaamatta... Puuh.

Kaunis ja ihastuttava maisemakuva Jozankeista, jossa kävin jokunen aika sitten. Harmaa ja kolea maisema neuvostomaisine rakennuksineen sopii tähän väliin oikein hyvin.... Joskin oikeasti Jozankei oli ihan kaunis paikka.

Tämän raivostuttavan virtuaaliviidakossa kahlaamisen aikana olen pohtinut sitä, että miksi ei Suomessa voisi olla yhtä kaikenkattavaa tietokantaa, jonne kaikki tiedot päivittyisivät sitä mukaa, kun muutoksia tekee. Nyt, kun tänne muutin, niin piti ilmoitus tehdä erikseen niin Kelalle, Postiin kuin maistraatillekin. Periaatteessa kaikille kolmella voi olla sinulle iiiihan eri tiedot. Niin ja siis tietenkin sen lisäksi, että näillä kaikilla on omat nettisivunsa, on olemassa vielä Netposti, Kansalaisen asiointitili, väestörekisteri... Kaikilla näillä sivuilla on tullut tässä viime aikoina käytyä, huhhuh. Näin sivumennen mainiten pakko sanoa vielä sekin, että miksi ei vero(kortti)asioita opeteta koulussa? Tai ei opetettu ainakaan minun aikani, paitsi pikaisesti yhdellä valinnaisella matikankurssilla. Kertaakaan en ole lukion jälkeen tarvinnut toisen asteen yhtälöä, mutta voi vitsi kun olisi kiva ymmärtää jotain veroprosenteista, sijoittamisesta, säästämisestä ja muista oikeasti hyödyllisistä asioista. Tai ehkä olen ainoa ihminen Suomessa, jolle moiset asiat on ihan hepreaa. Kovasti olen kyllä viime aikoina yrittänyt niitä opiskella, mutta huh, aika koukeroista kieltä tuolla osastolla...

No, raha-asiat sikseen. Täällä Sapporossa on edelleen talvi, ja lämpötilat nollan ja viiden asteen välillä. Muutamina päivinä on ollut aurinkoista ja ihanaa, ja lumet ovat vähän sulaneet. Muina päivinä onkin sitten ollut myrskytuulia, lunta ja liukasta. Nyt, kun meillä on vihdoinkin se kauan odotettu kevätloma (joka alkoi tämän kuun alussa ja loppuu huhtikuun ensimmäisellä viikolla), ovat monet kavereistani karanneet etelän lämpimään tai omiin kotimaihinsa. Hengailuseura on vähentynyt huomattavasti!

Hokudain perustajan professori Clarken patsas Hitsujigaokan näköalakukkulalla. Boys, be ambitous!

Hitsujigaoka saa nimensä lampaista, joita siellä saa ihastella vuoden ympäri. Viereisessä ravintolassa lampaita saikin sitten syödä - paikallinen lammasruoka jingiskan on maistamisen arvoista.

Hitsujigaokassa voi harrastaa vaikka mitä! Murtomaahiihtämisen ja mäenlaskun lisäksi uusi huvituskohde oli "lumeenhyppäämispiste". Kyseessä oli tienpenkka, jossa oli lunta, ja sinne sai hypätä. Jono alkaa tästä! :'D

Mutta ihan tyhjä ei ole minunkaan kalenterini. Parin viikon päästä lähden muutaman kaverin kanssa käymään etelä-Japanissa, Fukuokassa, jossa menemme katsomaan Cirque du Soleil'ta (jee!). Fukuokasta en kovinkaan paljon tiedä, mutta pikaisen googletuksen jälkeen totesimme, että mikäs sinne matkatessa. Lennot saimme suht halvalla, eikä matkalla ole pituuttakaan kuin vähän reilu kolme tuntia. Ihan jees siis! Fukuokasta palattuani tulevatkin vanhempani tuttuineen tänne, ja pyörimme viikon verran Sapporossa, ennen kuin lähdemme Kiotoon. Kiotoon tulee myös siskoni, ja yhteensä vietän aikaa kotijoukkojen kanssa kolmisen viikkoa. Odotan innolla! Hyvä tekosyy käydä kaikissa kivoissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, minne ei muuten tulisi mentyä.

Loman muita hyviä puolia on luonnollisesti se, että ei tarvitse opiskella. Hokudain japanin kurssit ovat oikeasta tosi hyviä, ja viihdyin niillä ihan ok, mutta kun välitenttien jälkeen ja ennen talvilomaa olikin vielä luentoja, ja talviloman jälkeen heti taas tenttejä tai niihin valmistautumista, oli yliopistolla itse kukin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Kanssavaihtareideni blogit näiltä ajoilta ovat täynnä väsymystä ja valittamista, johon yhdyn täysin. Rankkaa oli, ja loppua kohden tenteissä menestyminen ei jaksanut kovinkaan paljon kiinnostaa. Ihan hyvin ne kuitenkin menivät, yhtä valinnaista kurssia lukuunottamatta.

Sapporon talvi ja luminen kotimatka eräänä iltana...

Ensi lukukautena kursseihin tuleekin sitten aika rankasti muutoksia, sillä kaikki keskitason japanin kurssit menevät uusiksi. Aikaisemmin kurssit oli jaettu aihealueittain kielioppiin, kuullun- ja luentunymmärtämiseen, suulliseen ilmaisuun, kirjoittamiseen ja sanastokurssiin, mutta keväästä alkaen uudet kurssikategoriat ovat (vapaasti käännettynä) kommunikointi, ilmaisu ja ymmärtäminen. Entisten kuuden kurssikategorian tilalla on nyt siis kolme, joista jokainen on on vielä jaettu kahtia perusteisiin ja käytäntöön. Se, mitä nämä muutokset oikeasti tarkoittavat, on vielä aika hämärän peitossa. Normaalisti meistä jokainen siirtyisi kunkin kurssin kohdalla seuraavan tason kurssille (keskitaso kahdesta keskitaso kolmoseen, keskitaso kolmosesta edistyneisiin jne.), mutta nyt tämän uuden järjestelmän kanssa onkin vähän säätämistä.

Sen lisäksi, että kukaan ei nyt oikein tiedä, mitä kursseja meidän pitäisi ottaa, ja mitä ei, harmittaa monia meistä se, että hyväksi koettu kurssirakennelma menee nyt täysin uusiksi. Siinä, missä ennen pystyi jokainen panostamaan haluamaansa osa-alueeseen ja valitsemaan vaikkapa helpomman kirjoituskurssin mutta vaikeammat kielioppitunnit, on nyt uusien kurssien sisältö lähinnä esitelmöintiä, ryhmätöitä, interaktiivista oppimista (yök) ja muuta turhauttavan kuuloista. No, saattavathan nuo kurssit ihan hyviäkin olla, hankala sanoa vielä, mutta kurssikuvaukset kuulostavat rasittavilta. Kerron lisää heti, kun kurssit alkavat!

Näin loman alussa meillä oli kaikilla myös henkilökohtainen haastattelu paikallisen koordinaattorimme kanssa. Normaalisti haastattelu on aika alkuvaiheessa vaihtoa, mutta koska koordinaattorimme Kobayashi (joka on ehkä yksi pätevimmistä opettajista, jonka kursseilla olen koskaan ollut) on ollut viime aikoina sairaana, jäivät haastattelut tällä kertaa vähän myöhäisempään vaiheesee. Joka tapauksessa, noin 20 minuuttia kestänyt haastattelu käsitteli lähinnä aiheita "onko kursseilla ollut kivaa? Jos on, niin millä kursseilla ja miksi?" ja "mitä teet vapaa-aikanasi, kenen kanssa ja miksi?". Myös tulevaisuudensuunnittelmia kysellään (ei, en aio mennä "yritykseen" töihin, niin kuin japanilaisilla on tapana. Ajattelin tähdätä oman alani töihin, niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin.), ja kaikkeen pitää vastata mahdollisimman konkreettisesti ja useaa elävänä elämän esimerkkiä hyväksikäyttäen. Niin, ja koko tilaisuus äänitetään, ja lopussa ahdistuneesta opiskelijasta otetaan vielä huonolaatuinen valokuva. Koska onhan se vaihtohakemuksen mukana lähetetty kuva jo vuoden vanha.

Starbucksin kirsikankukkakakku piristi kummasti :)

Täällä muuten videoidaan, äänitetään ja valokuvataan opiskelijoita aika ahkerasti, yksityisyydensuojasta viis. Erityisesti suullisen ilmaisun kurssilla tähän kannattaa varautua. Kaikki esitelmät ja puheet videoidaan, ja opettajasta riippuen tähän joko kysytään tai ei kysytä lupaa. Ja vaikka lupaa kysyttäisiinkin, niin veikkaan, että kieltävästä vastauksesta ei olisi paljon hyötyä... Kyseisen kurssin aikana kamera oli siis käytössä ahkerasti, ja näitä mahtavia videoita sitten katsottiin yhdessä tunnilla tai kotona kera itsearviointilomakkeen (niin, videot laitettiin siis nettiin, ilman lupaa, ilman salasanaa. Opettaja kyllä pisti meidän lupaamaan, että kukaan ei laita toisen opiskelijan videoita YouTubeen, eli kaikki hyvin...?). Henk. koht, en voi sietää moista, ja raivoan joka kerta, kun joku laittaa lupaa kysymättä kuvani Facebookiin tai minne tahansa nettiin. Täällä tuo ei tunnu olevan ongelma, ja kävipä kerran myös niinkin, että sähköpostiosoitteeni annettiin jollekin täysin tuntemattomalle japanilaiselle, joka halusi kysellä minulta jotain Helsingistä. Yksityisyyteni on mennyttä...!

Kaikesta valittamisesta huolimatta olen edelleen viihtynyt Sapporossa oikein hyvin. Täällä ulkomaalaisia kohdellaan hyvin, enkä ole kohdannut rasismia tai tuijottelua (miltä valitettavasti ei voi aina välttyä). Kaupunki on kaunis ja täällä on helppo navigoida, hyvää ruokaa ja ostosmahdollisuuksia on enemmän kuin tarpeeksi. Näin loman kunniaksi otimmekin kavereiden kanssa tavoitteeksi käydä aina uudessa paikassa syömässä/kahvilla, jos ulkona olemme, ja tähän mennessä olemme löytäneet jo useita ihania paikkoja. Suosikkini tähän mennessä on Maruyamassa sijaitseva Ritaru Coffee -niminen kahvila, jossa jokainen kahvikupillinen tarjoillaan erilaisesta kupista, omenapiirakassa oli oikeaa omenaa ja kunnon pohja (harvinaista täällä) ja kahvilajikkeita oli ainakin pari tusinaa. Suosittelen vilkaisemaan kahvilan nettisivuja klikkaamalla tästä, sillä kyseessä on ehkä tyylikkäimmät nettisivut, mitä olen nähnyt aikoihin!

Ritaru Coffeen kahvikuppeja. Made in GDR!

Omenapiirakka, nam <3

Lomailu on myös antanut tilaisuuden pohtia tulevaisuutta, ja erityisesti työllistymismahdollisuuksia. Ennen vaihtoa olin jo pitkään ajatellut, että kansainvälisen liikkuvuuden parissa työskenteleminen voisi olla minulle omiani, ja tätä mieltä olen edelleen. Harjoittelupaikka (tai ihan oikea työpaikka) esimerkiksi yliopiston kansainvälisistä palveluista tai CIMO:lta olisi aikamoista herkkua, veikkaisin. Täällä ollessa mieleen on tullut kuitenkin pari muutakin vaihtoehtoa, mutta ne ovat vielä niin ajatuksen tasolla, että en vielä kerro niistä sen enempää. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan! Joka tapauksessa jotain töitä on Suomeen palattua löydettävä, ja vinkkejä otetaan vastaan *vink, vink*

Tähän loppuun vielä vähän tunnelmia vuosittaisesta yuki matsurista, eli lumijuhlasta tai -festivaalista! Koska olin flunssassa koko kyseisen tapahtuman ajan, en päässyt käymään siellä kuin kerran, mutta aika hulppea tapahtuma oli kyseessä. Yuki matsurin aikana Sapporon keskustaan rakennetaan valtavia, talon kokoisia lumiveistoksia, jotka ovat toinen toistaan hienompia. Veistosten lisäksi paikalla on myös erilaisia ruoka- ja juomakojuja, ja jäätävä määrä turisteja. Yuki matsuri on Sapporon vuoden suurin tapahtuma, ja vaikka juhla ei ollutkaan ihan niin iso ja mahtava, kuin mitä odotin, oli se kuitenkin visiitin arvoinen.

Turisteja! Eikä vain japanilaisia turisteja, vaan myös länsimaalaisia! o.O

Pienetkin lumiveistokset olivat valtavia, ja uskomattoman yksityiskohtaisia.

....ja tietenkin söpöjä <3

Osa veistoksista oli tehty pelkästään jäästä. Tämä jäärakennus oli pari-kolme metriä korkea, ja siihen heijastettiin livemusiikilla rytmitetty valoshow. 

Tämä taisi olla teoksista korkein. Kuva ei tee mittakaavalle oikeutta! 

Tämä viestos puolestaan oli yksityiskohtaisuudessaan (ja koossaan) yksi upeimmista.

Suosikkini oli kuitenkin Tähtien Sota -aiheinen veistos, hohhoo! Mukana myös valo- ja äänishow, luonnollisesti. Kuva kaverini Bethin ottama. 

Joulukuu

Vielä hengissä! Kiirettä on pitänyt, ja silloin kun ei ole pitänyt, niin olen laiskotellut, joten postaaminen on jäänyt asialistalla aivan viimeiseksi. Mutta nyt, kun läksyt on tehty ja koko päivä on vapaana, niin mikäpäs tässä kirjoitellessa. 

Jo pidemmän aikaa minulla on ollut tarkoituksena tehdä suuri ruoka-aiheinen postaus, ja olen kerännyt jo aikamoisen läjän kuvia sitä varten. Mutta nyt näin pyhien jälkeen monet ovat kyselleet, miten joulua vietetään Japanissa, joten ehkäpä kerron tässä nyt vähän siitä, miten pyhät sujuivat täällä.

Kiinnitin itse tekemäni (eikö olekin hieno) joulukoristeen asuntolahuoneeni oveen, jotta täällä olisi edes vähän jouluisempaa!

Yleisesti ottaen joulu on (kaupallinen) kristillinen juhla, joten täällä buddhalais-shintolaisessa Japanissa ei sitä sen kummemmin vietetä. Täysin huomiotta joulu ei kuitenkaan jää, sillä kaupoissa raikuvat joululaulut, ja ostoskeskuksia koristavat mukamas-mistelinoksat ja muut koristeet. Joululahjoja ja -koristeita löytyy, kuin myös joulupaperia, kortteja, "glögiä" (= kuumaa viiniä, veteen lantrattuna), hyvällä tuurilla pipareita... Sapporon perinteiset saksalaiset joulumarkkinat ovat yksi joulukuun kohokohdista, ja itse pääsin tutustumaan tapahtumaan oikein kulissien taakse. 

Joulumarkkinat, eli Sapporo München Christmas Market, järjestettiin siellä, missä kaikki muutkin suuret ja suurehkot tapahtumat Sapporossa, eli Odori -keskuspuistossa. Paikalla oli valokoristeiden ja valtaisan valokuusen lisäksi useita pieniä kojuja, joista suurin osa edusti jotain Euroopan maata tai ruokaa. Saksalaisesta makkarasta ei ollut pulaa! Paikalla oli myös Rovaniemen kaupungin koju, johon pääsin pariksi päiväksi töihin. Jäätävästä ilmasta huolimatta kojussa oli oikein hauskaa, ja ihmisiä tuntui aidosti kiinnostavan kaikki käsintehdyt tavarat (joista suurin osa oli poronsarvista tai taljoista tehtyjä).

Suomi -seuran järjestämistä itsenäisyyspäivän juhlista käteen jäi (Finlandia-vodkan lisäksi) tällainen joulukortti. Ääkköset puuttuvat, mutta muuten hyvä yritys....

Vaihtarikavereiden kanssa suunnittelimme, että kävisimme joulumarkkinoilla vähintäänkin joka viikonloppu, mutta loppujen lopuksi - työvuoroja lukuunottamatta - kävin siellä vain kahdesti. Ei siksi, että siellä ei olisi ollut mukavan jouluinen tunnelma, vaan lähinnä siksi, että joulukuulle sattui myös tenttikausi, joka vei elinvoimat aika tehokkaasti. Joulumarkkinoilla oli myöskin suht kallista, ja koska uskollisest kotijoukkoni lähettivät minulle glögintekotarvikkeita Suomesta, totesin, että sitä kuumaa viiniä voi tehdä ihan itsekin.

Selviytymispaketti Suomesta. Kiitos äiti!

Joulu ei ole täällä perhejuhla, vaan jouluaatto on tunnettu yhtenä vuoden suosituimmista treffi-illoista. Silloin rakastavaiset syövät yhdessä friteerattua kanaa (miten romanttista...), syövät kakkua ja menevät hotelliin. Kauniisti koristeltuja joulukakkuja myydään joka paikassa, ja monet tilaavat niitä jo viikkoja etukäteen. Joulun jälkeen ne luonnollisesti myydään puoleen hintaan, jonka yli 25 -vuotiaat sinkkunaiset (ja siis käsittääkseni todellakin vain naiset, ei miehet) tunnetaan nimellä "myymättä jäänyt joulukakku". Halvalla lähtisi, mutta kukaan ei enää huoli!

Jouluaaton illallinen. Joulusaunan ja -kylvyn jälkeen tempurasetti ja olut kyllä maistuivat!

No, ei siitä sen enempää. Joulu meni siis luennoilla, tai ainakin aatto. Joulupäivänä puolestaan lähdin muutaman suomalaiskaverin kanssa läheiseen brittipubiin, jossa oli sattumoisin livebändi soittamassa. Tunnelma ei ollut kovin jouluinen, mutta mukavaa oli! Varsinaisesti olimme juhlineet joulua jo vähän aikaisemmin, kun järjestimme pienellä vaihtariporukalla joulujuhlat täällä asuntolalla. Pukeuduimme siististi, ja teimme kaikki jotain omaan jouluun kuuluvia ruokia. Joululahjojakin oli, ja ilta sujui oikein mukavasti, kunnes sääntöjä orjallisesti noudattava building manager käski lopettaa juhlat välittömästi, sillä olihan kello jo yhdeksän. No jaa, tämä on sitä asuntolaelämää...

Joulujuhliin tekemämme ruoat. Ottaen huomioon, että meillä ei ollut uunia, niin saimme aika hyvän juhlapöydän aikaiseksi!

Välipäivinä en muista tehneeni mitään sen kummempaa, paitsi että shoppailin alennusmyynneissä ja valmistelin Kioton matkaani. Muutama päivä ennen uutta vuotta suuntasin siis Japanin entiseen pääkaupunkiin yhdessä muutaman kaverin kanssa, ja meillä oli oikein hauskaa. Pääsin muun muassa näkemään omin silmin, millaisissa oloissa Saara asustelee, ja vaihtelin kuulumisia Emman kanssa. Izumossa asuva kaverini ja minä majoittauduimme keskustassa olevaan hotelliin, joka oli sijainniltaan vallan mainio - shoppailukaduille oli matkaa vain muutama askel, ja metroasemallekaan ei tarvinnut pitkään kävellä.

Fushimi Inari -pyhättö Kiotossa. Sää oli mahtava, ja maisemat hulppeat.

Kiotossa oli lähes koko ajan +10 astetta lämmintä ja aurinkoista, ja me sapporolaiset olimme aivan haltioissamme. Kesä! Pipoa, kaulaliinaa ja lapasia ei tarvinnut, ja takkiakin sai pitää auki! Mahtavaa! Vuoden ensimmäisenä päivänä Kiotossa sitten satoikin lunta niin paljon, että paikallisetkin olivat aivan häkeltyneitä - käsittääkseni tämä oli jokseenkin harvinainen sääilmiö. Saara onneksi keksi, että Kiotossa oleva Ginkakuji -pyhättö on kuuluisa mm. siitä, että se on erityisen kaunis talvella, ja sinnehän me sitten suuntasimme. Ja huhut olivat totta, paikka oli uskomattoman hieno! Sapporossa temppeleitä ja pyhättöjä on kovin vähän, joten oli kyllä aika surrealistista kävellä pitkin Kioton katuja ja nähdä näitä upeita rakennuksia joka nurkassa.

Ginkakuji. Kuva by Saara.

Ginkakuji. Kuva by Saara.

Yleisesti ottaen uusi vuosi ei ehkä ole sitä parasta mahdollista matkustamisaikaa Japanissa, sillä todella monet paikat ovat kiinni. Uusi vuosi on perhejuhla, jolloin paikalliset eivät lähde mihinkään. Meitä turisteja varten Kiotossa oli kuitenkin lähes kaikki ostoskatujen kojut ja ravintolat auki, joten ihan tylsäksi ei aika päässyt käymään. Ja toki vaikka kaikki olisikin ollut kiinni, niin seura oli sen verran hyvää, että emmeköhän me olisi pärjänneet muutenkin!

Tytöt söi sushia.

Ennen pyhiä meillä oli täällä yliopistolla välikokeet, eli ensimmäisen lukukauden puolivälissä pidettävä tenttikausi. Tämä todellakin söi ihmiseltä oikein mukavasti kaiken vapaa-ajan, ja tekemistä riitti. Kamalinta koko urakassa oli kuitenkin se, että tenttien jälkeen ei ollut lomaa, vaan luennot jatkuivat ihan normaalisti..! Vasta pari viikkoa urakan jälkeen alkoi talviloma, ja nyt kun se on ohi, saakin jo valmistautua seuraavaan tenttikauteen. Huoh. Onneksi kohta on kevätloma, joka kestääkin sitten vähän pidempään.

Joulukuun alkupuolella ja välikokeiden aikaan osallistuin myös yliopistolla järjestettyyn kansainväliseen festivaaliin, jossa eri maiden edustajat mainostivat maitaan ja kertoivat kulttuureistaan. Meillä Suomi-kojulla oli tarjolla (asiaankuuluvasti) kahvia ja Fazerin sinistä, tableteilla sai pelata Angry Birdsiä ja kuunnella suomalaista musiikkia, ja arvontaan osallistumalla oli mahdollista voittaa itselleen Marimekon, Aarikan tai Muumien tuotteita. Suomi-koju oli kohtalaisen suosittu, ja mukavaa oli. Jos vastaava tapahtuma järjestetään ensi vuonna, niin kannattaa käydä kurkkaamassa.

Festareiden hulinaa. Kuvasta ei nyt oikein näy, mutta ihmisiä oli aika paljon. 

Arvonnan pääpalkintona oli piparkakkutalo.

Tämän tapahtuman lisäksi osallistuin myös Sapporo International Night -nimiseen tilaisuuteen. Alun perin minun oli tarkoitus mennä paikan päälle vain katsojaksi, mutta Hokkaidon Suomi -seuran puheenjohtaja kyseli, olisinko kiinnostunut osallistumaan tapahtumaan vähän enemmänkin. Long story short, olin tapahtumassa sekä yksi keskusteluryhmän koordinaattori että illalla järjestetyn juhlan seremoniamestari/juontaja. Koko ilta ja sen valmisteluihin käytetyt viikot olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, ja kiinnostuneille voin kertoa aiheesta enemmänkin. Tässä sanottakoon nyt vaikkapa sen verran, että paikalla oli itse keisarillinen prinsessa Akiko, ja että Suomesta mukana tuomalleni puvulle oli käyttöä oikein olan takaa.

Hulppeahko Keio Plaza tarjosi puitteet Sapporo International Nightin iltajuhlalle. 

Joulukuuni ei näin lyhennettynä kuulosta kovin erikoiselta tai kiireiseltä, mutta voi pojat että se tuntui pitkältä..! Tekemistä oli aivan liikaa, ja yksi sun toinen vaihtari valitteli väsymystä. Se, että talviloman jälkeen opiskelu jatkui entiseen malliin (omat opintoni alkoivat esitelmän merkeissä), teki lomasta kovin lyhyen tuntuisen, mutta oli kyllä mukava käydä Kiotossa ja nähdä vihdoinkin vähän sitä perinteisempääkin Japania - mutta Sapporoon oli kyllä kiva tulla takaisin!

Ensimmäiset viikot

(Tämä postaus on ollut työn alla jo kohta viikon, ja alkuperäinen otsikkokin olin "Kohta viikko takana". Pitäisi ehkä päivittää vähän useammin...)

Kohta kaksi viikkoa Sapporo-elämää jo takana, ja kaikki on sujunut oikein hyvin! Luennoista ensimmäiset ovat alkaneet, lähiseutu alkaa olemaan tuttu, kavereita on löytynyt ja polvikin on jo parantumaan päin (perinteiset japanilaiset vessat sun muut kyykistelyä vaativat aktiviteetit ovat kyllä vielä haasteellisia). Pahoittelut, että en ole ehtinyt päivittämään blogiani niin usein, kuin mitä oli tarkoitus - vapaa-aikaa on kyllä ollut, mutta se on kulunut lähinnä olennaisia ostoksia tehdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Jaan tämän postauksen nyt pariin osaan, orientaatio, luennot ja lähtötasotesti, asuntola, ja viralliset jutut. Postauksesta tulee siis vähän pitkä (sori...), mutta yritän heitellä väliin vähän tavallista enemmän kuvia viihdykkeeksi! 

Asuntola

Asuntolani on ihan ylipisto-alueen lähellä, ja luennoille kävelee noin 20~25 minuuttia. Monien mielestä matka on ihan liian pitkä kävellä, ja ovat hankkineet pyörän, mutta itse pidän kävelemisestä ja tallustelen matkan ihan mielelläni. Pyörää en muutenkaan aio hankkia, kun ei sitä talvella voisi käyttää kuitenkaan. Mutta joka tapauksessa, asuntolan sijainti on siis oikein hyvä! Sen lisäksi, että yliopisto on ihan nurkan takana, on tuossa toisen nurkan takana iso ja edullinen supermarketti Aeon (vert. Prisma), 100 jenin kauppa, apteekki, ravintoloita, kirjakauppa jne. Yksi juna-asemakin on ihan tuossa vieressä, eikä jättiläismäiselle Sapporon päärautatieasemallekaan kovin pitkä matka kävellen ole.

Ensimmäisiä ostoksia 100 jenin kaupasta. Huomatkaa siivousvälineiden määrä: täällä oli likaista! Yök! Kahvisuodatinjuttu oli myös ensimmäisten ostosten joukossa, vaikka vedenkeitintä ei vielä ollutkaan... :'D

Kotikatuni.

Ulkopuolelta asuntolani näyttää vähän neuvostohenkiseltä, mutta on sisältä ihan siisti ja uudehko. Pääovesta sisään tultaessa kengät jätetään japanilaisittain omaan lokeroonsa, ja jalkaan vaihdetaan sisätiloissa käytettävät tohvelit (omani ostin 100 jenin kaupasta). Aulassa on lisäksi postilaatikot ja talonmiehen (siis building manager tai kanrinin, mikä se on suomeksi??) koppero, josta voi hakea kirjattuja kirjeitä, pyytää apua tai muuten vaan rupatella. Talonmiehiä on kolme tai neljä eri ihmistä, joista kaikki vaikuttavat mukavilta. Yksi heistä on ilmeisesti jonkinasteinen Suomi-fani, sillä hän on muutamiakin kertoja selittänyt minulle Suomen matkoistaan. Hän myöskin toi minulle itse tekemäänsä ruokaa, vei roskapussini, toi minulle uuden leikkuulaudan ja pari lautasta..! Sympaattinen heppu! 

Aulan vieressä on vapaa-ajan hengailuun tarkoittu huone, jossa on sohvia, pöytiä, mikro/uuni, minikirjasto, televisio ja sen sellaista. Samaisesta huoneesta saa käydä hakemassa itselleen aikaisempien asukkien astioita ja muita tavaroita - paistinpannua, kattilaa ja yhtä kahvikuppia lukuunottamatta en ole joutunut ostamaan mitään ruoanlaittovälineitä! Suolaakin sain samaisesta paikasta, kätevää! 

Olohuoneessa (lounge, danwashitsu) saa viettää vapaasti aikaa aina iltaan asti, mutta toistaiseksi siellä on ollut aika hiljaista. Eilen istuin ensimmäistä kertaa huoneessa ja katsoin telkkaria yhden englantilaisen vaihtarin kanssa, mutta meidän lisäksi muita siellä ei sitten ollutkaan. Mutta ehkäpä se siitä sitten vilkastuu, kun ihmiset vähän tutustuvat toisiinsa. 

Oma huoneeni on rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, sisäänkäynnistä katsoen ihan talon toisessa päässä. Rauhallista on, ja ikkunoistani on näkymät pihalle. Pyykkitupa on huoneeni vastapäätä, ja sieltä löytyy pyykkikone, kuivausrumpu ja pölynimuri. Pyykit pestään näköjään aina kylmässä vedessä, ja pesuohjelma kestää vain noin 15 minuuttia. Vähän huolestuttaa, miten saan vaatteeni kunnolla puhtaiksi.... Täytyy testata masiinaa joku päivä. 

Näkymät ikkunastani. Sattuneesta syystä verhot ovat yleensä kiinni... Mutta eipä tuosta kovin paljon ihmisiä kulje.

Itse huoneessa on pieni keittiönurkkaus, jossa on allas, muutama kaappi ja yksi keittolevy. Levy on induktioliesi, johon käy vain tietyn kokoiset ja malliset pannut. Itse ostin naapurini kanssa täysin samanlaiset pannun, mutta tietenkin minun huoneeni levy on astetta isompi, ja pannuni siten siis väärän kokoinen. Kuittia minulla ei tietenkään enää ollut, joten nyt minulla on yksi täysin hyödytön pannu. Täytyy yrittää diilata se jollekin. Mutta uuden pannun ostettuani hella toimii moitteettomasti, ja tänään tein ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ruokaa täällä (ulkona syöminen on liian halpaa ja helppoa...).

Keittiön lisäksi huoneessa on pieni kylpyhuone, jossa on vessa, allas ja kylpyamme. Ihan hyvän kokoinen tuo on minun tarkoituksiini, mutta peili on pieni ja säilytystilaa löytyy minimaalisesti. Mutta en valita, onpahan oma kylppäri! "Olohuoneessa" on puolestaan leveähkö sänky, iso kirjoituspöytä hyllyineen, iso vaatekaappi ja jääkaappi-pakastin. Tilaa on ihan riittävästi, ja huoneessa on ihan hyvä fiilis. Sisustukseni on toistaiseksi vielä aika alhaisella tasolla, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus ostaa joku päiväpeitto, jota voi sitten talvella käyttää myös ekstrapeittona. 

Pahoittelut huonosta laadusta... Mutta tässä siis työpöytäni. Jääkaapin päällä on vedenkeitin ja leivänpaahdin, jotka sain molemmat onneksi aika halvalla. 

Peitoista puheenollen, tänne asuntolalle tultaessa uuden asukkaan eteen lätkäistään läjä papereita, joista ei aikaeroväsymyksen takia tajua juuri mitään. En oikein enää muista, mihin kaikkeen kirjoitin nimeni, mutta laput olivat tyyliin "lupaan noudattaa asuntolan sääntöjä ja maksaa vuokran ajallaan". Yksi lapuista oli vuodevaatteiden vuokrauslappu, johon kannattaa kiinnittää vähän enemmän huomiota. Täällä asuntolalla on mahdollista vuokrata kaikki peitot, tyynyt ja lakanat jotain tiettyä summaa vastaan, mutta missään nimessä älkää ottako täältä sitä tyynyä. Ihan hirveä! Tyyny on täynnä jotain pieniä, kovia helmiä tai palloja, jotka ovat epämukavia ja rahisevat ikävästi aina, kun päätä kääntää. Suosittelen lämpimästi ihan vaan marssimaan lähimpään kauppaan omaa tyynyä ostamaan! Muuten vuodevaatteet ovat ihan ok, joskin lakanat ovat rumat ja aluslakanoita on jännästi vain yksi. 

Kyökki. Oikealla näkyy vähän eteistä, ja mm. ne edellä mainitut tohvelit.

Muita mainittavia asioita huoneesta ovat lämminvesijärjestelmä ja ilmastointilaite, joista molemmat toimivat kaasulla. En aluksi meinannut tajuta lämminvesilaitteen käyttötapaa ollenkaan, kun kuumaa vettä ei tullut vaikka mitä nappuloita painoin, mutta lopulta kävi ilmi, ettei vika ollutkaan minussa - kaasu oli jostain syystä sinä päivänä poikki. Ilmastointilaitetta en ole vielä käyttänyt, mutta eipä tuo nyt kovin erikoiselta vaikuta. Heti kun tottuu paikallisiin on/off -nappuloihin (joissa ei siis lue sen enempää on kuin off:kaan) sun muihin kummallisuuksiin, on elämä vähän helpompaa.

Kuumaa vettä saa tällä masiinalla. 

Viralliset jutut

Ensimmäiset päivät kuluvat aika hyvin virallisten juttujen parissa, eikä reissulta kaupunginvirastoon (kuyakusho) voi välttyä. Paikallinen kaikenkattava vakuutus on pakko ottaa, ja siihen liittyvät paperit ovat kyllä jotain ihan mystistä. Nimi ja osoite kirjoitettiin useisiin virallisiin lappusiin, joista en ymmärtänyt yhtään mitään. Onneksi tuutorini täytti lähes kaikki laput puolestani ja varmisti tasaisin väliajoin, että olen edes jotenkin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Kaupunginvirastossa saimme lopulta ja yllättävän nopeasti (kannattaa mennä heti aamusta, että välttyy jonoilta!) tehtyä tarvittavat vakuutusjutut ja päivitettyä oleskelulupakorttiin oikean osoitteen. Koko hommaan meni yhteensä ehkä alle tunti, ja kahvitkin ehdittiin ostaa siinä välissä. Varsinainen vakuutustodistus ja laskut tulevat myöhemmin postitse.

Kaupunginviraston jälkeen suuntasimme postiin, jossa avasimme meille kaikille omat Yuucho-postipankkitilit. Papereita täytettiin lisää ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Odotimme postin aulassa yli kaksi tuntia, sillä jostain syystä tilien luomisessa kesti aivan älyttömän pitkään. Onneksi meitä oli kuitenkin vähän isompi porukka, ja toisten kanssa jutellessa aika meni suhteellisen nopeasti. Mutta nyt on siis pankkitilikin tehtynä, ja hallussani on kovin perinteisen (...antiikkisen...) näköinen pankkivihko. Vanhanaikaisesta ulkomuodostaan huolimatta pankkivihko on ihan kätevä: käteisen laittaminen Yuucho-tilille onnistuu automaatilla, ja esimerkiksi vuokra maksetaan tililtä suoraveloituksena.

Tämän seikkailun jälkeen kävimme syömässä suupu kareeta, eli vihanneksia ja/tai lihaa currypohjaisessa keitossa. Tuntien odottelun ja epämääräisten lippulappusten täyttelyn jälkeen ruoka maistui todella hyvältä, ja antoi puhtia loppupäivään!

Suupu karee, minun annoksessani kanaa ja vihanneksia. 

Lounaan jälkeen suuntasimme yliopistolle, jossa ilmoittauduimme vaihtariasioita hoitavalle osastolle. Täytimme jälleen muutamia lappusia ja annoimme tänne myös opiskelijakorttia varten tarvittavan valokuvan. Kun olin vielä Suomessa, neuvottiin meitä ottamaan 3-4 passikuvaa mukaan, ja reippaana tyttönä otin niitä varmuuden vuoksi ainakin kahdeksan. Niitä ei kyllä todellakaan ole tarvinnut - ainoa, mihin olen sellaista käyttänyt, on opiskelijakorttini. Ehkä myöhemmin tulee vastaan jotain tilanteita, joissa sellaista tarvitsee, mutta toistaiseksi aika lailla turhia ovat olleet.

Meikäläisten päämaja, kokusai honbu.

Laskujen maksaminen onnistuu pankissa, postissa tai tilanteesta riippuen konbinissa (convenience store, eli R-kioskin ja pienen ruokakaupan välimuoto). Ensimmäinen täällä maksamani lasku oli vakuutusmaksu, jonka maksoin postissa. Koko homma oli varsin kivuton, ja hoitui nopeasti. Henk.koht. maksoin koko (tämän tilikauden) summan kerralla, ja hinnaksi tuli noin 11 000 jeniä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pistää summa menemään kuukausittain tililtä suoraveloituksena, mutta tällä kertaa en jaksanut sitä järjestää. Vuokra ja puhelinmaksu menevät tililtä suoraan, joten aina aika ajoin kannattaa varmistaa, että Yuucho-tilillä on tarpeeksi rahaa..

Puhelimen tai liittymän hankinta on tarina sekin, mutta koska se on vielä vähän työn alla, kirjoittelen siitä myöhemmin.


Orientaatio, luennot ja lähtötasokoe

Lähtötasotestiin ilmoittauduin sähköisesti vielä Suomessa ollessani, ja samalla ilmottauduin myös alustavasti japanin kursseille. Lähtötasokoe oli 30.9. ja siinä oli 100 monivalintakysymystä, tyyliin "täydennä lause parhaalla mahdollisessa vaihtoehdolla". Koe ei ollut erityisen vaikea, mutta vaikeutui loppua kohden. Omasta mielestäni kokeesta noin kaksi kolmasosaa oli ihan tehtävissä, ja loput menikin sitten arvailuksi. Kokeen tuloksia odoteltiin muutama päivä, ja siinä välissä ehdimme käydä orientaatiotilaisuuksissa.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kaikki 50 nikkensei-opiskelijaa (eli me Japanin kielen ja kulttuurin opiskelijat) kokoontuivat samaan huoneeseen, ja vastaava koordinaattorimme Kobayashi-sensei esittäytyi meille. Kävimme jonkin verran läpi kurssivaatimuksia ja kurssi-ilmoittautumiseen liittyviä asioita, sekä yleisiä aikataulu- yms. juttuja, sekä tietenkin esittelimme itsemme kaikille. Saimme käsiimme kattavat ohjeet kaikesta, sekä lisäksi mm. kirjan, johon on koottu viime vuoden nikkeisei-opiskelijoiden kirjoittamia lopputöitä. Tämän selostuksen jälkeen meille esittäytyi toinen opettaja, joka on ilmeisesti vastuussa meikäläisten hyvinvoinnista.

Tämä opettaja selitti meille kaikkea vaihtovuodesta selviytymiseen liittyvää, ja varoitteli mm. talvesta (siitä on muuten varoiteltu täällä tosi ahkerasti, mikä on ihan hyvä kun miettii kaikkia niitä, jotka eivät ole lunta koskaan nähneetkään.. Meitä suomalaisia tosin vähän huvittaa välillä.). Leikimme myös jotain tutustumisleikkejä, mitkä eivät onneksi olleet ihan niin hirveitä, kuin mitä kaikki kuvittelivat... Ja jopa tutustuin ihmisiin! Suosittelen kaikille, että menee vaan reippaasti mukaan kaiken maailman leikkeihin, vaikka ne vähän tyhmiltä tuntuvatkin - meidän ryhmässä oli muutamia, jotka eivät oikein osallistuneet, ja heistä jäi kaikille vähän huono maku suuhun.

Seuraavan päivän orientaatio alkoi virallisella tervetuliaisseremonialla, jossa pukukoodina oli miehillä puku, naisilla jakkupuku tai vastaava. Olipa onni, että olin varautunut tilanteseen ja ostanut mustan jakkupuvun nimenomaan tällaisia tilanteita varten! Muutamilla ei moisia vaatteita ollut, koska "ei kiinnosta", ja he pistivät vähän kyllä silmään... Eli kaikki tulevat vaihtarit, ottakaa puku tahi muuten asiallisia vaatteita mukaan! Farkut ei oikein anna hyvää kuvaa.

Kuva HU:n sivuilta.

Reksi. Kuva HU:n sivuilta.

"Everyone's genki!" Tilannekuva tervetuliasjuhlan jälkeisestä orientaatiosta. Kuva napattu HU:n sivuilta.

Itse tilaisuus oli tylsä, mutta suhteellisen lyhyt. Kaikki uudet vaihto-opiskelijat esiltiin nimeltä, ja jokainen nousi vuorollaan seisomaan. Meitä taisi olla lähemmäs 150 opiskelijaa, joten kyseinen osio otti kyllä oman aikansa. Tämän jälkeen yliopiston rehtori piti lyhyen puheen ja toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi ja pyysi kaikki ryhmäkuvaan. Parin tunnin tauon jälkeen seurasi lisää orientaatiotilaisuuksia, mm. poliisin "varokaa hämäriä tyyppejä" -puhe ja Hokkaidon naistenseuran "tehdään ruokaa ja pukeudutaan kimonoihin" -mainos. Osa esittelyistä oli ihan mielenkiintoisia, mutta suurinta osaa en kyllä oikein kuunnellut... Varsinkaan englanninkielisiä, joista ei saanut mitään selvää.

Kun orientaatiot loppuivat ja kaikki pääsivät kotiin, sain vihdoinkin tarkistettua lähtötasokokeen tulokset. Suureksi onnekseni pääsin juuri niille kursseille, joille halusinkin, ja osa oli jopa astetta ylemmän tason kursseja! Tähän mennessä kurssien taso on ollut ihan ok, joskin kielioppi vaikuttaa vähän helpolta ja luetunymmärtäminen vaikealta.. Jälkimmäisen vaihdan helpompaan kurssiin, mutta muuten taidan pitäytyä niissä, mitä minulle ehdotettiinkin. Kurssien vaihtaminen on suht helppoa: käytönnässä kyseessä on vain ilmoitusluontoinen asia.

Valinnaisia kursseja on muutamia, ja niistä pitää valita vähintään kaksi ja enintään viisi (muistaakseni). Meille keskitason opiskelijoille suositellaan kahta, jotta emme hukkuisi työmäärään, ja näillä näkymin kaksi kurssia on minulle ihan sopiva määrä (kolmaskin tosin vähän houkuttelisi...). Valinnaisista kursseista osa on japaninkielisiä (mm. kielentutkimusta tai Japanin historiaa käsitteleviä kursseja) ja osa englanninkielisiä HUSTEP-kursseja. Itse valitsen yhden japaninkielisen ja yhden englanninkielisen, kuten aika moni muukin. Englanninkielinen kurssivalikoima on suht kattava, ja Japaniin liittyviä kursseja on laidasta laitaan.

Tätä siltaa pitkin kävelen yliopistolle.